Typyt ja yhteinen ystävä P nautiskelivat äsken tapaksia ytimessä. Muut maksoivat omat öljyiset, etikkaiset ja valkosipulille lemahtavat mykiönsä itse, mutta Heidi tarjosi jälleen mulle (kiitos Heidi, kuolan eritys ei vieläkään ota laantuakseen). Kuten joskus aiemminkin leuhkin, Heidi on luvannut tarjota mulle safkat kerran kuussa. Vaikka enhän mä enää ole hirveän köyhä. En kyllä luovu edusta vaikka voittaisin lotossa, mutta voin kyllä ruveta piffaamaan bingot vastineeksi.

Sitten kun tullaan takaisin.

Heidi lennähtää saarelleen päivänä minä hyvänsä, mun Afrikka siintää kuuden päivän päässä. Tulkoon kaikki tämä toistelluksi, kun Kseena ehti näköjään painaa publishia ensin...