Friday, September 16, 2005

Reseptejä agenteille

Näemmä ihmemies MacGyverin uusinnat menee taas kerran televisiossa. Kun sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran, kemisti-isäni pilasi tehokkaasti siitä nauttimisen seuraamalla sitä siinä sivussa kakaroidensa kanssa ja ärisemällä, että tuo ei ole mahdollista joka kerta kun MacGyver rakensi ydinpommin torakanpaskasta ja jäkälästä tai rakettimoottorin leivinsoodasta ja kävystä. Toisaalta opin silloin, että draamassa käytetään oikopolkuja ja puolivillaisia sepitteitä. Muistan ajatelleeni jo silloin, että käsikirjoittajan työ on yksityiskohtiin paneutumista ja jos faktat on kunnossa kemistitkin saattaisivat digata ihmemiehestä.

2 comments:

Minttu said...

Minunkin pappani on realismillaan vienyt monet lapsenuskoiset hetket teeveenautinnoista. Vieläkin jos satun samaan aikaan telkkarin ääreen saan kuulla, etteivät vaikkapa leffassa kohisevan lentokoneen ääni ole laisinkaan sen tyypin koneääni joka kuvassa näkyy.

Leena said...

Mietippä lääkäreiden lapsia kun ne yrittää nauttia jostain sairaalasarjasta.