Friday, May 27, 2005

Pari väsynyttä pohdintaa taiteilijuudesta

Metrolehdessä tai vastaavassa oli juttua siitä että kansantaiteilijoiden teoksia oli vedetty kumoon jossain puistossa. Ensinnäkin, häpeäkseni en täsmällisesti tiedä mikä on kansantaiteilija. Onko se sama kuin amatööritaiteilija? Tulee mieleen maajussi joka veistelee jotain pölkkyä aikansa kuluksi paskahuusissa. Ihan siisti juttu sinänsä. Onhan niitä "oikeidenkin" taiteilijoiden teoksia potkittu. Tasapuolista kohtelua kaikille vaan. Hyvä kansantaiteilijat!

Tällä uusmedia-alallani on hyvin monialaista jengiä tekemässä jutskia. Taiteilijoita, (käytettävyvs)tutkijoita, koodareita... Usein käy niin, että kun jokin insinööri on kerran tehnyt koodia johonkin taideteokseen, hän alkaa ihan julkisesti nimittää itseään taiteilijaksi. Hah! Ei se että koodaa koodia taideteokseen tee kenestäkään vielä taiteilijaa. Kyllä inssiltäkin pääsisi paskainen nauru jos hänen koodaamansa pelin graafikko alkaisi nimittää itseään ohjelmistosuunnittelijaksi. Minulta vaati tutkintoni jälkeenkin paljon aikaa ja kanttia ja erityisesti loppuunsaatettuja teoksia ennen kuin joissain yhteyksissä aloin tituleerata itseäni taiteilijana. Mikä ihmeen hinku ja taiteilijuuskäsite ajaa tyypin joka on saanut ainakaan yhden naurettavan demon kuvittelemaan itseään taiteilijaksi?

14 comments:

Anonymous said...

Mutta miksi taiteilijaksi itsensä nimittämistä pitäisi jotenkin rajoittaa. Opiskeluaikoina kävin kiivasta väittelyä siitä, mikä on taidetta ja edelleenkin olen sitä mieltä, että taide on jokaisen omakohtainen kokemus ja käsite. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että "Tuo ei ole taidetta. Tämä ON taidetta.". Eikö siis taiteilija-käsitekin ole ymmärrettävissä hyvin laveasti.

"Annetaan kaikkien kukkien kukkia." Onhan niitä elämäntaiteilijoitakin...

Anonymous said...

Kansantaiteilija on varsinaisia taideoppilaitoksia käymätön ja todennäköisesti myös pk-seudun ulkopuolella asuva "kylähullu".

Mikko Moilanen said...

"Mutta miksi taiteilijaksi itsensä nimittämistä pitäisi jotenkin rajoittaa."

Niukkuuden tekemisen vuoksi. Muutoin tulloopi inflaatio tittelille. Loogisia perusteita niukkuuden tekemiselle ei ole löydettävissä.

Tästä asiasta voin käydä milloin tahansa väittelyn.

heidi said...

Vastaavasti voisi kai kysyä, miksi vaikkapa suomen kansalaisuutta rajoitetaan. Se ei johdu pelkästään niukkuuden tuottamiseksi jotta suomalaisuus ei kärsisi inflaatiota, eihän? Oma haluni standarisoida taiteilijaksi nimittämistä johtuu loppupeleissä siitä, että rasittaa aivan saatanasti joutua johonkin poikkiesteettisfilosofiseen smalltalkkiin ihmisten kanssa, jotka esittäytyvät taiteilijoiksi, mutta joiden kanssa ei ole sellaisia jaettuja käsitteitä tai esim. taidehistorian käsitystä joilla sitä saatanan taidekeskustelua voisi käydä.
Tietysti on mahdollista mennä vaikka Shustermanin kelkkaan ja kampanjoida, jotta taiteen käsitettä on laajennettava koskemaan populaari-kulttuurin ilmiöitä eikä vain fine arts niin kuin yleensä tupataan tekemään, mutta käsitteen käyttöalan laajentaminen ei yleensä helpota käsitteellä operoimista ja yksittäisten tapausten tarkastelua.

Kokonaan toinen asia on arvottaa ihmistä sen perusteella mitä käsitettä ihmisen tekemästä käytetään.

Anonymous said...

"käsitteen käyttöalan laajentaminen ei yleensä helpota käsitteellä operoimista ja yksittäisten tapausten tarkastelua."

Mutta miksi sen pitäisikään olla helppoa. Taiteen käsite on jo sinänsä hyvin kompleksinen ja siihen liittyy osaltaan sen kiehtovuus. Kyllä mä ainakin taiteilijana (jos sellainen olisin) ehkä vieroksuisin kovin pysyviä ja vanhakantaisia (helppoja) taiteen käsitteitä, jotka eivät anna tilaa taiteen uusille ilmenemistavoille.

heidi said...

Joo, anonymous, olet ihan oikeassa, mutta musta käsitteen käytön hankaluus pitäisi kuitenkin pysyä jossain rajoissa. estetiikan taideteoria-osuudet on nytkin aikamoista hiustenhalkomista ja ääriesimerkeillä pelaamista. Tai ihan konkreettisesti, jos 'Taiteilijatarvikeliike'-kyltistä ei voisi päätellä mitä kaupassa myydään.

Nykyisillä taide-määritelmillä ei pidä paikkaansa, etteikö kukaan voi sanoa toiselle, että 'tuo ei ole taidetta'. Apurahanjakajat, galleristit, hyväksytyt taiteilijat, taiteen opettajat ja museoiden intendentit ovat kaikki sellaisia tahoja, jotka jatkuvasti tekevät päätöksiä siitä mikä on taidetta ja mikä ei. Mekanismia kutsutaan taiteen institutionaaliseksi määrittelyksi. Taustalla on mm. se, ettei ready-made-teosten ja samalla syntyneen käsitetaiteen syntymisen jälkeen ole enää ollut mahdollista tunnistaa taidetta materiaalin tai muodon perusteella. Siitä nämä hirmuiset taiteen ja taiteilijan käsitteen määrittely-tarpeet. Asiasta ei tarvitsisi vääntää, jos taiteen hyödyllisyys olisi ilmiselvää, eikä sen rahoittamista tarvitsisi erikseen perustella ja toisaalta, jos 'taiteilijuus' ei olisi ammattina tai tekemisenä aika erikoisten, ristiriitaistenkin arvostusten kohde.
Kansantaiteella ja ITE-taiteella ei varmaankaan olisi niin kovia paineita pyrkiä taiteeksi jos käsitöiden tekeminen olisi kulttuurissa jotenkin samassa asemassa kuin taide. Tällä hetkellä taide ja käsityöt ovat eri asioita, mutta periaatteessa mikään ei todellakaan estä syventymästä käsityöteokseen eikä kaikki taideteokset anna syventymälläkään paljoa.
Hieman toinen juttu on se, että ammattimainen taiteen tekeminen tarkoittaa yleensä syventymistä ja perehtymistä, josta seuraa taitoa ja esim. nyanssien erottelun kykyä. Käsitöiden tekemiseen ei yleensä anneta vastaavaa määrää aikaa, perehtymistä ja resursseja. Tuossa ehkä syy, miksi ite-taide ei ole käsityötä, koska työt musta paljastavat perehtyneisyyden joka näkyy vaikka materiaalintajuna ja kokonaisuuden hallintana.

Anu said...

