Nyt puhuu Ghost. Ammuin Bladea 4 kertaa aseeseen, harmi vaan että hän oli omassa joukkueessani. Itseeni en osunut. Poikaystävä luki mun edellisen lokimerkinnän "Vaaravyöhyketerapiaa" ja jäi kyselemään, mitä/keitä mun vierastusten ja arvostusten takana on.
Mun lapsuudenkodin arvot olivat sekoitus työväenluokkaisuutta, hieman ahdasmielistä kristillisyyttä, hieman ahdasmielistä ateismia sekä akateemisuuden ja korkeakulttuurin arvostusta. Koktail, kyllä, ja esteettinen kasvatuskin oli ristiriitainen. Hienostella ei pidä, mutta rahvaanomaisuuskin on jotenkin moraalitonta. Monia kauniita tai hauskoja asioita piti toivoa tai toteuttaa salassa itseltä. Lapsuuden jälkeen olen "esteettisesti kouluttautunut" muilla tavoilla, mutta ristiriita elää.
Jos pelkää tai vieroksuu kohtaamista, voi "maun" helposti valjastaa mukaan torjuntaan. (Tosin, niin voi valjastaa lukemattomia muitakin asioita.) Makuun saattaa liittyä jälkikäteen oikeuttamisen tai kieltämisen vivahde. No, Heidillä on maku-asioista laajempia näkemyksiä, mä lähinnä kelaan et minkärotuinen kissa kusee öisin mun suuhun :p
Niin. Minusta oli tietenkin vain hupaisaa, että tulin Megazonessa toiseksi viimeiseksi, mutta voi Dragonfly-parkaa, joka tuli kolmanneksi viimeiseksi, hän oli ollut niin innoissaan.
Välillä pitää siepata ohikiitäviä ajatuksiaan ja motiivejaan intiimiin kuulusteluun. Loppusanoiksi (molemmille) lukijoilleni: En mä edes ole kovin ennakkoluuloinen, varsinkaan toiminnan tasolla. Kokeilen usein asioita, joita kohtaan olen tuntenut vähäistä, mutta epäilyttävää vastenmielisyyttä. Kaikkiaan, mun päivät ovat hauskoja, outoja ja vaihtelevia. Taidan pitää epävarmuudesta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment