Jos sitten ihan muualle:
Hesarin keskustelupalstalla käydään, ei kovin yllättävästi, hirmuista taistoa Lordin Euroviisu-valinnasta.
Ai että jaksaa viehättää se, miten "eloonjäämisen kannalta triviaalit asiat" (taide, muotoilu, viihde, sisustus, muoti) herättävät voimakkaita tunteita. Paradoksi näkyy myös haastatteluaineistossani: toisaalta muotoilulla, maulla tai sisustuksella "ei ole mitään väliä" tai "ei mitään merkitystä" ja silti aineistosta kertyy hirmuinen lista ehdottomia periaatteita, joita noudatetaan ja joiden puolesta puhutaan antaumuksella.
Tai, otetaan vaikka Aallon Savoy. Multakin pyydettiin kommenttia, onko Iittala kenties kohdellut epäkunnioittavasti Aallon perintöä kun julkaisevat maljakosta värikkäitä versioita 70-vuotisjuhlan kunniaksi.
Niin.
Suomalainen muotoilu lieveilmiöineen varmaan hyvinkin tiivistyy Aallon maljakossa. Monille se edustaa jotain upeaa luonnollisuutta, rehellisyyttä ja ankaruutta parhaimmillaan. Toisille se liittyy keski-ikäisyyteen ja inhottaviin "perinteisiin arvoihin". Kummassakaan into ja mielipide ei lähde liikkeelle itse esineestä vaan siitä, mitä esineen kuvitellaan edustavan.
Materiaalisten ja muiden vihjeiden perusteella tehdään jatkuvasti päätelmiä esimerkiksi tuntemattomista ihmisistä. Ilmiötä on tutkittu aika paljon. Sen sijaan missään ei tietääkseni ole tutkittu, osuvatko päätelmät edes murto-osaksi oikeaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment