Sain ahmittua Philp Pullmanin His Dark Materials trilogian loppuun viime yönä. En uskaltanut soittaa Heidille enkä Miguelolle pariin päivään koska molemmat ovat jo lukeneet sen, enkä halunnut vahingossakaan kuulla mitään siitä mitä kirjassa tapahtuu. Miguelo jo ehti kertoa, että yksi henkilö muistuttaa yhteisestä ystävästä (joo osittain totta mutta samaistuin siihen itsekkin eli assosiaatio oli häiritsevä) ja tokan loppu ja kolmannen alku on mukamas hieman puuduttava (ei pidä paikkaansa). Kaikki mitä luulin siitä tietävän etukäteen oli liikaa. Juoni paljastaa kiemuransa hitaasti mutta kulkee silti eteenpäin kuin höyryveturi. Todella upea kirjasarja kaikille jotka pitävät fantasiasta.
His Dark Materials löytyy kirjakaupoista lasten osastolta, mikä nykyisin lienee pelkkää plussaa. Ovatko aikuisten kirjat liian .. aikuisia? Pari vuotta sitten luin Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, jonka jälkeen ajattelin, että pitää varoa lasten kirjallisuutta. Ihan liian järkyttävää. Liian kaunista.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment