Miltä näyttää kesy? Entä villi?

Tämä on suht. suoraa lainausta, liittyköön tässä ulkonäköön:

Konrad Lorenz on todennut, että me "emotionaalisissa arvostelmissamme luokittelemme vastenmielisiksi tyypillisten kesytysvaikutusten tuloksina syntyneet ominaisuudet...käytännöllisesti katsoen kaikki erityisen rumina pitämämme ominaisuudet ovat aidosti kesytysprosessin tulosta."
Näet, villieläinten ruumiinrakenteessa ja ulkonäössä tapahtuu kesyttämisen tuloksena muutoksia: raajat lyhenevät, selkärangassa tapahtuu kyyryasentoon johtavia siirtymiä ja jalat muuttuvat taipuviksi. Nenän ja poskien kehityksen säännöttömyydet, pääkallon vinoutuminen ja kallonpohjan lyheneminen ovat yleisiä. Myös ruumiin sidekudokset veltostuvat:korvat alkavat roikkua, iho veltostuu ja lihasvoima vähenee. Nämä kesyyntymisen tuloksena syntyvät ominaisuudet näyttävät olevan suhteellisen vakioisia monilla toisistaan tuntuvastikin poikkeavilla lajeilla.
Lainattu teksti: Meeker: Ekologinen estetiikka teoksessa Sepänmaa: Alligaattorin hymy. Tekstissä lainattu Lorenz on puolestaan Studies in Animal and Human Behavior.

Voitaisiinko tästä päätellä, että ulkonäön villeys on vakavampi juttu kuin luulisi, eikä hoidu tupeeraamalla punk-frisyyrejä? ...Ja jottei menisi ihan pelleilyksi, niin lainaus liittyy tietysti artikkeliin, jonka kirjoittamisesta nyt haaveilen - sen sijaan että menisin kotiin. Tai baariin. Jonnekin.

Mutta mutta. Intuitiivisesti toi tuntuu kilauttelevan sopivia kelloja: villi on jännä ja kesy on aika bore. Mielenkiintoiseksi asetelma käy, kun tuon aivan mielivaltaisesti yhdistää esineiden ja teknologian kotiutumis-tutkimukseen. Kas, termi 'domestication' yleensä suomennetaan kotiutumiseksi, mutta tarkoittaa myös kesyttämistä, ja ainakin Turo-Kimmo Lehtonen ja Mika Pantzar ovat minun kuullen puhuneet siitä, miten ihmiset kesyyntyvät käyttämään laitteita, joita puolestaan kehitetään paremmin kotiutuviksi käyttäjien antaman palautteen perusteella.

En tiedä Turo-Kimmon ja Mikan mielipiteitä, mutta usein filosofiassa/estetiikassa/sosiologiassa myös esitetään, että kotona on tylsää, että arkielämä on aika bore. Oikein tosissaan: voisiko konsensus tylpästä ja harmaasta koti-elämästä johtua siitä, että koemme kodin laite-avaruuden koostuvan liian kesyistä kavereista? Tuotesuunnittelijaa tietysti kiinnostaisi siinä tapauksessa, miten saisi laitteen villiksi, niin että villeys säilyy koti-oloissa?

Vähän sama kuin kysyisi, mikä on pitkän parisuhteen salaisuus...
Vastaukseksi ei oikein kelpaa että jos toista rakastaa, sitä rakastaa sellaisenaan: kesytettynä ja lyhytjalkaisena, koska ihminen ja laite-suhteelta ei kannata odottaa - hm - rakkautta samalla tavoin...Vai kiintyykö ihminen sittenkin, toisinaan, esineeseen sen itsensä vuoksi?