Friday, October 07, 2005

Ois kivaa et ois kivaa



Seurailen sivusilmällä Pekka Himasen luentosarjaa ”Luovuuden filosofia ja luova talous” Taikissa. Viimeksi puheena oli ”rikastavan yhteisön” käsite tai ilmiö. Koko luentosarjan kantavana teemana on että nykyinen luovuuteen perustuva talous tuottaa epätasa-arvoa, eli rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy entisestään, ja että luovan yhteisön tulisi muuttua rikastavaksi yhteisöksi, joka ei rikastuisi muiden kustannuksella vaan levittäisi hyvinvointia ympäröivään yhteisöön globaalissa mitassa. Himasen case-esimerkki on LiveAid, eli joukko luovan työn tekijöitä kerää rahaa Afrikan nälänhädästä kärsiville.
Mikäs sen kivempaa. Humanitaarinen apu on aina tosi jees.
Ongelmana Himasen ajattelussa on kuitenkin se, ettei LiveAidin kaltaisella perinteisellä humanitaarisella avulla ole paljoakaan tekemistä luovuuden kanssa. Humanitaarinen apu, ja tarkemmin, kehitysavun raijaaminen Afrikkaan on niin konventionaalinen idea, että vanhanaikaisempaa on vaikea kuvitella.
Jos globaalin talouden tuottaman epätasa-arvon ongelmaa lähestyy luovasti, asetelma on käännettävä päälaelleen. Esimerkiksi: olen kyllästynyt olemaan vahva länsimainen eliittiporsas ja todellinen innovaatio olisi idea (teksti, kuva, vehje, konstruktio) jonka avulla länsimaissa todellistuisi, että me olemme heikoilla, pikaisen avun tarpeessa. Muistaakseni Tuomas Nevanlinna (aaltoja! aaltoja!) joskus kirjoittikin siitä, miten kapitalismi tuottaa niukkuutta ja miten tyly, sääliin perustuva avustaminen estää näkemästä Afrikkalaisen identiteetin ja todellisuuden runsautta, esimerkiksi tarinoissa ja ajankäytössä. Jos ajatellaan, että innovaatio määritellään sosiaalisen järjestyksen muutoksen kautta (sic), voisi kuvitella, että heikkoutensa tuntevien länsimaisten ihmisten ja vahvojen afrikkalaisten kohtaaminen ja vuorovaikutus muuttaisi nykyistä meninkiä radikaalistikin. Voitaisiin kyläillä ja viettää aikaa keskenämme, esimerkiksi.
Mua nyppii erilaisissa luovan talouden skenaarioissa, tulevaisuusvisioissa ja muissa rakennelmissa, että niihin ei näköjään koskaan mallinneta sisään luovaa toimijaa. Siis sitä, joka työkseen kääntää asioita päälaelleen. Skenaarioissa vahvat jatkavat vahvoina, työntekijät viilaa CV:tään ja kiihdyttävät bisnes-miittarista palaveriin. Aivan sairaan luovaa. Siis motivoi ihan kympillä. Niin, siis mihin sosiaaliseen muutokseen uusi kännykkä, uusi pelikonsoli, uusi ruoka-apu muka pakottaa? Toki, voidaan pelata ja puhua liikkuessa, mutta jutut on pitkälti samat.
Ensimmäisellä luennolla Himanen korosti sitä, miten uudet ideat aina kohtaavat vastustusta ja että pitäisi meidän pienten taikkilaisten vaan jaksaa pinnistellä. Mut mä en jaksa, mua masentaa. Mutta kuulemma Himanen itse suhtautuu nuivasti poikkipuolisiin näkemyksiin. Jos, niin aika koomista. Ehkä tämä tästä.

17 comments:

Johan W said...

Loistavaa!

Mihinhän nämä humpuuki-himaset vielä päätyvät. Taitaa siinä paha saada jälleen palkkansa (n. 5000-10000€/kk)

heidi said...

Nii-in. Juuri aloitti meillä proffana, eikä niiden palkat ihan pienet ole nekään. Hallinto-osaston tädit on tohkeissaan. Mutta ei huolta, Himasella on niin saatanan rumat sivut ettei niillä pitkälle pääse. Oikein totta puhuen, olen enemmän kuin hiukan huolissani, että joku eduskuntakin tilaa tulevaisuusraportteja taholta, jolla ei sitten lopulta ole kauhean paljon substanssia rakennelmassaan.

Elina said...

Taitaa tuo "luovuus" olla muotisanana aika kapeassa käytössä, eihän meidän oikeasti kuulu olla luovia vaan ennen kaikkea tuottavia. Luovuus on ihan kiva juttu kunhan se palvelee konetta.

LiveAid on ennemminkin oikein malliesimerkki siitä, miten hyvillä mielin ylläpidetään vallitsevia asetelmia (konsertin televisiolähetyksen kuvasto erityisesti heijasteli tätä asennetta). Afrikan ongelmat olisi kyllä ratkaistavissa muilla keinoilla kuin humanitaarisella avulla ja keinotkin on tiedossa, mutta eipä löytynyt G8-herroilta tahtoa todellisiin muutoksiin.

Ei muuten taida proffien palkat olla ihan noin korkeita, olivat mitä himasia tahansa.

zache_ said...

Ollaanpas sitä angstisia tänään. Noh pistetääs jotain positiivista. Viime kesänä Mark Shuttleworth niminen koodari kävi hesassa debconfissa puhumussa Ubuntu projektistaan. (se on yksi isoista linux- levityspaketeista). Aika nörteille nörteille puhetta, mutta puhuja on hyvä ja tuosta imenee hyvin mistä luovassa taloudessa on kyse. Yhä suurempi osa pystyy osallistumaan luomaan juttuja eikä se ole toisilta pois. Ja vaikka puhutut jutut menisi ohi niin kannattaa silti kuunnella siltä pohjalta että afrikkalainen sälli on siinä selittämässä siistejä juttuja tautien ja nälänhädän sijaan.

Ubuntu Talk by Mark Shuttleworth (debconf5)

Anu said...

kun heidin kanssa eilen juteltiin näistä asioista (kipsarissa tietysti), puhuttiin juuri näistä open source -jutuista positiivisina esimerkkeinä luovasta taloudesta. ne *on* innostavia mahdollisuuksia. jos ne vielä oikeasti laajentuvat muuttamaan sosiaalisia käytäntöjä muuallakin kuin länsimaisissa piireissä. siis jos ne, tai jokin, muuttaa niitä sosiaalisia käytänteitä, joilla "länsimaailma" tapaa asioida "kolmannen maailman" tai minkä tahansa toisen kanssa. ja toisinkin päin - muuttaisivat niitä tapoja ja edellytyksiä, joilla vähävaraiset ihmiset, taloudet, organisaatiot asennoituvat ja toimivat suhteessa varakkaampiin kauppa- ym muihin kumppaneihinsa.

epäkohdista nuriseminen ei tietenkään vie yhtään pidemmälle kuin hypetys, joka ei perustu tosiasioiden kohtaamiseen. mutta mä silti haluan, jälleen kerran, vaikka vain huumorin tähden, siteerata tätä riemukasta Band Aid -klassikkoa:

"And there won't be snow in Africa this Christmas time
The greatest gift they'll get this year is life
(Oooh) Where nothing ever grows
No rain nor rivers flow
Do they know it's Christmas time at all"

Leena said...

Minäkin jonkun verran symppaan tuon tyyppistä koodari-toimintaa mihin zache_ ja Anu viittaa. Maailmalla on tyyppejä jotka julkaisee ilmaiseksi kaiken koodin mitä ne tekee, ja onnituvat jotenkuten elämään avustuksilla joita ihmiset siitä ilosta heille antavat. Onko se sitten luovaa toimintaa? En tiedä, mutta ainakin kyseisen yksilön tasolla on kyse kiinnostavista valinnoista, tahkotako taidoillaan rahaa jossain softafirmassa vai tehdäkö itselleen kiinnostavia juttuja, vaikka raha onkin sitten niukassa...


LiveAid taasen menee meikäläiseltä ihan yli hilseen kapitalismin kukkasena jossa pyörii tolkuton määrää rahaa, josta vain pieni osuus päätyy avustuksiin. Esiintyjät ja levy-yhtiöthän hyötyivät valtavasti lisääntyneen myynnin kautta LiveAidista. No, ainakin osa on luvannut lahjoittaa myös myyntivoittonsa hyväntekeväisyyteen, Samaan aikaan konserttivalmisteluissa vedetttiin naamaan mm. 10 000 bekonibiittiä. Montako jauhosäkkiä sillä lähetettäisiin Afrikkaan?

