Juhannusseurueen nelivuotias pelkäsi mennä yksin meidän kesämökin vintille. Minäkin pelkäsin sitä lapsena, erityisesti komeroa jossa kuvittelin olevan jonkinmoisen portaalin, josta voi tulla jotain rikollisia elementtejä. Kyseessä on kai jotain käänteistä narniaa ja psykoanalyytikot taputtavat karvaisia peniks.. eiku käsiään (bwhehe, sori sori, vanha vitsi).. Itseasiassa mä pelkään sitä komeroa edelleenkin. Se on hämärässä nurkassa ja sisältä pimeä ja jokin outo perspektiivihäiriö saa sen näyttämään suhtettoman syvältä suhtessa muun ullakkotilan arkkitehtuuriin. Totta puhuen pelkään edelleenkin koko vinttiä vaikka siellä nykyään yöni nukunkin. Peräkammarin lattiassa sängyn alla on reikä joka on peitetty vanerin palasella – toinen portaali pahuuteen. Ei meinaa aina uni tulla ihan heti. Mutta jos ei avaa komeron ovea tai siirrä vaneria, niin ei ne rikolliset sieltä tule ulos. e-ei tule.
PS. Helposti huomaa Pride-viikon Helsingissä: kadut on täynnä kivannäköisiä, tyylikkäitä kundeja ja rumia, miehekkäitä naisia.
No comments:
Post a Comment