Työasioissa on viime aikoina vilauteltu tutustumisretkeä Tokioon. Siis esimerkiksi siltä kannalta, että olisiko Roppongi Hills tai Harajuku merkittävästi erilainen muotoiluun suhtautumisen paikka kuin Punavuori tai Kaartinkaupunki. Koska en Japanista tai Tokiosta tiedä alkeita enempää, heräteostin eilen Teppo Turkin viime vuonna julkaiseman Kahdeksan pilven takaa. Japanin murros ja uusi nousu. Valitettavasti kirja ei onnistu välittämään irrallisia faktoja enempää ymmärrystä tai edes mielikuvaa nyky-Japanista.
Vaikea sanoa, mikä kirjoittamisen taktiikka toimisi, mutta ei kovin hyvin tämä Turkin valitsema, että toistetaan samoja muutamia viime vuosikymmenien tapahtumia muutaman eri teeman alla, ilman että sanottava missään vaiheessa syvenisi. Lisäksi näitä tapahtumia ja teemoja (ulkomaiden ja Japanin kohtaamisten kasvukivut, sikäläisen politiikan muutos suljetusta avoimemmaksi ja yhteiskunnan vähittäinen demokratisoituminen, ylipäätään toisaalta kipuilu ryhmän ja yksilöllisyyden sekä uuden ja vanhan yhteensovittamisen tematiikasta, toisaalta juuri näiden ilmeinen hallinta) ei eritellä eikä selvennetä niin, että lukijalle kirkastuisi, kenen kivuista ja osaamisesta kulloinkin puhuttaan. Vai kokevatko kenties kaikki japanilaiset kollektiivisesti yhtäjalkaa kaikki näitä ristiriitoja ja onnistumisia? Ei varmaan?
Mutta on kirjassa hyvääkin: Turkin ottamat valokuvat ovat hyviä ja osuvia ja lopussa oleva lista webisivuista vaikuttaa hyödylliseltä. Esimerkiksi, tämän pitäisi olla "erittäin hyvä linkki- ja tietosaitti Japanista".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment