Hassua että tässä valvontakameroiden, digitaalikameroiden ja kännykkäkameroiden yhteiskunnassa en murehdi sitä että joku nappaisi minusta kuvan. Sen sijaan taikin opiskelijakahvilassa Kipsarissa, jossa joka toisella on luonnoskirja mukanaan, minulle tulee toisinaan täysin paranoidi olo siitä että joku piirtää minua. Salaa.
En minä mikään muusa ole. Minulla on muusia, yleensä useampi kerrallaan, ja usein sellaisia joita ujouttani ihastelen vain etäältä. Mutta en kovin salaa koska olen aika läpinäkyvä.
Yksi rokkitähti tekee meille sanoituksia pariin biisiin Vahinkolaukauksissa. Ja jo kakkosluonnoksessa yksipuolisen rakastumisen biisissä sanat yhtäkkiä kertovatkin omista ihastuksistani, jotka kyllä on siellä jossain piilotettuna käsikirjoituksen rivien väliin. Mitä ihmettä siitä paperikasasta oikein välittyykään taitavalle tekstinvääntäjälle?
Tuesday, September 06, 2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment