Pakanahan minä. Buddhalaisuuskin on testin mukaan lähellä sydäntä. Vaikka en ihan buddhalaisten tavalla ajattelekaan, että elämä on kärsimystä. Mutta uskon kyllä että elämään ja kasvuun kuuluu kipu, ja että sen välttely turruttaa ja taannuttaa. Ja noh, uskon että jos tosissaan lähtee henkiselle tielle, joutuu kärsimään paljon, joskin myös kokemaan suurta iloa. Hm, mulla on siis käsitys siitä että mietiskelemällä, henkisillä harjoituksilla, omistautumisella omalle uskolle tai omalle tielle, voi todella kokea sitä mikä itsessä ja maailmassa on... jumalaista.
Merkillistä. Joskus viisi vuotta sitten olin vielä ateisti tai luonnontiedeuskovainen. Viime vuosina olen sitten koonnut sisustukseeni sopivan uskomuspaketin sieltä täältä kaupan hyllyiltä. Paitsi että en oikeasti suhtaudu katsomukseeni noin ironisesti. Mutta ajattelen, että voisi varmaan jossain vaiheessa valita jotain, antaa sydämensä, tai mikä elin nyt annetaankaan, jollekin uskonnolle ja tietenkin pitää mielessä, että se on vain pienten ihmisten yritys hahmottaa jotain suurempaa. Kaikki uskonnot, minun mielestäni, yrittävät kuitenkin käsittää ja käsitellä samoja ongelmia ja autuuksia. Mun mies joskus vertasi, ettö valitaanhan se elämänkumppanikin ja yritetään sitten elää sen hyvien ja huonojen puolien kanssa. Kaikkia ei voi saada.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment