Olen istunut ihan liikaa koneella viime päivien aikana. Aamuvarhaisesta iltamyöhään asti. Takaraivossa suhisee... tuuletin varmaan. Töitä, töitä olen tehnyt.
Koneella istuessa aika on jotenkin erilaista. Se vanuu loputtomiin ja katoaa jonnekin. Keho ei rasitu eikä ilmoita väsymyksestä. Päivä kuluu tiedottomina haukkauksina. Yhtäkkiä kello on neljä ja sitten iltakymmenen ja tuntuu, ettei ole saanut mitään aikaan. Eikä mikään riitä. Ei kai se kaikilla näin mene. Koneella työskentely vain oikein sovi mulle.
Olen myös siinä sivussa lukenut ihan liikaa blogeja. Nyt olen lopen nääntynyt pelkkään virtuaaliseen yhteisyyteen. Haluan työhuoneelle. Haluan viritellä naurunaiheita työkaverin kanssa. Haluan tehdä kuvia. Haluan pitää tauot niin että tuijotan jotain muuta kuin työvälinettäni niiden aikana. Haluan että kädet likaantuvat. Nyt ne likaantuvat lähinnä nenän kaivaessa.
Sitten haluan hiihtää, luistella, tanssia, käydä avannossa ja olla jotenkin tukevammin olemassa. Ei se ole niin paljon vaadittu, vai mitä? Pitää varmaan lyödä vasaralla peukaloon.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment