Taas mainittiin mediassakin, että ihmiset paiskovat hommia kirkkaasti enemmän kun työaikalaki sallii. Meidän instituutiossa ylenpalttinen työteko on estetty tehokkaasti sillä, että ainakaan pariin kuukauteen mikään tietoverkkopalvelu ei ole toiminut viikonloppuisin. Ilmeisesti siellä pitää jonkun pojan olla tunkemassa klemmareita serverin reset-nappulaan, että se pysyisi edes hetkisen pystyssä. Tietoliikennetekniikkaa edellyttävää toimintaa siis voin harjoittaa toimessani vain maanantaista perjantaihin yhdeksästä viiteen, ja silloinkin nikotellen.
Surffausta sentään voi harjoittaa omalla netillään ja ilman duunin sähköpostiakin. Ajauduin ja sitten unohdin itseni pitkäksi toviksi UNESCO:n maailmanperintöluetteloa tutkimaan. Niistä listatuista kohteista olen hyvin nopealla laskennalla nähnyt ehkä noin 15. Se on aika vähän. Ja maailmalla olisi aika hienoja juttuja tarjolla. Lebanon here I come!
Voiko muuten päätellä mitään yksityisestä maasta tai sen kulttuurista, jos sillä on paljon näitä UNESCON suojelukohteita? "Kulttuurikohteissa" jyrää Eurooppalaiset Italia, Espanja, Ranska, Englanti, mutta myös Kiinassa ja Intiassa tuntuisi olevan paljon ihmeteltävää. Pohjois-Amerikasta mukaan on päässyt lähinnä vain luonnonnähtävyyksiä, mutta niillä varmaan kuitenkin toimii firman sähköpostit ja intrat paremmin kuin täällä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Ah, just viime viikonlopun mä sit olinkin vähemmän netissä.
Mistäs löydettäisiin sille klemmaripojalle paremmat klemmarit?
Ei kai niistä kohteista hirveästi kannata päätellä. Täällä http://www.templetons.com/brad/unesco/ muuten on linksut joka kohteen osalta Googlen karttapalveluun. Virtuualimatkailua toiseen potenssiin!
woopppeee, enää ei tarvitse liikua mihinkään :)
Post a Comment