Kantsu

Heidin maanantainen toivioretki sai minut muistelemaan omaa lapsuuteni kasvuinalustaa Kannelmäkeä. Se oli ainakin ennemuinoin pahamainen paikka, mikä taisi olla kaupungin vuokrakämppäkasarmin syytä. En enää muista mikä kurssi ja mikä tehtävänanto meillä oli Taikissa joku vuosi sitten mutta vein ryhmäni ekskursiolle lapsuuteni kantsuun ja näytin kaikki kolkot mestat. Pamautettiin 41:sellä päättärille ja aloitettiin siitä bunkkerista josta yhden nuoren pojan puukotettu ruumis löytyi 80-luvun puolivälissä. Iltis osasi kyllä lööpit jo silloin. Myöhemmin selvisi, että murhaaja oli sen paras kaveri. Broidi tunsi ne molemmat, ne oli sen rinnakkaisluokalla tai jotain. Sit kävelitiin vuokrabetonikasarmialueen läpi. Teini-iässä siellä saattoi bongata niinkin kovan julkkisen kuin Mike Monroe, jonka mutsi asui siellä. Näytin mestan jossa oli ollut kauppa mutta se talo poltettiin. Ja vilautin sillanalusta jonne yhtenä yönä tein graffitin parin kaverin kanssa lukioiässä. Just kun saatiin se valmiiksi nähtiin poliisiauto kadun päässä. Jumalauta me juostiin lujaa.

Pennuilla oli omat jenginsä: Haagalaisten ja Kantsulaisten piti vihata toisiaan ja jotain isoja flaidiksiakin taisi olla. Kävi siellä kanstussa joku nuorukainen Martinlaaksostakin asti kukkoilemassa ja pullistelemassa. Kahden kimmakin piti flaidata yksi ilta, siitä juoruttiin koko päivä ja kun h-hetki koitti yhden lastentarhan pihalla (hyvin valittu catfight areena) oli mielettömästi lapsia odottamassa kunnon tappelua. Mutta ne tytöt sopivatkin riitansa, eli se siitä.

Et sellanen mesta, mainettaan parempi luulen, kuitenkin. Me ei asuttu stadin vuokrakämpissä vaan vähän sivummalla. Siellä oli ihan turvallista perjantai-iltaisinkin.