Hölmistynyt henkilö vastaa imperiumin iskuun itsereflektiolla

Mulla on sellainen käsitys, että ihmisen tulisi tuossa jossain 30 tienoilla tuntea itsensä pääsääntöisesti aikuiseksi. Niinpä mä olen ihmetellyt jo useamman vuoden, miksi mä olen jatkuvasti aika lapsellinen. Muita tutkijoita kuunnellessa ero on alkanut ihan oikeasti häiritsemään. Minusta niiden tutkimusaiheet on päättömän tylsiä ja päämäärätietoinen ote tutkimuksen teossa ihmetyttää jatkuvasti. Miten riivatussa joku motivoituu tuolla tavalla tuollaisesta aiheesta? (Joo, kommentti on epämääräinen, mutta enpähän viitsi viitata kehenkään yksittäiseen tutkimukseen) Kysehän on kuitenkin vain pelistä, jota jostain syystä – ajan kuluttamiseksi – ollaan pelaamassa. Jos pelille (=elämä) olisi luvassa voitonjako ja palkintopysti, ymmärtäisin jotenkin tosissaan olemisen, mutta koska kukaan ei tule palkituksi, mistä jotkut kaivavat absurdin halun voittaa? Mistä se tulee? Vastaavasti, totta kai pysyn lapsellisena, koska kyse on leikkimisestä tai pelaamisesta, jonka vain tylsät tyypit ottavat tosissaan.

No, tämä liittyy siihen, että faijan kuolemasta tuli muutama päivä sitten kuluneeksi 37 vuotta. Kas näin: aidosti isättömälle lapselle käy helposti niin, ettei varsinaista käsitystä määräävästä auktoriteetista pääse syntymään, vaikka hierarkioiden taju on ihan ok. Mistä sitten seuraa, että hyvin, oikein tai tehokkaasti pelaaminen ei kiinnosta pelkästään (tai varsinkaan) sen takia että ”joku” käskee tai jakaa voittoja, vaan pelin pitää olla mielekästä jonkun muun kuin palkinnon ja lopputuloksen vuoksi. Mua näyttää motivoivan oman pelaamiseni jatkuva seuraaminen ja säätäminen. Valitettavasti ei kuitenkaan niin kuin pitäisi, eli että hienosäätää osaamisensa huippuunsa, siis tulee jossakin päteväksi asiantuntijaksi. Sen sijaan harrastan jonkinlaista monty python-kriteereillä tapahtuvaa asioiden hankaloittamista niin, että taidot loppuvat aina kesken. Puhdas suoritus ei jaksa kiinnostaa, enkä ymmärrä mistä ihmiset repivät motivaationsa olla hyviä.
Siinäpä päivän moraalinen mietelause kunnon kansalaisille.

edit: kiintoisaa. Merten käsittelee samantapaista asiaa eri näkökulmasta ja huomattavasti kauniimmin ja osuvammin. Niin aina.