Luen Philip Gourevitchin Huomenna meidät ja perheemme tapetaan. Löysin sen kirjakaupan poistomyynnistä neljällä eurolla hieman ennen kuin Ruanda-leffan hypetys alkoi.
Hutujen ja tutsien välinen rotuviha on Gourevitchin kertoman mukaan osin Eurooppalaista alkuperää. Ruandassa eli kaksi kansaa, joista toinen, tutsit, sattui olemaan piirteiltään eurooppalaisemman näköinen. 1800-luvulla belgialaiset mittasivat ruandalaisten neniä ja kalloja, ja saivat näin tieteellisesti todistetuksi, että tutsit ovat yläluokkaisempia. Katsottiin, että he tarvitsivat vain hieman kasvatusta, niin olisivat jo eurooppalaisten tasolla. Maanviljelijä-hutut ajettiin ahtaalle ja tehtiin yhteistyötä vain tutsien kanssa, tietenkin koko ajan pönkittäen omaa valta-asemaa. No, reilut sata vuotta myöhemmin hutut päättivät teurastaa herraskaiset kaverinsa.
Kuinka hirvittävää ja noloa, että eurooppalaiset hilluivat siellä mittanauhojen kanssa, pitäen niitä muita sivistymättöminä.
Sitten kotimaasta, 2000-luvulta.
Diakonissalaitoksen missio on palvella aina vähäosaisimpia, niitä jotka muuten tipahtaisivat hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle. Heillä on palveluita yksinäisille vanhuksille, HIV-narkomaaneille, erilaisille maahanmuuttajaryhmille, mielenterveysongelmista kärsiville. Kuulin juuri, että on yksi ryhmä, joka ei ole vieläkään saanut kriisipalvelupistettä, itse asiassa hanke on jo kolmasti karahtanut kalliolle, koska kukaan ei halua heitä naapurustoonsa. Ketkä ovat pahempia kuin asunnottomat, hullut, junkiet? No, romanit tietenkin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment