Jatkan "millä kaikella sitä hankaloittaakaan työntekoa"-sarjaa.
Konkreettisimmasta päästä huonoja ideoita on uskoa että ruokaa on saatava, muuten kuolee nälkään. Siis: uskoa koko ajan, uskoa täydesti. Mitään muuta ei sitten tapahdukaan kuin eläminen syömisestä toiseen, väliajat kiukkuisessa sokerihumalassa heiluen. Vajaaksi bulimia jää siinä,että en oksenna.
Oikeasta bulimiasta ei ole kyse. Ei ole, koska nyt kun olen uskonut silmiäni (olen läski ja syön rumasti), olen halukas muuttamaan tapojani. Bulimiaa (tai anoreksiaa) sairastava ei juuri omin avuin motivoidu muutoksesta.
Läski, joo-o, mutta kumpi otetaan, AA:sta melkein B:ksi käynyt kuppikoko vai köykäisempi kokonaisuus?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment