Luiseva puiseva leijona

Eräs kerran esitti teorian, että jokaiselle lapsuuden merkittävin satu kertoo paljon keskeistä omasta henkilöstään. Ja suurimalla osalla siihen keskusteluun osallistuneista olikin jokin tietty hyvin kuvaava satu joka oli saanut ykkössijan lapsuusmuistoissa. Minun lempisatuni oli Valittujen palojen satukirjakokoelmassa ollut Luiseva puiseva leijona. Leijona metsästää joka päivä: maanantaina gaselleja, tiistaina kirahveja, keskiviikkona elefantteja tms. jne. Mutta aina sillä on vaan on aivan hirveä nälkä koska kaikki energia kuluu metsästämiseen. Sitten se tapaa joukon pupuja joiden kaa se vaan relaa koko päivän ja masu täyttyy pelkästä vihanneskeitosta, eikä se enää edes jaksa syödä niitä pupui.

Revi siitä johtopäätöksiä.

Kuten niin tyypillistä, tämäkin leijona oli piirroksissa uros tuuheine harjoineen, vaikka naaraathan sen metsästyksen hoitaa, alfan ja kavereiden makoillessa auringossa. Perkeleellistä sukupuolipropagandaa jo lastensaduissa. Ja sama homma kaikissa vaakunoissa.

Siksi kun näitä on hauska listailla

via & via
Montako kirjaa omistat?
Kuutisensataa.

Minkä kirjan ostit viimeksi?
Joko Potter 6:n tai Kadonnutta aikaa etsimässä 4:n. Jälkimmäisen sarjan lukeminen on tämän kesän virallinen lukuprojekti.

Minkä kirjan luit viimeksi?
Dan Simmonsin Olympoksen.

Mitä luet juuri nyt?
Meneillään ovat, aktiivisuusjärjestyksessä, Michel Faberin The Crimson Petal and the White, Proustin KAE4, Matti Kortteisen Lähiö – Tutkimus elämäntapojen muutoksesta, Susanna Clarken Jonathan Strange and Mr. Norrell, Roger-Pol Droit’n Esineiden luonto, Herbert Blumerin Symbolic Interactionism – Perspective and Method, Christopher Tolkienin kokoama LotR-historiikki The Return of the Shadow sekä Georges Perec’n Life – A User’s Manual.

Mitä kirjaa olet lukenut kauan, mutta et ole saanut luettua loppuun?
Mihail Solohovin Hiljaa virtaa Don on edelleen kesken, ja palaa lukulistalle heti kun Proust on luettu…Missiona on hankkia jonkinlainen käsitys 1900-luvun kansankuvaus-klassikoista.

Mitkä viisi kirjaa ovat olleet sinulle tärkeimpiä?
Arkadi & Boris Strugatskin Stalker, Salingerin For Esmé – with Love and Squalor, Tolkienin Taru sormusten herrasta, LeGuinin Pimeyden vasen käsi ja Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria.

Kaupunkisuunnittelu, Helsinki, hAh!

Tämä 80-lukulainen uinuva pikku kaupunginosa on ainoastaan pintapuolisella tarkastelulla keskiluokkaisen rauhallinen ja vehreä. Edellinen naapurini hirtti itsensä ja mätäni sitten kotiinsa. Täysremontin jälkeen asuntoon muutti uusi narkomaani. Pitkään oli rauhallista mutta keväällä se taas metakka alkoi kun tyttöystävänsä onnistui lukitsemaan miehen ulos rappukäytävästä. Tuossa pihalla hiekkalaatikon vieressä äijä sitten karjahteli illan ratoksi: Eeva päästä mut sisään! Mä tapan sut! Eeva saatana! Näin kesän mittaan on meno ollut ruískan puoleista viinoittelua kaveriporukalla ja sekoilua, johon kuuluu myös ensiluokkaisen kehno maku radiokanavien suhteen, ja radiotahan luukutetaan tietysti parvekkeella. Täysillä.

Kyseinen asunto kuuluu Helsingin kaupungille, joka taitaa omistaa enemmänkin vastaavia yksittäisiä asuntoja siellä täällä varsinaisten stadin vuokrakämppien ulkopuolellakin. Näihin hajakämppiin mitä ilmeisimmin sijoitetaan henkilöitä joilla ei ole kaikki ihan kunnossa. Kaunis ajatus lienee, että tavallisten ihmisten keskellä ongelmatapauksen omakin elo voisi rauhoittua, mutta ei se ihan tunnu toimivan. Naapurin lapsiperheessä eletään taas pelossa kun se edellinenkin tyyppi teki tappouhkauksia ja käyttäytyi muutenkin uhkaavasti. Ja nyt tämä uusi kaveri on oireilemassa samoille raiteille. Kyllä minäkin olen valppaana kun pitää rapussa kulkea.

You can leave your hat on

Tosi jänskää, olen leikkinyt koko illan paperinukeilla. Eikä vieläkään malta mennä nukkumaan. Johnny Depp vaan osoittautui aivan liian ongelmalliseksi paperinukeksi. Mitä sille nyt muka kukaan haluaisi päälle laittaa???

Sinkkumarina, TV, hAh!

Tänä kesänä olen seurannut Sinkkuelämän uusintoja. Sarjahan oli hyvä vielä ekan kauden aikana. Vaikka päähenkilöt kyllä alusta asti jahtasivat miehiä, kyse oli kuitenkin enemmän hauskanpidosta eikä kompromisseihin taivuttu ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Lisäksi heitä näytettiin tekemässä muutakin eli esim. töitä ja vaikkapa liikuntaa harrastamassa, ja naiset olivat kiinnostuneita muustakin kuin miehistä ja kengistä, esim. taiteesta ja kulttuurista. Sitten meni sekin sarja pilalle kuten lähes kaikki televisiosarjojen yritykset tehdä itsenäisiä naisia. Lopunajan Carrie pitkästyy totaalisesti "Baryshnikov" miehensä kanssa, joka olisi ollut ekan kauden Carrien ehdoton unelma. Vannoutunut Manhattanilainen Miranda oli vaihtanut persoonallisuutta jokaisessa niistä harvoista jaksoista jotka loppupäässä jaksoin katsoa ja muutti lopulta kompromisseja tehneenä Brooklyniin. Ennenkuulumatonta! En edes muista mitä sille tummalle kävi mutta Samanthaa joka estottomasti piti hauskaa miesten kanssa rangaistiin rintasyövällä. Akat ruotuun, rouviksi.

Marjapuuroa päässä

Ettei jäisi ihan viimetinkaan viritin fillarin kuntoon syksyn jäljiltä ja tein kesän ensimmäisen kierroksen parin kaverin kautta. Haasteita tuli vain kun reitin varrelle oli ilmestynyt valtava toimistokompleksi. hmmm... sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää...

Hattusarjani sai jatkoa, eilen ystävä M. antoi lahjaksi aivan mielettömän pinkin nirunarustetsonin! Mystisen kosmisuuden tavoin hatun ajatus oli olemassa jo aikaisemmin. Toukokuussa hänen kanssaan hengailtiin Calgaryn lentokentällä ja sovittelin yhtä vaaleanpunaista stetsonia mutta se jäi hankkimatta. Maanantaina tuli puhetta toisen M:n kanssa erään rokkitähden pinkistä stetsonista ja eilen ennen tämä hatun saamista ehdin katua että se yksi jäi sinne Calgaryyn. Mitä ilmeisemmin siis kohtalooni keskeisesti liittyy vaalean punainen hattu.

Jollei tämä päässä ala flaksi käymään niin sitten ei millään.

Kesäkeila

Kesäsinkun tuntomerkki: todella omituiset rusketusraidat. Minä ainakin olen saanut mukavan kokoelman hupaisia länttejä kun ei ole ollut selän rasvaajaa uimarannalla. Ne kohdat selästä joihin omat sormet eivät yllä laittamaan aurinkovoidetta ovat hauskasti ruskettuneet. Sormenjälkiä selässä. Omia ovat juu. No nyt ei enää tarvi sitäkään murehtia kun säät viileni. Joillain sentään menee paremmin, varatuilla ystävillä kävisi flaksi vaikka kuinka ja yhden mutsikin pokasi kolmekymppisen jampan ja pitää villisti hauskaa lomallaan. Eiku tosi kivaa mullakin on joskaan ei williä. Jos tästä vaikka lähtisi leffaan...

You scored as Gail.

What Sin City Character are You?
created with QuizFarm.com

Hyiset terveiset

Jaa, mina en olekaan ainoa joka on ollut lomalla. Taalla Berliinissa on pirun kylmaa ja sateista, mutta se ei ole menoa haitannut. On koluttu baareja, kahviloita, gallerioita, bandien keikkoja, museoita, putiikkeja, supermarketteja, kaikkia niita kuivia ja lampimia sisatiloja, joita suurkaupunki tarjoaa.

Oho, viiteryhmani haluaakin jo jatkaa matkaa seuraavaan kuppilaan. Ja minahan seuraan.

Alles in Ordnung.

Who done it?

Cluedo kuului lapsuuteni suosikki lautapeleihin. Nyt sain vihdoin käsiini mainion Clue-elokuvan (Jonathan Lynn 1885), joka pohjautuu samaan ideaan – kuka murhasi kenetkin, millä ja missä huoneessa. Nkts. suljetun paikan murhamysteerit eivät välttämättä ole mitään vetävintä kerrontaa, koska ne on yleensä tehty liian tosissaan ja murhan ratkaisee joku superärsyttävä brittipieru (esim. Marple tai Poirot), mutta tämä on tehty kieli poskessa ja ilman mitään tarvetta olla jotenkin uskottava. Clue on myös uusmediakerronnan "kouluesimerkki" koska siinä on kolme erilaista loppua. Miten kertoa viihdyttävä tarina niin, että se jättää vielä mahdollisuuden erilaisiin lopetuksiin?

Cluessa näyttelee Tim Curry josta saa linkin toiseen kouluesimerkkiin Rocky Horror Picture Show:n (Jim Sharman 1975) josta on jälkijättöisesti tavallaan tullut interaktiivinen elokuva. Yleisö huutelee kommentteja, heittelee esineitä ja tanssii elokuvan mukana. Voisiko sellaista edes yrittää suunnitella etukäteen? Aah, olisipa kiva taas pitkästä aikaa katsoa Rockyä hyvällä porukalla. Olen tosin tainnut jo unohtaa välihuutelut, vaikka niitä joskus osasin pirun paljon.

Iloa ja unta

Bileissä oli nastaa: kivoja tyyppejä, hienot näköalat, tunnelmaa. Suurkiitos! Oma iltani jatkui Oh My Gods:n hauskalla keikalla ja siitä edelleen tanssilla ja musiikilla aamupäivään asti, jonka jälkeen nukuttikin oikein mukavasti iltaan asti ja heti perään aamuun asti.

Bloggaankin nyt osittain siksi, että tuohon otsikon yläpuolelle ilmaantuu teksti jonka avulla voin varmistaa viikonpäivän.

Asiaa! Vaikka kesäyöt ovat ihan liian valoisia

Hämäävisti teiniangstiin viittaavasta nimestään huolimatta blogi Aurinkokunta tänään kertoo aurinkokunnan tapahtumista asiallisesti ja suht usein. Tänään aiheena sukkulalähdön lykkäys. Samalla pistin merkille, että luokittelu-hakemistosta puuttuu vielä 'avaruus'.
Ja kas, Linko tarjoaa linkin NASA televisioon. Muistettavia ovat myös päivän avaruussää, päivän avaruuskuva ja esimerkiksi astrobiologian, tähtitieteen ja avaruuslentojen ensyklopedia.

Pelkät bikinit eikä mitään niiden alla, o'lala

Job Predictor: "Leena, Your ideal job is a Ping pong ball inspector."

Tässä blokkaan kotonani pelkissä bikineissä. Asuste nimittäin vaatii hieman totuttelua ennen kuin siirryn julkiselle paikalle sillä nämä ovat aikuisikäni ensimmäiset bikinit. Aikaisemmin olen pitäytynyt kokonaisissa uimapuvuissa koska olen arkaillut vatsani halkaisevaa arpea mutta viimeisin hietsussa käynti pisti raksuttamaan että jos jotakuta mun arpi haittaa niin se on sen ongelma eikä mun. Niin! Eikun biitsille.