Pelottavinta taitaa kuitenkin kyllä olla just se mihin Heidi jo viittaasikin, että länsimaat tuputtavat omia arvojaan ja kapitalismiaan sokeasti muillekin pysähtymättä miettimään, että onko siitä oikeasti kenellekään mitään hyötyä. Ei missään maassa voi olla oikeasti mitään hyvää elämää ennen kuin sieltä saa osta Coca-Colaa? Tässä vielä meidän arkistosta Anun vanha vertailu Ghanalaisesta ja Suomalaisesta elämän runsaudesta.

heidi said...

Jos ensi vuonna jaetaan kuukkeli parhaalle kommenttiketjulle, tämä Himas-entry alkaa olla vahvoilla.

Btw: tölväisy pelikonsoleiden ja kännykoiden konventoinaalisuudesta on hölmö. Kyllä mukana kulkevat laitteet ovat aidosti olleet innovaatioita, mutta tietysti innovaatiot lakkaavat ajan myötä olemasta innovaatioita. Ja kyllä mä taidan olla sitä mieltä, että se varsinainen ”voi liikkua samalla kun…”-innovaatio tapahtui jo aikaisemmin. Mieleen tulee lähinnä Sony Walkman, jolloin laajemmassa mitassa sosiaaliset käytännöt muuttuivat ja ihmiset tulivat järjestäneeksi uuteen uskoon rakennelmansa siitä, mitä missäkin voi tehdä. Mikä avaa vaihteeksi uuden näkökulman uunituoreeseen tekijänoikeuslakiin…

Jostain ajatus hyppäsi siihen, että mähän en itse ole kiinnostunut olemaan innovaattori. Mua ei kiinnosta kehittää ideoita tai sovelluksia, joilla esimerkiksi näkökulma Afrikkaan muuttuisi toisenlaiseksi. Esimerkiksi, jos pyörisin open source-ympyröissä, mä en olisi kehittämässä esim. Linuxia tai sovelluksia, vaan luultavasti pähkäilisin, millä tavoin Linux-kehitysympäristön arkkitehtuuria voisi muokata niin että koodaajilla olisi vielä paremmat mahdollisuudet tehdä omaa duuniaan. Mua kiinnostaa luovaa työskentelyä edesauttavat ympäristöt. Aihe on hankala, koska työskentely-ympäristön kehittämisellä yleensä tavoitellaan tuottavuuden kasvua (juuri niin kuin Elina tuolla sanoo). Mä en hae sitä, vaan sitä että työskentely radikalisoituisi. Että olisi helpompaa poloisen luovan työntekijän saada radikaaleja ideoita, yksinkertaisempaa kasata perustelut, jouhevampaa esittää uusi, esimerkiksi toimintatapa… jolloin vastaanottokin voisi olla kaino ”ehkäpä”, eikä lakoninen ”ei.”

Radikaalius pitkälti puuttuu skenaarioista. Jos radikaalit ideat toteutettaisiin, maailma ei piru vie jatkaisi samaan malliin. Jos Himasen LiveAid-hommailu on jonkinlaista miellyttävää väkivaltaa, mun versio on sitten väkivaltaista kivaa. Merkitysrakenteiden järjestyksen muuttuminen on väkivaltaa, jonka ihminen otollisessa tilanteessa sallii tapahtua. Se ei ole mikään hellämietoinen prosessi jonka tahdissa heilutellaan stendareita. Ja just siksi, että prosessi on pirullinen, prosessoinnin ympäristöä kandee kehittää. Häh häh!

heidi said...

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon tähän väliin, että mä tein aika lapsellisen lopputyön luovuuteen yllyttävästä ympäristöstä. Kun sen jälkeen tuli mahdollisuus tutkia ”muotoilun kotiutumista”, hetken pohdinnan jälkeen tajusin, että jos aikoo kehittää luovuuteen yllyttäviä ympäristöjä, on ehkä ensin ymmärrettävä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, ilman mitään boostaus-tarpeita. Kotiutumis-tutkimus sopii siihen hyvin. Mun nykyisessä tutkimuksessa luovuus ei siis ole aiheena millään tavoin. Mun aineistona tosin *on* luovien alojen ammattilaisten kodit, mutta siihen on muut perusteet.

zache_ said...
This comment has been removed by a blog administrator.
zache_ said...

Mistä ihmeestä olette saaneet sellaisen käsityksen ettei open source koodauksesta saisi palkkaa?

Ihan yhtä lailla avoimessa koodauksessa kuin missä tahansa muussakin maksetaan siitä, että saadaan jutut tehtyä, tosin bisnesmalli on enemmänkin muokkaus kuin myynti. Ja tuotakin suurempi alue on nyt jo aika massiivinen harmaa alue jossa kaupallinen ja suljettu bisnes on tehty hyödyntäen open source tuotteita, mutta siitäkin virtaa rahaa ja koodarien aikaa open source puolelle.

Niin jos mietitte sitä miksi siitä sitten maksetaan ylipäätänsä mitään kun kerran kaikki on ilmaista. Syy on minusta se että open source on mahdollistanut hunajaa maksaneiden state-of-the-art juttujen muuttumisen kaikkien saataville tai paremminkin kaikkeen käyttöön taloudellisesti soveltuvaksi. Esimerkiksi olisiko nykyisen kaltaist webbiä ilman ilmaisia/halpoja palvelimia,tietokantoja, kehittyneitä scriptikieliä jne.. jotka perinteisesti olivat ihan saatanan kalliita, mutta josta open source teki perusinfraa. Ja se kehitys jatkuu yhä, ei se ole mihinkään loppunut.

Eli kärjistäen jos omassa pikku projektissa josta saa sen verran rahaa että se kannattaa tehdä, ja voi käyttää joko hyvää maksullista (jotka perinteisesti on maksanut hyvin paljon) tai hyvää avointa softaa jota voi muokata sopivaksi niin ei siinä kovinkaan kummoista valintaa tarvitse tehdä. Tuon taloudellisen aloituskynnyksen madaltaminen olemattomiin on mahdollistanut sen että on syntynyt paljon töitä sen ympärille että tehdään kehittyneitä tuotteita alueelle mihin niitä ei ole ollut aikasemmin kannattavaa niitä tehdä. Samalla ihmiset ja yritykset erikoistuvat tiettyihin tekniikoihin kun käyttävät niitä ja koko ajan tarvitaan juttuja vastaamaan erikoistuneimpia tarpeita ja osa on jopa valmis maksamaan niistä ja niin se homma pyörii.

Samalla tavalla homma toimii myös afrikkalaisen / aasialaisen / etelä-amerikkalaisen autotallipuljun kohdalla vaikka siellä tehdäänkin heidän versioitaan nettikahviloista, palkanlaskennasta, uhkapeleistä tai maatalousautomaatiosta... mitä vain mistä siellä joku on valmis maksamaan. Sitä vartenhan duunia tehdään, että sillä eletään. Siellä sovelletaan kuitenkin samoja state-of-art juttuja mitä täälläkin ja loikataan teknologisen (ohjelmisto) kuilun yli, mutta vain heidän tarpeisiinsa varioiden, eikä pohdita millä tavalla juttuja sopisi käyttää että se meidän länsimaisten mielestä olisi sopivaa. Olen melko varma mitä esim etelä-amerikan opensourcepiireistä tulee jahka teinikoodarisukupolvi siellä kasvaa isoiksi (ja opettelee kirjoittamaan nettiin englanniksi) on jotain kohtuu outoa meidän silmin, mutta sen näkee sitten.

Aasiantiikerit on jo kasvanut isoksi, sieltä tulee dvd-soittimia ja digibokseja jotka pyörii avoimesta softasta väännetyllä ohjelmistoilla, puhelimia ja videokameroita on tulossa myös tänne... en puhu nyt mistään laitteista missä on söpö pingviinitarra päälle liimattuna vaan niistä idän-ihmeistä joiden mainoksia voi nähdä lehdissä että "nyt vain -99e" ... tsekkiläistä avointa softaa aasialaisissa nyrkkipajojen suunittelemissa laitteissa joita myydään ympäri maailmaa suljettuina mustina laatikkoin mahdollisimman halvalla. Tämä on sitä luovaa taloutta...

Anu said...

Minulla ei ole ollut käsitystä, ettei open source-koodauksesta saisi palkkaa tai etteikö sillä voisi tehdä bisnestä. Niistä malleista ja mahdollisuuksista me juuri Heidin kanssa puhuttiin.

Ai joo, Leena puhui tyypeistä jotka saa avustuksina "palkkansa" - onhan niitäkin, ja jotkut jutut ovat vähän sillä tapaa saaneet alkunsa.

mutta zache, puheenvuorosi open sourcen mahdollisuuksista ja todellisuudesta oli joka tapauksessa kiinnostava ja avartava. ainakin mun tietämys aiheesta on kovin rajallinen.

Leena said...

errr.. mäkin tunnen paljon palkkatyössä olevia tyyppejä jotka ovat sen duuninsa (koodin) sitten erityyppisillä lisensseillä julkaiseet, noi muut tyypit joit mainitsin on erikoistapauksia...

ts said...

