Loppua kohden sen kuin paranee. Syksyn viimeiset kuvauspäivät on kuvattu lähinnä musiikkivideo-osuuksia, joissa värit ovat syttyneet entisestään, kamera on katossa ja ties missä, ja puvustus on pamahtanut kiertoradalle. Kyllä oli puvustajat ja maskeeraajatkin kovilla tänään kaikkien muiden lisäksi. Mutta hyvältä näyttää, vaikka tuskin tuntui näyttelijöistä yhtä hyvältä niissä korseteissa ja meikeissä. Hurtin näköistä sakkia löytyi tupakkihuoneestakin kun sinne vihdoin pääsi ryntäämään päivän päätteeksi.
Käsikirjoittajana olen ollut lähinnä vain tyytyväinen kuvauksiin, ja siihen miten henkilöt ja kuvat on niihin rakennettu. Ihan parin pikku jutun kohdalla olen ollut ihmeissäni, että 'ai näinkö tää nyt sit meneekin', mutta enää en edes saa mieleeni mitkä kohdat ne oli. Nyt on vaan aika hyvä olo siitä, että vaikka kaikki kohtaukset on irrallisia palasia jotka voivat järjestyä n. ziljoonaan eri järjestykseen, niissä säilyy linja ja kerronta josta muodostuu tolkullinen ja kiinnostava kokonaisuus.
No comments:
Post a Comment