Haarukalla otsaan

24-vuotiaan kansainvälisesti kohottavan höpöhöpötutkijamme ruuanlaitto on viime vuosina perustunut lähinnä leivänpaahtimeen ja kahvinkeittimeen. Vaan nyt on ongelma. Koskapa olin sellaisia hartaasti toivonut, sain lahjaksi järjettömän kauniit aterimet. Juhlien jälkeen huomaan sitten ajautuneeni Hans Välimäen kummallisille kotisivuille (via), eikä menussa näy paahtoleipää, ei. Harkitsen keittokirjan hankkimista. Tarvitsen myös ruokapöydän. Tuoleja jos olisi enemmän kuin 1, tänne voisi kutsua joskus jonkun, jotkut. Niin...juu...

Sitä, että jonkun esineen tulo kotiin aiheuttaa ketjureaktion uusia tarpeita, mielitekoja ja hankintoja kutsutaan Diderot-efektiksi. Diderot'n kirjoittaman esseen mukaan joku antoi filosofille uuden tupakkatakin, jonka loiste sitten sai työhuoneen näyttämään sopimattoman kulahtaneelta. Tarinalla ei ole onnellinen loppu, koska ilmeisen pidäkkeetön filosofi shoppasi kaiken uusiksi eikä sitten tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi.
Ihme tyyppi.

Tahallaan väärintulkittua

Hei mennään kihloihin! Nyt kahdet kihlat yhden hinnalla.

Näin kuulutti jokin liike Forumissa. Mikäs siinä jos kivoja ylkiä/morsioita riittää, niin voisihan sitä usiammankin ottaa (tai yhden kumpaakin sukupuolta :)... mahdollisuudet onnistumiseen tuplaantuisivat. Siis todellakin kerrassaan loistava tarjous – aloin jo miettiä keitä sitä kosaisisi.

Yhtäkään en kyllä keksinyt tähän hätään. Kauankohan se tarjous on voimassa?

Eiku vielä kirjasuositus

Luin muuten pitkästä aikaa dekkarin, ja kas kun sattui heti käsiin ihan loistava sellainen. Suosittelen - aivan erikoisen hyvää kesälukemista. Suomeksi tää Susanna Jonesin esikoinen on nimeltään Outo lintu. Päähenkilö Lucy Flyn persoona on kuvattu jännästi - en koko aikana osannut päättää rakastanko vai inhoanko hahmoa. Jäin ihmettelemään loppuratkaisua todella pitkäksi aikaa, ja mulla on ainakin kolme erilaista teoriaa siitä, mitä se merkitsee. Ja Tokio määrää.

Kalan perkaamisesta ja vähän uudelleensyntymästäkin

Lukeeko joku tätä? Itse en ole poikennut blogimaailmassa, jaa, aika toviin. Ja nyt säät vaikuttavat sellaisilta, ettei oikein kykene istumaan koneen äärellä. Olen kumminkin kotiutunut yksinäiseltä mökkireissultani. Se oli... ihanaa. Tai ei, ei se ollut ihanaa, se vain oli. Kun ei tapahdu mitään, mihin pitäisi reagoida. No, yks aamupäivä piti siivota hiirien pilesotkut pöydältä, jolle olin unohtanut tiskit ruuanmurusineen. Muuten grillasin, kalastin, kaadoin pystyyn kuolleita mäntyjä, kävelin, saunoin, nukuin, näin huimia unia, kirjoitin niitä muistiin, meditoin, luin, tein risusavottaa. Kaiken tein juuri sillä hetkellä ja tahdilla kun huvitti.

En muistanutkaan, miten brutaalilta kalan niskarangan katkaiseminen tuntuu, ja miten nopeasti siihen turtuu. Muutaman ekan ruumiin jälkeen murhaaminen, ruotojen ja sisälmysten perkaamisesta huolimattakaan, käy ihan itsestään. Koska nykyisellään syön kalaa marketista, en nähnyt mitään loogista syytä, miksen voisi yhä listiä kaloja ominkin käsin. Mistä tuleekin mieleen, että kun myös kana maistuu, mutta kanojen kasvatusolot hirvittävät kaikkein eniten - onko jossain Helsingissä myynnissä luomukanaa? Tietääkö joku?

Kävin äsken parin kouluaikaisen tutun kundin työhuoneella Vallilassa. Siitä on vieläkin hykertelevä mieli. Heidän kanssaan tuli istuttua Kipsarissa lukemattomat kerrat ja muutettua mieltä ja maailmaa. Jostain syystä en ole saanut pidettyä yhteyttä, mutta nyt ystävyys ehkä sai uuden kipinän. Muistin, että toinen heistä oli aikanaan tosi innostunut selväuneksimisesta. Minä olen viime aikoina lukenut aiheesta, ja saanutkin yhden selväunen, ja nähnyt ja muistanut muutenkin ihmeellisiä, voimallisia unia. Kaveri innostui, puhuimme unista pitkät pätkät. Sovimme, että tapaamme pian pienellä porukalla, kerromme uniamme ja sovimme unitehtävistä. Mikään ei ole epäkiinnostavampaa kuin toisten unet, olen joskus kuullut sanottavan. Mun mielestä muiden unet ovat useimmiten todella kiinnostavia. Jos joku kertoo mulle unensa, se on vähän kuin kertoisi kuulumisiaan hyvin luottamuksellisesti. Itse olen kirjoittanut melkein kaikki muistamani unet ylös vuodesta 2002 lähtien.

Viimeisenä yönä mökillä näin seuraavan unen. Se oli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta kerron sen ytimen:

Nainen murhattiin. Hän heräsi kuolleista. Murhaaja tuli seuraavana yönä näyttämään naiselle ja hänen seitsemälle lapselleen valtavaa nelimetristä maalausta, johon oli suunnattu valonheittimiä. Maalauksessa oli hurja yöllinen maisema.
- Katso, murhaaja sanoi, - sinä maalasit tämän kuolleissa ollessasi. Älä kysy miten. Minun oli alun perin surmattava sinut, koska sinulta puuttui juuri tämä kyky (jokin maalaamiseen liittyvä kyky).
Nainen tuijotti maalausta ja itki ja haukkoi henkeään, koska hän tajusi, että se jokin kyky oli kuoleman kautta herännyt, ja nyt hän saisi tämän lahjan myötä myös pitää henkensä.

Heräsin tämän unen jälkeen aamuviideltä, kuin uni olisi loputtuaan tökännyt mut hereille: no, kirjoita mut nyt muistiin.

Hyvää huonoa

Plan 9 From Outer Space (Ed Wood 1959) - Internet Archivesta voi nyt ladata "maailman huonoimman elokuvan" ihan ilmaiseksi. Rainassa mukana oleva Vampira taitaa olla suomen ylivoimaisesti tunnetuin näyttelijä. [via]

Impedimenta...kele...

"Harry left through the back door. It was a brilliant, sunny day. He crossed the lawn, slumped down on the garden bench and sang under his breath,
'Happy birthday to me ... happy birthday to me ...' "

Mulla on synttärit tänään, yiks.
Jossain joku listasi 100 faktaa itsestään mutta mä en usko että keksisin niin montaa miettimälläkään. Ne kumminkin, että silloin kun synnyin, oli sunnuntai ja episodi tapahtui kotona. Kätilöinä oli nippu palomiehiä, mikä on tietenkin ihan ihq. Faija oli sattumoisin kotona (yleensä ei, koska ammattikalastajalla duuni on urakkaluontoista)ja sai tahtonsa läpi lapsen nimeksi. Vielä on lisättävä, että tietääkseni systeri ja broidi ovat hieman katkeria siitä, että minä (minä minä minä) olen ainoana perheestä syntynyt stadissa. Ja brankkareiden syliin. Jeekuna.

