Hurmiossa

Espanjassa kuulemma osataan intohimoinen hetkeen heittäytyminen: rakastetaan toisiamme tänään, juuri nyt, ei huomisesta väliä. Suomalaiset taas kuulemma tarvitsee enemmän vakuuttelua. Mene ja tiedä. Minä rakastin vappuna nelisen tuntia, tietäen että enempää minulla ei ollut. Mutta silti heittäydyin hetkeen, tanssiin ja suudelmiin, kaikella sillä huumalla mikä minusta löytyy. Ja sitä löytyi enemmän kuin arvasinkaan. Ja kyllä se olikin kaikkien aikojen ihaninta. Vieläkin on sydän pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Hiukan on haikea olo että se oli vain hetki, mutta haikeuskin vain lisää onnentunnetta.

(m.o.t. Näin kornia tekstiä en muista aikoihin blokanneeni. Ehkä minua pukee paremmin jokin muu kuin herttaisuus.)