Liittyy lasketteluun, tämä: ihminen, jonka maailma hahmottuu ensisijaisesti 'minun' kautta on Jungin sanoilla introvertti. Toisenlainen ihminen hahmottaa maailmaa taasen ympäristöstä käsin ja on vastaavasti ekstrovertti. Kun vähän kärjistää, saadaan ihmispari, jossa toiselle totuudet ovat niitä joita minussa syntyy , ja sille toiselle ne ovat - argh - tuolla ulkona. Edellinen iikka saattaa hakea sisäiseltä auktoriteetiltaan (vanhentunutta) tietoa, vastauksia ja malleja, mutta on toisaalta lujasti kiinni omassa olemisessaan, kun taas sen ekstrovertti kaveri (kukkuu, pulut!) on helisemässä itsensä kanssa, koska mitään kiinteän ja jatkuvan tuntuista minää ei synny, koska ympäristöstä saatava tieto on - hm, hm - uskottavampaa.
Se oli objektiivisuuden kaapuun valettua avautumista, se.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment