Mikadossa on laulu jossa pyöveli Ko-Ko laulaa tappolistansa tyypeistä "joita ei koskaan tulla kaipaamaan". Eri esityksissä usein vaihdetaan nimiä listaan tekijöiden fiilisten mukaan. Kielipoliisi oli minun tappolistani kärjessä. Blogi on kammottava esimerkki silkasta ilkeilynhalusta. Sen kirjoittajapersoona on besserwisseri ja nimittelee ikävästi kanssabloggaajiaan. Lisäksi oma kielenkäyttönsä on täynnä ontuvia sanaleikkejä ja se on erittäin sukupuolittunutta ja sovinistista. Haukkujen kohdalla sukupuoli mainitaan erityisesti jos kyseessä on nainen, ja edelleen häntä sitten tytötellään ja hysterisoidaan. Samoin hän syyllistyi puoleen niistä virheistä joita tältä listalta löytyy [via].
En tule kaipaamaan.
Kielellä pitää voida ja saada leikkiä. Siihen tarkoitukseen suomenkieli on paras kieli maailmassa. Bloggaajan ei pidä kirjoittaa kuin ylioppilaskirjoituksissa vaan pistellä menemään juuri sillä tavoin kun itse parhaimmaksi katsoo. Tai osaa.
Päätän tämän bloggauksen yhteen parhaista Suomenkielen taitajista. Tämän osasin lausua jo kahden vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä.
Pikku Paavo Torniosta
mökissänsä eli.
Toisen miehen lammikosta
kalat kalasteli.
-Kirsi Kunnas
3 comments:
Puhu mitä puhut, minun blogiani Kielipoliisi kehui, ja olen edelleen otettu.
Voinhan mikäin sinua kehaista. Sinun blogisi on kaunis kuin kuurankukka.
Uuh.
Post a Comment