Taannoisella shoppausreissulla miespuolisen ystävän kanssa tein kiinnostavan joskin vähemmän yllättävän havainnon. Kun kaveri sovitteli vaatteitaan miespuoliset myyjät huomoivat minut tarkasti ja ehdottelivat minulle mitä kledjuja kaverin ehkä kannattaisi sovittaa. Vaikka he toisinaan itsekin kertoivat mikä istuu ja näyttää kivalta, minun mielipidettäni aina kysyttiin. Naispuoliset myyjät eivät minusta piitanneet vaan kohtelivat kaveriani henkilönä joka kykenee itsenäiseen päätöksentekoon.
Minua varmaankin luultiin tyttöystäväksi, ja ne kai ne päättää miten mies puetaan? Suomessa tämä kokemus oli aika uusi mutta olen tottunut moiseen euroopan reissullani. Ravintolalasku tuodaan aina miehelle vaikka mina valmiiksi heiluttelisin visa-korttia tai setelitukkua. Italiassa jopa toisinaan sujautin osuuteni maksusta salaa pöydän alla kaverille, jotta hän olisi säilyttänyt kasvonsa (aina ei jaksa antaa koulutusta skandinaavisista tavoista). Riikassa meitä oli viisi insinööriä työmatkalla, minun lisäkseni muut olivat tietenkin miehiä. Yöelämässä kohtaamamme ihmiset luulivat, että mina olin joku nainen jonka ne kundit olivat iskeneet matkaansa. Kun odottelin kollegaani Varsovan vähän hienoman hotellin ala-aulassa minua luultiin huoraksi. Turkkiin sullottu matami tuli motkottamaan, että painu helvettiin meidän reviiriltä.
No comments:
Post a Comment