Ja sit tää ihmettelis vähän lisää

Jos nyt sitten liittäisi edellisen sen varsinaiseen yhteyteen.
Eli ongelma Silverstonen kodin moraalitalousteoriassa - niin kuin muissakin maailmanselityksissä? – on se, että teorian mukaan kotitalous pystyy itsereflektioon mutta se ei pysty reifikaation purkuun.

Itsereflektio tarkoittaa sitä, että kotitaloudeksi kutsuttu yhteisö voi ymmärtää oman asemansa maailmassa ja kotiuttaa objekteja tietoisena siitä, että se samalla luo, ylläpitää ja näyttää itseään ”sosiaalisena, kulttuurisena ja taloudellisena toimijana”. Mutta, mä väitän, teoriassa (kirjaimellisesti) kotitalous ei pysty siihen, että se ymmärtäisi auktoriteetin poissaolon maailmastaan.
Väite perustuu siihen, että Silverstonen teoriassa kotitalouden keskuudestaan kehittämä moraali toimii kotitalouden toiminnan kannalta auktoriteettina. Piste.

Ajatuskulku kiinnostaa, koska millä helvetillä voi konstruoida ”moraalin” taloudelle, jolla ei ole auktoriteettia tai ohjenuoraa? Voi olla, että kysymys on aineiston käsittelyn kannalta älytön.

Toisenlainen juttu on se, että yleinen oletus kotitalouden rationaalisesta toiminnasta melkolailla romahtaa, jos ajatellaan, että yhteisöllä ei olekaan päämäärää johon se pyrkisi, yksinkertaisesti siksi, että sitä ei satu se huvittamaan ja paljon huvittavampaa on vain, ei pelata, vaan leikkiä.

Silverstone on tehnyt väitöskirjansa leikkimisestä ja ehdotti minullekin, että leikillisyys ja leikkimielisyys voivat olla avaimia tutkimusaiheen käsittelyyn. Anyhow, kauhean vaikea nähdä, mitkä tutkimuksen ”ongelmista” on aitoja, mitkä näennäisiä ja vain vilkkaan mielkuvituksen tuotteita.