Kyläily avartaa

Uh-uh. Söin. Paljon. Siitäköhän seurasi haluttomuus tarttua töihin.

Vai siitä, että näin unta, että hain Jehovantodistajien nuortensarjakuvan piirtäjäksi. Palkka oli erinomainen, mutta minua mietitytti. Onko se, että kuvittaa omien eettisten näkemysten vastaisia tarinoita kuitenkaan rahan väärtti? Otin työn, mutta pelkäsin, että tästä ei hyvää seuraa. Tiedän, ettei tuo pohdinta koske mitään tiettyä duuniani tällä hetkellä, vaan jotain laajempaa ristiriitaa.

* * *

Eilen kävi kylässä hauska kaksikko, ghanalainen J erään suomalaisen ystävämme kanssa. J ei ollut saanut viisumia suoraan Italiaan, jonne on matkalla sukuloimaan, vaan hänen piti lentää Suomeen ja täältä Italiaan, ja sieltä taas Suomen kautta takaisin Ghanaan. Sukulaisilla ei nimittäin ole Italian kansalaisuutta, joten he eivät voi kutsua veljeään maahan, mutta Suomesta heltisi kutsu, ja Suomen kautta taas saa matkustaa muihin Schengen-maihin. Ghanassa pidetään ylipäänsä tärkeänä tehdä omien kansalaisten pääsy ulkomaille mahdollisimman hankalaksi. No, Italiassa työskentelevät sukulaiset maksoivat lentelyt, tietysti, eihän tuollaisiin sijoituksiin ole ghanalaisella kirjanpitäjällä varaa.

Kun J kerran on joutunut Suomessa poikkeamaan, hän katsastaa täällä opiskelumahdollisuuksia. Saatoimme suositella hänelle Suomessa opiskelua, mutta että sen jälkeen kannattaa vakavasti harkita töiden etsimistä esim Englannista - jollei nyt ole sattunut opiskelemaan puhtaanapitoteknikoksi tai bussinkuljettajaksi. Suosituksen jälkeen tuli hetkellisesti isänmaanpetturin olo. Mutta itsehän haaskaamme kouluttamamme kyvyt.

J oli ihan tyytyväinen Suomen-kiepaukseensa. Ihaili rauhaa ja meren jäätä. Hän oli yllättynyt, että suomalaiset eivät taida olla kovin... avoimia. Hän kun oli tavannut Ghanassa vain (meitä) avoimia ja puheliaita suomalaisia.

Kysyin myös, mitä hän ajattelee Finnish ladyista (kiinnosti tietää, miltä meikäläinen tyyli nuoresta miehestä tuntuu, sillä Ghanassa tytöt ja naiset vaikuttivat minusta usein kovin kainoilta). J siihen: - He ovat samanlaisia kuin miehet. Minua nauratti. - Niinkö? Millä tavalla?

- No, hekään eivät puhu.