Niin en minäkään sano itseäni muusikoksi, vaikka olenkin soittanut ja laulanut.

toisaalta, se mitä tein oli jonkinlaista musiikkia, hyvää tai huonoa. se mitä harrastaja tekee, voipi olla taidetta. mutta se ei tee tekijästään vielä ammattilaista.

mutta jos joku kansantaiteilija on oikeasti veistänyt kaksikymmentä vuotta, niin kaikin mokomin voi kutsua taiteilijaksi. teot tekevät taiteilijan. ei se minusta muodollista koulutusta vaadi, eikä jaettuja käsitteitä maistereiden kanssa.

jos etsitään yhteismitallisuutta muiden ammattinimikkeiden kanssa, niin tuore sairaanhoitaja on sairaanhoitaja, vaikka olisi eka päivää töissä. taiteilija ei voi mennä töihin kenellekään. jos haluaa taiteilijaksi, on ehkä vain jossain vaiheessa päätettävä, että nyt se alkaa, ja nyt minä olen taiteilija, vaikkakin vähän kokematon sellainen.

toistaiseksi taiteilijan titteli on kumminkin melko vapaassa käytössä eikä mikään autorisoitu taho jaa sitä.

Anu said...

jaa heidiltä tuli kommentti samaan aikaan ku multa. harmi, olis ollu hauska jatkaa mutta nyt täytyy mennä. ehkä myöhemmin. täällähän on pääsemässä vallan erilaiset taidekäsitykset valloilleen...!

heidi said...

ei kai mikään titteli ole sillä tavalla auktoriteetin takana, ettei kuka tahansa voisi käyttää sitä mutta 'taiteilija' eroaa vaikka presidentistä siinä, että politiikkaan perehtymättömilläkin on selkeä käsitys, kuka voi nimittää itseään presidentiksi. toisaalta, 'taiteilija' eroaa monista titteleistä siksi, että se on halutumpi titteli kuin vaikka 'siivooja'. ihan tarkkaan ottaen sitä paitsi taiteilija on sillä tavoin säännelty titteli, että pitää kuulua kuvataiteilijoiden liittoon voidakseen kaikkien tahojen mielestä hyväksyttävästi olla 'kuvataiteilija'. tai pitää kuulua kuvittajat ry:hyn ollakseen helposti määriteltävällä ja uskottavalla tavalla kuvittaja. määrääviksi tahoiksi pyrkiviä voi tietysti olla useita, ja esim. nyrkkeilyn maailmamestarin titteliä jakaa tietääkseni tälläkin hetkellä kaksi kilpailevaa tahoa.
sosiaalisisten prosessien standardisimisestahan näissä on kyse, ja elinkeinon edellytyksistä, aika pitkälle.
kannattaa ehkä huomata, että typon tuoteselosteessa ei lue 'taiteilijaa', ja sille, että taideteollisen tutkintoa nimitetään taiteen maisterin tutkinnoksi on omat suomalaisen muotoilun historiasta johtuvat syynsä.

heidi said...

pahus, korjaan heti itseäni:
siis mä tässä keskityin käsittelemään taiteilija-määrittelyä sosiaalisten prosessien standardisoimisena jne.. Määrittelyä taikka tunnistamista voi tehdä muillakin perusteilla ('taiteilija tuottaa esteettisiä elämyksiä') mutta mä tykkään noista institutionaalisista määrittelyistä silloin kun tekee mieli vedota käytännön esimerkkeihin siitä miten maailma tällä hetkellä toimii. Mun motivaationa on se (vaikken sitä yleensä sano ääneen), että konkreettisia asioita käsittelemällä voi ilahtua siitä, että nekin ovat usein 'vain' konventioita, siis muutettavissa.

Schizo-Janne said...

Multimedian kohdalla voisi myös hyvin kyseenalaistaa "taideteoksen" statuksen. Kiasmassa oli joskus muutama vuosi sitten esillä viimeisintä multimediataidetta. Joukossa oli muutama ihan hyväkin teos, mutta suurin osa oli lähinnä joidenkin Director -harjoitusten tasoisia räpellyksiä.

Itse asiassa on ihan hyvä, että itse taiteilijuus jakaantuu ja samalla hämärtyy. Itse teokset alkavat tulla esiin taiteilijan nimen takaa.

Anonymous said...

Minusta Leena on täysin oikeassa kirjoituksessaan. Sinänsä taideteos ei mielestäni ole välineestä riippuvainen, multimediateos voi yhtä hyvin olla taideteos kuin vanha öljyvärimaalaus, runo tai lyhytelokuva. Mutta on kyllä totta että aika iso osa ns. uuden median taideteoksista ovat minunkin mielestä roskaa.

Jos alkuperäiseen kysymykseen palataan niin koodaaja VOI olla taiteilija, jos hänen tekemä osuus on itsessään teos tai taiteellisesti merkittävä. Mutta ei taulun kehystäjäkään ole taiteilija. Samahan muuten pätee myös toiseen suuntaan, se joku osaa kirjoittaa hieman ohjelmakoodia ei tee hänestä välttämättä automaattisesti koodaajaakaan.

Ohjelmointitaito on uuden median kirjoitustaito.

Koodin ymmärtäminen on osa uuden media materiaalioppia.

Mutta se että taiteilija teettää osan duunista "alihankkijoilla" tiimissä ei tee työryhmän jäsenistä välttämättä taiteilijoita. Elokuvissa tämä työryhmän problematiikka tulee esiin samalla tavalla. Kuvaus, äänitys ja leikkaus ovat merkittäviä osia - kuten puvut, lavasteet ja maskeerauksetkin. Luovaa työtä kaikki tekevät, mutta onko elokuva kuinka paljon ohjaaja/käsikirjoittajan teos - ja millaisen taiteilijaroolin osien tekijät kantavat?

Ammattirooliin kuuluu luonnollisesti luova panos. Mutta luovuus eroaa "vapaasta taiteilijuudesta" siinä että siinä ei toteuteta omaa agendaa, vaan ohjaajan vastuulla on lopullinen kokonaisuus ja ohjaaja vain delegoi osan luovuudesta ammattilaiselle.

Äh, tästä voisi rakentaa vaikka kuinka pitkän argumentaation ja päätyä vaikka minkälaisiin kehäpäätelmiin.

Kuitenkin taiteilijuus käsitteenä on todellakin aina yhtä arka muuraispesä jota sohaistessa kirpaisee :-)

Leena said...

Vau mitkä säpinät täällä palstoilla.

Mediataiteen teokset ovat usein jo niin laajoja, että niitä tekemässä on ollut suuria työryhmiä, samaan tapaan kuin nimetön tuossa kuvaili elokuvan tekoa. Työryhmiin mahtuu montakin taiteilijaa ja mutta myös paljon muita.. ts. kaikki mukana olleet eivät ole taiteilijoita.

Mediataiteeseen mahtuu paljon roskaa kuten muihinkin taidemuotoihin, ja directorilla on koodattu hienojakin juttuja. Yksi lahjakkaimmista tuntemistani (directorillakin) koodaajista ei muuten pidä itseään taiteilijana, vaikka itse voisin jo hänen kohdallaan sitä titteliä miettiä. Useinkin uuden median teokset syntyvät "neuvotteluprosessissa" taiteilijan ja koodaajan välillä. Alkuperäinen visio taivutetaan koodin maailmaan.

Timo Riitamaa said...

Heidi kirjoitti: "Vastaavasti voisi kai kysyä, miksi vaikkapa suomen kansalaisuutta rajoitetaan. Se ei johdu pelkästään niukkuuden tuottamiseksi jotta suomalaisuus ei kärsisi inflaatiota, eihän?"

Suomen kansalaisuuden rajoittaminen johtuu siitä, että kansalaisuus oikeuttaa tiettyihin oikeuksiin, mm. perusturvaan ja äänioikeuteen. Tähän ei olla valmiita.

Euroopan rajoille kuolee tuhansia tänne pyrkiviä ihmisiä vuosittain.