Menu

Leena ottaa asiantuntevasti kantaa kesän puheenaiheiseen, Eurooppalaiseen ruokaan:

Suomalainen ruoka on pahaa, eikä se ole hyvää. Täällä on maailman surkeimpiin kuuluvat raaka-aineet jotka on vielä pirun kalliitakin. Loistavan ateria saa Suomessa vain viikon palkalla muuten saa tyytyä vetisiin pottuihin. Kaikki minkä täällä saa suusta alas on kuskattu jostain toisesta maasta. Brittiläinenkin ruoka on aika syvältä, tosin söin viimeksi Lontoossa käydessäni loistavan illallisen mutta se oli Thaimaalaisessa ravintolassa. Elämäni parhaat ateriat olen syönyt Espanjassa ja Italiassa. Nam. NamNam. Ranskassa käydessäni olin niin köyhä että minulla oli varaa syödä vain patonkia, mutta sen voi sanoa että Ranskalainen patonki on kyllä aika hyvää. Puolalaisesta ruoasta minulla on vaihtelevat kokemukset: Kerrankin Varsovassa kurkut maistuivat ainoastaan raskasmetalleilta, Krakovassa taas olen syönyt aivan mahdottoman hyvää kasvisruokaa. Saksalainen ruoka se sitten onkin ihan totaalisen syvältä: deep space nine. Hapankaalia yäk ja lihaan käärittyä lihaa siellä eteensä saa. Donnerwetter!

Torstain Maanantai

Uusimman FirstMondayn liitteenä erikoisnumero "Music and Internet"
Varsinaisessa numerossa mm. Mark Deuzen artikkeli "Towards professional participatory storytelling in journalism and advertising".

Pls

Taidan olla turhanpäiten kovasti arvaamattoman ja kosmopoliittisen (ja rikkaan) maineessa, koskapa ihmiset soittelevat ja varmistavat, etten sattumalta ole Lontoossa. Tai sitten olen riittävästi vinkunut sinne takaisin. Mutta järkyttynyt olen...kovin paha mieli ja harras toive, että vahingot jäisivät jotenkin vähäisiksi.
Valokuvassa Knightsbridge viime syksynä.

Lomatunnelmia havaittavissa

Jeekuna miten ihanaa herraseuraa mulla oli viimeyönä. Yksi vetää aamuviideltä isorobaa laidasta laitaan laulaen ..

Raindrops on roses and whiskers on kittens
Bright copper kettles and warm woollen mittens…

Kun päästään Manskulle asti toinen pistelee kauniilla baritonillaan menemään jotain Fiagron aariaa ja korvaa unohtuneet sanat non-non-non-noolla. Edellistä ei non-non-noot haittaa yhtään vaan hän edelleen loikkelehtii pitkin poikin katua, laukullaan tahtia heiluttaen. Nauratti. Ja paria vastaantulijaa kans.

Kysymys Heidille

Eilisen Hesarin taloussivuilla oli juttu ”Muotoilu lisää yritysten kasvua ja kilpailukykyä”. Sen mukaan muotoiluun panostavien yritysten myynti ja viennin osuus tuotannosta kasvavat nopeammin kuin niillä, jotka eivät kiinnitä muotoiluun huomiota. Jutussa tutkijat Martti Nyberg ja Maarit Lindström ”käsittävät muotoilun laajasti tuotantoprosesseihin ja lopputuotteisiin vaikuttavaksi tekijäksi. Se kattaa kaikki tuotteen vaiheet suunnittelusta markkinointiin.” Tän kummemmin muotoilun käsitettä selitetä, paitsi että ”Palveluyrityksissä muotoilu liittyy useimmiten tapaan kommunikoida asiakkaiden kanssa. Keinoja ovat esimerkiksi vähittäiskauppojen myymäläratkaisut.” Heidi, kerropa mulle, jos ja kun ehdit, mitä tää ”muotoilu laajasti käsitettynä” oikein on? Voin itse kuvitella vaikka mitä, mutta en tiedä mitä muut sillä tarkoittavat. Siis: mitä kaikkea muuta kuin itse tuotteen muotoilua se voi merkitä? Kuinka laajasti se oikein käsitetään - onko muu muotoilu pakkausten, myymälöiden, mainonnan ym muotoilua vai jotain vielä korkealentoisempaa?

Uteliaisuuttani kyselen.

Olen muuten tänään iltasella lähdössä viikoksi mökille itsekseni. Pitää selvitellä päätä. Tää muotoilujuttu vaivaa niin pirusti... ehe.