Sattuu

Kuuntelin Estonian ja apuun menneiden laivojen välisen radioliikenteen nauhoja. Silloin kun Estonia upposi, en ollut minkään median tavoitettavissa ja näin vasta iltalehtien lööpeistä että merellä on tapahtunut iso onnettomuus. Nytkin telkkarissa näytetyt dokumentit ja muut ovat jääneet näkemättä ja noi nauhat sekä blogeissa ja Kuukausiliitteessä olleet tekstit ovat ainoita mun kontakteja onnettomuuteen. Ehkä siksi radioliikenteen nauhoitteet tuntuvat lujaa. Suru (ja hätäännys) voi syntyä kovin etäältäkin, onneksi. Vaan nyt jatkan niitä omia, ei kovin tärkeitä, melko hyödyttömiä hommia. Juuri nyt se ei kyllä voi tuntua muulta kuin ajan kuluttamiselta ja se on ihan oikein.