Varsinainen into sanoa tästäkin jotain ääneen johtuu kuitenkin ennen Napolia esitetystä Offcore-minibaletista, joka on Jorma Elon kunnianosoitus August Bournonvillelle. Sitä katsellessani taas ajattelin, että just näin meidän "oikeasti" pitäisi elää, että tanssi, teatteri, lausunta, whatever, ovat järeitä ja toimivia kommunikoinnin ja yhdessäolon muotoja. Simakin Waystation scifi-kirjassa puhutaan alieneista, joiden kulttuuri tai yhteiskunta koostuu jonkinlaisen kokonaistaideteoksen yhteisestä pyörittämisestä.
No ei niin, että jatkuva teatterin töllääminen ja tekeminen olisi palkitsevinta mahdollista settiä kaikille koko ajan. Mä näen siinä kumminkin suunnan, johon voitaisiin olla menossa. Toivottavasti ollaan. Tämän ajatushelmen takana ei ole niinkään Kansallisooppera vaan Todellisuudentutkimuskeskus, jonka Dreaming-esitykseen typo kokonaisuudessaan teki syysretken. Mä en ole aikaisemmin nähnyt näiden esityksiä ja olin kuvitellut, että nimi on postmodernia ironiaa mutta eipä olekaan. Tyypit tosiaan tutkivat todellisuutta.
Dreamingiä katsoin kuin olisin istunut Suomen Akatemian tilaisuudessa. Tätä tutkimuksen ja tulosten esittely voisi olla, jos kaikki nämä luovat, elämykselliset merkitystaloudet otettaisiin sisällöllisesti todesta ja oikeasti merkittävien asioiden annettaisiin olla esillä:
Tai luovasta taloudesta luennointi, raah.
Kuva on pöllitty ryhmän sivuilta. Tänään on viimeinen esityskerta, liput maksavat 12e.
No comments:
Post a Comment