Palatakseni alkuperäiseen postaukseen: "todellinen innovaatio olisi idea jonka avulla länsimaissa todellistuisi, että me olemme heikoilla, pikaisen avun tarpeessa." - miten olisi uusiutumattomien energialähteiden käytöstä luopuminen?

Tämä asettaisi meidät aika avuttomaan asemaan ja antaisi mahdollisuuden käyttää sitä luovuuttamme. Miellämme ideoimme kehitysmaihin veivattavia radioita ja aurinkoenergialla toimivia sähkölaitteita. Kai meidänkin pitäisi sellaisilla pärjätä?

Olisi huikeaa nähdä, mitä muutoksia tämä aiheuttaisi vaikkapa sosiaaliselle elämällemme.

Kokeilu sitä paitsi simuloisi sitä tilannetta, joka jollain aikavälillä on täyttä todellisuutta.

heidi said...

ts, esimerkiksi. Ehdotuksesi on sitä paitsi ymmärtääkseni juuri sellainen vaihtoehto, jollaisten puutteesta Himasen ja Castellsin esittämiä strategia-näkemyksiä on kritisoitu. Tämänpäiväisessä Hesarissa molemmat jatkavat talouden ehdoilla tapahtuvan kasvun jahtaamista, ikäänkuin se olisi luonnonlakinen itseisarvo, toimenpiteillä jotka ovat olleet jo pitkään tiedossa. Maailma voitaisiin järjestään jonkun muun kuin talouden mukaan. Tuosta energia-vaihtoehdosta tuli mieleen, että järjestämisen uutena periaatteena voisi olla vaikka hiljaisuus.

Anu said...

jossa juuri joku ihmetteli(hesarin?) mielipideosastolla, kuinka toisaalta tiedetään, että jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvittaisiin 4,6 maapalloa, ja samaan aikaan jokin arvovaltainen taho jenkeissä arvioi, että suomi on kestävän kehityksen maa (sori faktojen epämääräisyys).

No, tällainen tosiasioiden kieltäminen, nykyinen kulutuksen taso tai lukuisat muut ylilyönnit eivät mun mielestä ole ongelman ydin vaan oire.

heidin mainitsema hiljaisuus kirvoitti muutaman ajatuksen. se olisi, on, varmaan aivan erinomainen järjestämisen periaate. järjestymisen. hiljaisuutta ei voi (kannata?) alkaa vaatia kovaan ääneen. on osattava vaieta itse. enkä nyt tarkoita tuppisuuna olemista vaan sisäistä hiljaisuutta, ajatusten hiljenemistä.

tässä liikutaan jännillä alueilla. suuri osa ihmisistä ei tietääkseni kykene hiljenemään hetkeksikään, ei ehkä ole koskaan edes yrittänyt. harva tulee ihan oma-aloitteisesti ajatelleeksi, että semmoisessa olisi mitään ideaakaan. että jos minun ajatukseni hiljenevät, jäljelle jäisi vielä joku. itse asiassa, se joku alkaa voimistua, eikä se varmaan ole kukaan sellainen, joka viitsisi käyttää elämänsä pelkkään asioiden haluamiseen, haalimiseen, muisteluun, katumiseen & fossiilisten sedimenttien raijaamiseen ilmakehään.

sitä paitsi mieli, työkalu, vapautuu paljon parempaan (he, tehokkaampaan) käyttöön ja välillä lepoon, kun sen ei tarvitse ihan tauotta laukata ylipäällikön hommia hoitelemassa.

minä en tosiaankaan ole mestari ajatusteni hiljentämisessä, onnellinen aloittelija vain. mutta... verrattuna muiden taitojen hyvin oppimiseen, ei se kai niin hirveään vaikeaa ole. kaikki vie aikansa.

Mutta mitähän sinä Heidi tarkoitit hiljaisuudella? Liittyykö se, tai voisiko liittyä jollain tavalla näihin mun hajamietteisiin?

heidi said...

Moikka Anu! Mä välttelin aamulla hiljaisuuden tarkentamista. Ajattelin, epämääräisesti, että varmaankin siitä riittäisi monelle tasolle, samaan tapaan kuin talouselämä on nyt käytössä monella tasolla. Toi voisko sanoa yksilö-tason hiljaisuus olisi varmasti yksi hiljaisuuselämän ilmentymä, keskeinen kuiskaus (tai rahaa pankissa, niin kuin ennen vanhaan sanottiin).

Anonymous said...
This comment has been removed by a blog administrator.