Vähemmän tutut ja hutsit

Joo. Ruanda-leffa tulee, kuten Mindykin kommentoi. Hesari sijoitti leffa-artikkelin sunnuntain kulttuurisivuilleen. On monesti yhtä tärkeä viesti, missä sanomalehden osiossa jotain asiaa käsitellään kuin miten sitä käsitellään.

Onkohan Afrikka vähitellen muuttumassa länsimaalaisille olemassaolevaksi? Että se ei enää edustaisi meille vain alitajuntaa, alkuperää. Hm. Ehkä me valmistaudumme siirtämään sinne tekstiiliteollisuutemme pajat.

Vieläkään suurimmissa tiedotusvälineissä ei kerrota Afrikan mantereelta muusta kuin vaaleista, sodista, nälänhädästä, ehkä heinäsirkoista, höystettynä ilmestyskirja-sitaateilla. Elokuvat, paikallinen talouselämä ja yritystoiminta, yliopistot, sinfoniaorkesterit eivät juuri läpäise suurten tietotoimistojen seulaa. Osittain nämä ilmiöt ovat länsimaista perua ja Afrikassa on kulttuurisia ilmiöitä omastakin takaa. Silti, jos niistä uutisoidaan muualtakin maailmasta, miksei myös sieltä. Ja toisaalta, mikä nyt on keneltäkin peräisin. Afrikan muinaisista kulttuureista, mahdollisista kirjallisista kulttuureistakin, Egyptiä lukuunottamatta, on meillä hirvittävän vähän tietoa. On epäilty, että jossain Saharan eteläpuolella olisi sijainnut suuri kirjasto siihen aikaan kun suomalaiset vielä pureskelivat jäkälää ja hakkasivat sarviaan yhteen keväthangilla.

Mies piti Ghanan-matkan jälkeen pienen valokuvanäyttelyn koulullaan. Pian häneen otti yhteyttä Suomessa asuva ghanalaismies, joka oli pahoittanut mielensä yleiskuvasta, jonka näyttely antoi hänen kotimaastaan. Toden totta, olimme laittaneet esille monia kuvia luhistuvista kaupunginosista, ihmisistä jotka elävät jätteiden keskellä, kaduilla kulkevista vuohista, koululuokista joiden pulpetit ovat lahoamispisteessä. Näyttelyssä ei ollut kuvia Akosombon huikeista kaarisilloista, Accran upeasta kansallisteatterista, eliittikoulujen pihamailta, laajenevilta ylä- ja keskiluokkaisilta asuinalueilta, hyvistä ravintoloista. Puolustukseksemme sanottakoon, että työskentelimme katulasten kanssa, joten se puoli Accraa tuli vähän tutummaksi meille. Ja helposti sitä kuvaa näkymiä, joissa näkyy meille vieras elämäntapa... kaduilla loikkivat eläimet, bataatteja päänsä päällä kantavat naiset vain näyttävät hyvältä siinä kameran näytöllä, ja ne valkeat talot ja suorat kadut vähän tylsiltä... Niinpä niin.