Thursday, October 13, 2005

Miksi Trivial Pursuitissa ei ikinä kysytä Lacanista?

Iltapuhteiksi oli väitelleen kollegan kanssa pienimuotoinen tieteenfilosofinen keskustelu. Jossakin vaiheessa horisin jotain huomioista ja niistä vedettävistä johtopäätöksistä. Tähän kollega sanoi, että hänelle tutkimuksen teossa ei ole kyse johtopäätösten vedosta vaan näkyväksi tekemisestä.
Tartun sanavalintaan. Jotkut duunikaverit innostuvat kovasti tekemistään havainnoista ja aineiston havaitseminen ja siitä puhuminen, eikö se ole juuri ole näkyväksi tekemistä? Tai paremminkin, mitä muuta näkyväksi tekeminen on, kuin aineiston kuvailua ? Eeei, en osta. Ellei havainto liity johonkin, en innostu. Kun kyllähän maailmaan ilmiöitä ja kuvia mahtuu ja jos on sietämättömän omaperäinen, harvinaislaatuinen ja kultturelli huippulahjakkuus, niitä voi tehdä jopa itse. So?
Jotkut kaveritkin kyllä kuuluvat tähän kuvista, ilmiöistä ja havainnoistaan innostuvaan porukkaan. Ei siinä mitään, kyllä minä teitä kuuntelen. Ja jos hyvin sattuu, selitän vastapalveluksi, mistä ilmiössä on kyse, miksi juuri sinä havaitsit sen ja mitä tästä kaikesta tulisi ajatella. Helvetissä on varmasti tupakoimattomien karaoke juuri minunlaisiani varten.

2 comments:

Anonymous said...

Viinipullo tyhjeni, tulin tervehtimään!

Trivial Pursuitin kysymykset on perseestä, etenkin se vanhempi versio: kuka lupaava buori poliitikko, kuka lupaaava nuori poliitikko? Ja vuosi oli joku -83 :-O Ei onnistu.

Bobkatin hemgessä, Raisa

Leena said...

Ja sit jotkut jotka pelas paljon osas kaikki vastaukset ulkoa ja pullisteli riemuissaan kun senkin entisen lupaavan tiesi.


H, ehkäpä helvetissä on ironisten rangaistusten osasto ja sinut lykätään huoneeseen jossa on lauma tutkijoita tekemässä lakkaamatta jotopäätöksiä. tshi-h.