Thursday, October 20, 2005

Toivesäätiö jakaa apurahaa kahvivarastojen ylläpitoon

Mä olen viimeksi tehnyt tällä tahdilla töitä varmaan pari vuotta sitten, kun yhtäkkiä oivalsin, mistä maailmankaikkeudessa on kyse ja tein neljässä kuukaudessa pitkään roikkuneen lopputyön pois. Silloin keskityin älyttömällä intensiteetillä yhteen asiaan. Tänään tämä on tällaista:
6.30 Informaatio-tulvaa sääntelen sillä, että luen Hesarin heti herättyäni, jolloin en tietenkään tajua mistään mitään, eikä mikään kiinnosta. Hyvää kahvia, useampi tupakka.
7.00 – 10.00 Esittelen tutkimusta ensi viikolla asiaa tuntemattomille ihmisille. Esityksen kommentoijalle pitää lähettää etukäteen materiaalia. Taustat ja oman tutkimuksen osuudet kirjoitin eilen, tänään vielä toisen tutkijan osuus ja lähdeluettelo. Perustekstiä, mutta englanninkielisen jargonin kääntäminen mukavalle suomenkielelle on näköjään hommaa josta pidän, vaikka tiedän, ettei noin joutavanpäiväiseen saisi käyttää aikaa.
10.00 – 11.00 toinen aamukahvi.
11.00 – 14.00 Eilisen palaverin pohjalta suunnittelen usean tupakan avittamana kevään luentosarjan. Kurssin otsikko on, ei vähempää kuin ”Trendien ennakoinnin tutkimusmenetelmät”. 8 45 min. luentoa. Kurssin nimi ei ole järin osuva. Kuitenkin luulevat, että käydään läpi trendejä (“tutkitaan trendejä”, niinku). Pah. Kurssilla käyn läpi yhden setin teorioita, joiden avulla taideopiskelijat voivat käydä käsiksi monimutkaisiin kokonaisuuksiin (kuten vaikka “yhteiskunta”, josta mustatuntuu-menetelmällä saa sanotuksi pelkkää paskaa).
14.00 – 14.30 kolmas aamukahvi. Tupakkaa, tupakkaa.
14.30 – 15.00 lopputyöohjattava lähestyi sisällysluettelorungon kanssa. Sitä selvittelen ja mietin jatkotoimenpiteitä. Piiskaa? Kaljaa? Tapaamme huomenna Kipsarissa.
15.00 – 15.30 syön vahingossa jotain ja nukahdan. Tätä ei satu usein. Herättyä ei työ maistu.
15.30 - Jaa. Kaipa koneen siivoaminenkin on itse asiassa töitä. Huomaamatta olen alkanut suunnittelemaan myös kevään toista kurssia, mutta asioita ei jaksa laittaa paperille. Mietiskelen koulun englanninkurssille kirjoitettavaa kritiikki-tekstiä, ja samaan yhteyteen 5 sivua artikkeli-tekstiä, johon saa myös ohjausta. Neljäs aamukahvi. Kello on kohta 8, pitäisi muistaa käydä kaupassa, eläimillä alkaa selvästi olla nälkä.
Hiljaisesti olen kiitollinen meta-bloggaajien ahkeruudesta. Eipä hirveästi tarvitse juuri nyt lukea uusia blogeja tai edes seurata keskustelua. Kumma juttu, omat suosikkini ovat korkeintaan kirjoittaneet siitä, miten ei huvita kirjoittaa jostakin “meistä”. Niinpä. Meta-bloggaus on vähän kuin kivassa lehdessä alkaisi yhtäkkiä toimittajat kirjoittaa aikakauslehden/median kritiikkiä, sosiologiaa, psykologiaa mitä näitä on, aina samalla mustatuntuu-meiningillä. Se ei paljoa anna ellei otakaan.

5 comments:

Timo Riitamaa said...

Nainen, sun pitää syödä! Prkl!!

Lähdenpä tästä vetämään lärvit.

heidi said...

Errr, miksi? Siis syödä. Lärvit kyllä ymmärrän.

Leena said...

Kyllä tiivistit hienosti tuon meta-bloggauksen. Oikein hyvä.

heidi said...

Joo kiitos, mut bloggaas välillä jotain kun ei ole nähty hetkeen.

Leena said...

Joo bloggasin, mut ei se näkemistä korvaa.