Elämäni ensimmäisiä kokonaisia puhuttuja lauseita oli "ei saa koskea isin tärkeitä paperioita". Isi teki väikkäriään kun olin pieni ja nyt olen samassa suossa, vaikkei onneksi olekaan kakaroita sotkemassa tärkeitä papereita.
Nuorelle tutkijalle on hyvä että on olemassa "vastaväittäjiä" jo ennen väitöstilaisuutta, sellaisia jotka ovat perehtyneet samaan alaan, ja osaavat haastaa ajattelemaan asioita monipuolisemmin, avaavat uusia näkökulmia ja kysyvät kysymyksiä joita ei ole itse vielä tajunnut kysyä. Pari sellaista rakentavaa kriitikkoa on onneksi minullakin olemassa. Ja. Sitten on myös vastainttäjiä, niitä jotka omasta positiostaan laulavat vanhaa virttä suostumatta laajentamaan omaa horisonttiaan toisen näkökulmaan, mutta silti katsoen oikeudekseen julistaa omaa näkemystään. Kun toinen jo osaa puhua päivänkakkaroiden, ruusujen ja narsissien eroista niin ei siitä kauheasti ole hälle hyötyä että joku hokee kukat on kukkia, ja puut.
ps. Tiedoksi ja pyynnöksi sille joka on (arvatenkin ilmaisten ovareitten toivossa) googlannut tänne hakusanoilla "estetiikka kinnunen referaatti": tee itse referaattisi. Mutta voisitko meilata mulle tekeleesi - on nimittäin ollut jo vuoden rästissä sekin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment