Wednesday, October 26, 2005

Taloustieteistä, päivää!

Yhteiskuntatieteilijä, media-teoreetikko Roger Silverstone esittää kodin moraalitalousteoriassaan, että kodit muodostavat julkista markkinataloutta täydentävän kotitalouksien verkoston. Moraalitaloudella Silverstone tarkoittaa sitä, että kotitalouden jäsenet kehittävät yhdessä ja vähitellen käsityksen siitä, mikä kullekin kotitaloudelle on tärkeää, paheksuttavaa, arvokasta, kaunista, turhaa ja rumaa. Muun muassa. Kotitalouksissa moraalitaloutta pyöritetään kotiuttamalla aineettomia ja aineellisia objekteja, esimerkiksi televisio-ohjelmia. Moraalitalouden sosiaalisia prosesseja voi seurata perehtymällä objektien elämäkertoihin. Kyse on merkitysten taloudesta, sanoo Silverstone.
Merkitysten talous? Economy of meanings.
Jos tämän ottaa tosissaan, niin taidanpa olla sitä mieltä, että ongelmaksi tulee tasa-arvoisuuden periaate, joka näyttää vaivaavan myös Silverstonea: mukana kulkevasta neuvottelun metaforasta huolimatta kotiutumismalli käsittelee kodin moraalitalouden merkityksenantoprosesseja kuin ne olisivat tasa-arvoisia, samanlaisia - yhtä vahvoja, yhtä pysyviä, yhtä arvokkaita. Eikähän se pidä paikkaansa. Jotkut merkitykset ovat parempia, vahvempia ja sanotaan vaikka ravitsevimpia kuin toiset. Myös jotkut ihmiset ovat parempia ylläpitämään omaa moraalitalouttaan kuin toiset. Ja ne, joilta tuottava merkitystalous luonnistuu, ovat juuri niitä, joiden varassa tämä saatanan luova talous pyörii. Tai siis, esimerkiksi minä kuulun vankasti tähän Richard Floridan määrittelemään luovan talouden huipulla olevaan ”superluovien” joukkoon: taidepainotteisen maisteritutkinnon suorittanut muotoilija, joka työkseen tutkii ja opettaa. Ja, perkele, juuri siksi, että olen hyvä prosessoimaan vahvoja merkityksiä sielläkin missä rahvas haukottelee, minä kuulun tähän paskasakkiin joka tekisi duunia vaikka siitä ei kukaan maksaisi edes sen vertaa kuin nyt.
Todellinen, ratkaisematon ongelma Silvestonen mallissa on ehkä juuri oletus merkitysten samanarvoisuudesta. Tai paremminkin, Silverstone ei anna kriteereitä merkitysten, hm, mittaamiselle. Taidanpa ratkaista ongelman iltapuhteikseni, niin voidaan vihdoin siirtyä mittaamasta asioita vain rahalla. Jos vaikka sitten ihan laajassa mitassa siirryttäisiin merkitysten talouteen. Mä joskus ehdotin, että kipsarissa saisi maksaa esityksillä: runonlausunnalla tai jollain. No tämä on just sitä. Nyt tää pitää vaan tuotteistaa…

2 comments:

Joakim said...

Hm, ei kai merkistysten mittaamisen kriteereitä voi antaakaan etukäteen. Jokainen kotitalous (perhe, whatever...) on onneton omalla tavallaan jne. Eli tutkijan ei auta kun lähteä sinne kentälle tutkimaan niitä eri merkityksiä, mars :-) Ja tehdä kategoriat itse. Okei, olen etnografian vankkumaton kannattaja.

Joskus aikanaan kun pelehdin näiden asioiden kanssa suomensin termin "kotoistamiseksi". Kotiutuminen/-ttaminen kuulostaa korvaani osakepelaajan puheelta.

Täytyy vielä lisätä, että Silverstonen moraalitalous tuntui väkisin väännetyiltä. Himaan jäi lähinnä tuo domestication-käsite.

heidi said...

joakim, olen jotakuinsakin samaa mieltä - erityisesti tuosta, että kukin kotitalous kehittää omat kriteerinsä. Mulla on aineistona pieni nippu kotitalouksia, ja kaikista ongelmistaan huolimatta Silverstone vaikuttaa hyvältä tutkimusteorialta. Tuo sinun suomennos on minunkin korvaani huomattavasti parempi, mutta kotiutuminen mielestäni hiukan vielä viittaa kesyttämisen ideaan, jota pidän tärkeänä, siis että objekti ja ihminen kesyttävät toinen toisiaan.