Leenakin taisi puhua kahvista vähän aikaa sitten, ja niin tekee myös Nagelina. Alkukesällä vähensin kahvinjuontia reippaasti, koska mua häiritsi se, että kahvin juominen on jatkuvasti mun mielessä. Vähentäminen kävi kivutta. Mutta nyt kun olen ollut kaiket päivät kotona ja tehnyt pitkiä työpäiviä, on kupillisia taas alkanut kulua. Ei niin, ettenkö muuten pysyisi hereillä, vaan - kun mielikuva kuumasta kupposesta rupeaa kummittelemaan, herää aina sama järkähtämätön perustelu: "pitäähän mulla jotain nautintoja olla".
Niinpä, kyllä onkin nautinnollista pitää paussi ja siemailla hyvää sumppia. Samassa diilissä olen vain saanut kahvin takaisin mieleeni porisemaan. Kahvinkeitto rytmittää päiviä ja yhden kupin jälkeen odottelen jo seuraavaa aikaisinta hetkeä jolloin voisi kahvitella niin ettei saa tärisyttävää yliannosta.
Mutta eihän riippuvuus ole nautinnon edellytys. En ole edes varma, kaipaanko loppujen lopuksi nautintoa vai vain taukoa. Mun on vaikea rentoutua ilman apua. No, riippuvaisena tietenkin tahtoo sen fyysisen helpotuksen jonka aineesta saa... ah, nyt mun mieleen tulvahtaa puolen esseen verran näkemyksiä riippuvaisuuden olemuksesta, mutta oikeasti mun täytyy jatkaa töitä eikä riippua täällä bloggerissa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment