Eilen illalla Kalliossa vastaani käveli tavallisen näköinen nuori nainen pitkässä takissa. Lähestyessään hän alkoi horjua minun puolelleni jalkakäytävää. Ajattelin hänen olevan humalassa ja liikuin lähemmäs talon seinää. Katulamppu oli palanut sillä kohden katua. Kun nainen oli vain jonkun metrin etäisyydellä minusta, tajusin että hänellä on kädessään jotain isoa ja terävää. En ollut uskoa silmiäni. Roolipeliveitsi, mielessäni välähti. Polttarinoita. Nainen tuijotti minua ja vaappui kohti esine kohollaan. Tämä ei ole totta. Väistin, hän seurasi. Huusin typertyneenä: Älä tule! Mikä sulla on siinä? En vieläkään nähnyt esinettä kunnolla. Nainen oli jo aivan edessäni, haroi ilmaa esineellään, takkimme kahisivat toisiaan vasten. Hoin: Älä tule. Pelko nousi hitaasti, agressio säästellen. Tapahtuuko tämä? Käskin jalkaani nousemaan, liikkeessä oli hitautta: kuuluuko näin tehdä? Potku osui naista vatsaan ja kenkäni upposi paksuun vaatekerrokseen. Nainen horjahti. Käännyin ja juoksin. Etäännyin vilkkaammasta kadusta, mutta en uskaltanut yrittää naisen ohitsekaan.
Nainen kompuroi ylös ja lähti perään. Hän näytti pysyvän vauhdissani. Nyt vasta tajusin että minun kuuluu pelätä toden teolla. Pakotin itseni huutamaan apua, vaikka se tuntui vieläkin jotenkin ylidramaattiselta. Juoksin jalat jäykkinä rukoillen etten liukastu. Kuvittelin metallin uppoavan minuun. Ei! Lisäsin vauhtia, tajusin että tämä on tilanne jossa kannattaa ylittää itsensä. Nainen alkoi jäädä jälkeen. Käännyin seuraavasta kadunkulmasta. Kehnot kengät sattuivat jalkapohjiin, pakkanen raastoi keuhkoja. Nainen ei tullut enää perässä. Hidastin. Nyt oli jo ihmisiä ympärillä. Kävelin suoraan raitiovaunuun. Soitin poikaystävälle sekavan puhelun. Vasta sen jälkeen tajusin ilmoittaa poliisille. Vatsa kramppasi vaunussa. Kuppilassa istuessani itkin kolme sekuntia. Kahdesta paukusta nousi riehakas hiprakka.
Myöhemmin minulle soitettiin partioautosta. Kuvaustani vastaava nainen oli saatu kiinni. Hän oli karannut potilas. Häneltä oli löydetty iso leipäveitsi.
Mikähän demoni tai vainooja minä olin hänelle?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment