Tuesday, May 03, 2005

Aiheestatoiseen

Niin vappu. Sehän on jo vanhanen. Mutta rattoisaa oli. Naamiaisissa, koti-istujaisissa, piknikillä, vappusaunassa. Jostain syystä vietin myös kaksi tuntia elämästäni seuraten Suomi-Tanska-lätkämatsia Sports Academyssa. Ei lätkässä sinänsä mitään vikaa, eikä siinäkään että joutuu itselleen täysin vieraan tuntuiseen paikkaan. Mutta halvattu kun oli nahkeaa peliä lauantaina. Aivan liian hidasta. Poistuimme ruutujen ääreltä tokan erän jälkeen.

No. My typo_sta ei toistaiseksi tullut varteenotettavaa kilpailijaa Hockey blogille.

Tapasin ugandalaisen M:n, joka opiskelee täällä samaa alaa kuin minä opiskelin. Johtuikohan intressien samankaltaisuudesta vai mistä, että tuntui niin helpolta ymmärtää toista? Kohtaamisistani Saharan eteläpuolisen Afrikan tyyppien kanssa voi sanoa yhteenvetona, että hauskaa on ollut mutta todella paljon asioita, asenteita, vihjauksia, vitsejä ja tietoja on mennyt molemmin puolin ohi, ja kaukaa. Ollaan vaan niin erilaisia. Mikä on kyllä nastaa ja mielenkiintoista. Mutta M tuntui heti tutulta, saatoimme jutella ugandalaisesta ja suomalaisesta taiteesta ja yhteiskunnasta ja koulutuksesta ja siitä miten oltiin päädytty alalle ja miten perheemme olivat suhtautuneet valintoihimme. Oli yhteismitallista vertailtavaa. Tajusin mitä hän sanoi, luulin ymmärtäväni mitä hän tarkoitti!

Katsoimme M:n kanssa netistä kuvia ja juttuja Ugandasta. Jumatsuka. Kaunista. Khehee, kutsu on plakkarissa.

4 comments:

Raimo said...

Tulin vastikään itse eteläisestä afrikasta kuukauden keikalta, ja kiinnostuin ghanaa ja ungandaa koskevista kommenteistasi, ja aloin lukea merkintojäsi taakesepäin. Milloin olitkaan ghanassa? Miksi olet edelleen kiinnostunut afrikasta? Miksi minä haluan kuunnella setswanaksi laulettua musiikkia ja natustella biltogia? Mutta on myöhä, jatkan my typon arkistojen selailua joskus toiste.

Leena said...

Taisi olla syys/lokakuu 2004 kun anu oli siellä.

Anu said...

raimo, varastan työltäni pari minuuttia... kysymyksesi ovat niin hyviä että taidan kirjoittaa niistä merkinnän. oikeastaan, se on ollut aikomuksenani jo pidempään. tai siis, kirjoitan sitten kun mulla on aikaa, tämä viikko menee ison duunin kasaamiseen.

olin ghanassa poikaystäväni kanssa, hän oli katulasten koulussa työharjoittelussa, minä menin sinne vapaaehtoiseksi. opetin, reissasin, ihmettelin ja olin.

ghanassa oleminen vinksautti maailmankuvaa ja ihmiskuvaa ehkä hellävaraisesti, mutta vakavasti ja peruuttamattomasti. (tästä juuri voisi kirjoittaa vaikka kuinka...)

vinksahdus tekee kipeää, mutta jotekin nautinnollisella tavalla. haluaisin takaisin, tajuamaan lisää. aih, mieleen tulee nyt valtavasti asioita, mutta en ehdi niitä purkamaan.

useat taiteenalat ovat siellä niin elinvoimaisia, rytmikkäitä, iloisia, energisiä, omalaatuisia, ettei ihme jos niihin naksahtaa! mitä biltong on? :) - mulla ei ole yhtään ikävä ghanalaista ruokaa, vaikka kiltisti siellä söinkin! tosin - tulisuus on kieltämättä ruvennut antamaan uudenlaisia kiksejä.

Raimo said...

Lukaisin syys-lokakuun 04 kommenttisi. Vaikutti antoisalta, rankalta, innostuneelta reissulta. Jotain tosiaan vinksahti minunkin reissullani: ihan kuin olisin tullut takaisin...enemmän ihmisenä, vähemmän kasana elintärkeitä rutiineja, jotain sellaista. En itse asiassa tiedä. Haluan jotenkin jatkaa sitä matkaa. Törmäsin pari päivää sitten yhdessä tapaamisessa tansanialaiseen opiskelijaan, ja kun se sanoi ihmettelevän 'aah' niin kuin botswanalaiset (tansaniahan on 'lähellä' botswanaa, eikö, eikö?), pyysin sitä heti keskiviikon bileisiin.

Biltong on ilmakuivattuja lihansuikaleita. Nimi kuulostaa jotenkin etelä-afrikkalaiselta. Olisiko ne sieltä peräisin? Olivat kovasti suosittuja. Olen kuullut huhun, että niitä saa myös malmöstä. :-)Muuten ei minullakaan ole suurempaa kaihoa botswanalaisen ruuan perään: pahvista 'papaa', hiukan käytettyä durrapuuroa, mmmm-ei.

Kirjoita ihmeessä lisää.