Heräsin taas siihen kun joku pahametalliorkesteri soitti roskalavaa aamukuudelta. Miten siitä hommasta voi lähteä niin kä-sit-tä-mä-tön meteli? *tuttaako että joku muu saa nukkua ja minä joudun olemaan töissä? Lopulta munkin oli noustava ja keitettävä ekat kahvit, kun uni oli peruuttamattomasti kaikonnut niihin saundeihin.
Muutama yö sitten havahduin siihen että joku tööttää auton torvea kadulla. Ei kerran, vaan viisisataa kertaa, eri rytmeillä. Mirkku, päästä sisään! Oon kiltti poika tästä lähtien! Tööt-tö töö, tööt-tö töö (tästä naiset tykkää)! Tungin tulppaa korvaan, kaivauduin tyynyyn, ei auttanut. Lopulta joku jostain ikkunasta alkoi huutaa raivokkaasti jollain afrikkalaisen kuuloisella kielellä. Sai mökäpulun vaiennettua. En usko että kukaan tällä kadulla oli siinä vaiheessa enää unessa.
Siitä pari yötä taaksepäin, tietysti aamuneljältä, kaikkien laululintujen toiviohetkellä, kuuntelin seuraavaa intohimoista konserttia yli puolen tunnin ajan: Saatana, saatanan saatana huoripukki saatana huoripukki pukki saatana, saatana huoripukki, SAATANA! Saatana... (viesti tuli varmaan selväksi.) Elämää nähnyt naisihminenhän se siellä raakkui kahta äännettänsä, hällä oli varmaan hirmu paha olo. Eikä impulla saa tähtäillä edes räkättirastaita.
Friday, September 10, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment