Pah, piti tänään tehdä toivioretki Kaivariin, mutta aurinko pahus paahtaa niin ettei ulos ole asiaa edes alasti, saatikka vaatteissa. Frank jää odottamaan huomista ja tanssii ehkä parit sadetanssit paremman tulevaisuuden toivossa.
Mä olen syntynyt Eirassa ja asunut siellä kolmeen otteeseen: Perämiehenkadulla, Huvilakadulla ja Tehtaankadulla - vaikka Tehtaankadun se puoli on teknisesti ottaen tosin Punavuorta. Mä en ole koskaan kaivannut Lapin maisemiin tai kaukomaille, tai yleensä vain pois tai muualle. Sen sijaan mulle näyttää tulevan varsin täsmäohjattu tarve tiettyyn osaan Eiraa. Viimeksi kun asuin Pohjois-Helsingissä, hinku kohdistui Eiran sairaalan ympäristöön. Tällä kerralla haluan Perämiehenkadun päästä alkavalle, suhteellisen tavallisten kivitalojen kaistaleelle. Jostain syystä ne varsinaiset Engelaukion saati Kaivopuiston hienostohuvilat eivät nappaa. Selvästikään en kuulu siihen jengiin. Tänään oli tarkoitus ottaa kuvia siitä yhdestä talosta johon tahdon, jos vaikka alakerran pojat innostuisivat asiasta ja kävisivät hommiin.
Mutta sekin talo on vain välillisesti tärkeä. Oleellista olisi päästä suoraan kotiovelta kävelemään Kaivariin. Ehkä kyse on jostakin sielunmaisemasta...ei siitä, jossa keskivertoa hyvätuloisemmat reippailevat sunnuntaikävelyllä, vaan siitä puistosta, joka aamuviideltä on vielä tyhjillään, musta kahvi termarista polttaa suuta ja Merikadun yli näkyy maan varjo horisontissa. Siihen verrattuna kaikki muut horisontit ovat pielessä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment