Mitään tekemistä minkään kanssa

Taikissa (yliopistoissa yleensäkin, plus valtion laitoksissa vaihtelevalla aikataululla) tapahtuu parhaillaan siirtyminen Uuteen PalkkausJärjestelmään. Palkkaluokat jäävät jossain vaiheessa pois käytöstä, ja palkkaus perustuu jatkossa n. 70% tehtävän vaativuuteen ja n. 30% tehtävästä suoriutumiseen. Olemme tykönämme, toki koulutustilaisuuden ja monistenipun avittamana, laatineet tehtävänkuvauksia ynnä pohtineet niitä havaittavia ja mitattavia kriteereitä, joilla kunkin suoritus työpaikalla parhaiten antautuisi objektiiviselle arvioinnille.
Että henkilökohtaista työstä suoriutumista arvioidaan taidealan yliopistoissa havaittavilla ja mitattavilla kriteereillä tuntuu eniten hämmentävän poloisia duunareita. Itse ihmettelen, että millä helvetillä sitten arvioitaisiin, ellei jollakin, joka yksiselitteisesti vertautuu muiden saman tehtävän tekijöiden suorituksiin. Siis kun tavoitellaan koko koulun kattavaa objektiivista kriteeristöä, jossa lopputulema ei riipu siitä kuka on arvioimassa ja ketä. Tämä(kään) ei onneksi ole ns. mun ongelma, ja kaikkiaan jatko-opiskelija-tutkijat pääsevät koko hoidosta huomattavan helpolla, kun duuni ei sisällä liikaa liikkuvia osia. Sitäpaitsi, ainahan on mahdollista määritellä jokin tehtävä niin, että siihen sisältyy havaittavia ja mitattavia asioita. Yleensä parhaat tekijät ovat myös aktiivisia ja produktiivisia, joskohta päättely ei kulje toiseen suuntaan, mikä pakottaa mittaamaan lopputulosten laatua, mutta senpä ei luulisi olevan ihan niin hankalaa. Objektiivisesti ottaen paska näyttely parhaalla paikalla tulee olemaan parempi, samoin tylsä paperi arvostetussa journalissa, mutta tuleepahan sitten tämäkin huutava epäkohta käsittelyyn, ja on taas jotakin, mitä ihmetellä estetiikan peruskurssilla kohdassa ’kritiikin filosofia’.