Mätäjoki 2

Kun kerran pääsiäisen korvillakin ooditin rakasta mätäjokeani, niin miksen sitten syksymälläkin yrittäisi?

Sillan kaiteelle kapuan
mätäjokeen surutta syljen.
Hiljaa lilluu mun limani
keskellä risuista virtaa.

Syksyn lehti sun syliis sulkeutuu
tuskin se kovin kauas kulkeutuu
ennen kuin sun pohjaton mutas
sen syö.

Vaahtoa, visvaa, kuonaa.
Kammoan tuota ruskeaa uomaa!