Olen ollut yksin kotona kolme päivää putkeen ja työstänyt eteenpäin vanhoja repliikkejä rakkaudesta. Suurin osaa niistä on aikanaan kummunnut omista todellisuuksistani ja nyt olen jo ajautunut ihan ihme tilaan. Kyyneleet valtona valuvi.
Vaikka lajityyppi onkin komedia.
Eikä tilannetta varmaan yhtään auta että lietson itseäni kuuntelemalla Carly Simonin suurinta patetiaa Coming Around Again.
"Särkyneessä sydämessä on enemmän tilaa."
Samalla näen itseni ulkoapäin ja naurattaa.
Sunday, September 25, 2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Itselleen ulkoa nauraminen käy minulle jo harrastuksena.Mikäs sen mukavampaa kuin kerätä sydämensirpaleita marttyyripuuskassa, vaikka jokaisen romanssin on tiennyt olevan iskulauseita latteampi.Noh,jokaisesta ihmisestä joku ruumiinosa,ele,tuoksu tai sana on kuitenkin säväyttänyt ja jäänyt mieleen,vaikka tunkiotavaraa on enemmän.Mitä se rakkaus sitten on...kai se on pieni ihminen istumassa oman elämän tunkiokasassa huomaten,että ainakin kärpäset ovat ikuisia.:)
elämän tunkio tai rakkauden tunkio...
mutta kuten tunnettu fraasikin meille opettaa: kärpäset tietää mikä on hyvää :)
Voi kun romansseista muistaisikin vain ne kauniit hetket ja asiat ja tunkiotavara unohtuisi.
Post a Comment