Viime viikolla bloggaamiseen rupes hiipimään huono meininki. Oli tylsiä työvaiheita duunissa. Aina kun tuli jumi, lipesin lukemaan blogeja. Tein paljon töitä, pitkiä päiviä, mutta en lähtenyt tauoilla pois koneen luota vaan jämähdin ruudun ääreen. Iltaisin oli koko kroppa jumissa. Viikon lopulla huomasin, että koko homma haiskahti jo pahalta. Suosikkiblogitkaan eivät enää tuottaneet iloa vaan puudutusta. Silti oli tosi vaikeaa - mahdotonta - olla harhautumatta blogilistalle. No, sitten tuli onneksi vappu ja irrotti mut piuhoista.
Tänä aamuna tein työkaverin kanssa kirjallisen sopimuksen: "Anu ei lue weblogeja 2.-6.5 ennen klo 17:aa". Ja nimmarit alle. Soppari seinälle. Enkä blogannut ennen kuin viisi yli viisi. Se, mikä oli viime viikolla vaikeaa, oli nyt äärettömän helppoa, kun siitä oli mustaa valkoisella. Tiesin vuorenvarmasti, etten poikkea valitsemaltani tieltä, vaikka mieli tekikin.
Pimeetä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Blorggis vai mikäkö on se sana elimäen sanakirjassa, joka kuvaa sitä tunnetta, että "nyt pitäisi oikeasti tehdä jotain ihan muuta mutta klikkaan vielä tuon yhden linkin"
Onnea hyvälle päätökselle.
Kiinnostavaa, pitänee kokeilla joskus. 'Leena ei juo kymmentä kuppia enempää kahvia päivässä' jne.
Hehe, mies kävi työhuoneella, sekin halusi välttämättä myös allekirjoittaa sopimuksen.
Jo toinen menestyksellinen työpäivä blogilakossa. Kellohan on nyt jo... 17:20.
Outoa voimaa tuossa käsin riimustetussa lappusessa.
Post a Comment