Olen tavannut taas pari uutta kissaa. Eilen tutustuin Rafaeliin, joka on pentu vasta. Siinäpä hassu velikulta joka tykkää mennä emäntänsä kanssa suihkuun. Vappuna tapasin Pepin, pienen kiimaisen nartun jolla oli sydämen muotoinen läntti takapuolessa. Kihnutteli itseään kaappeja vasten kun oli selvästi kevättunnelmat nousussa kisulla. Kohtahan voin kirjoittaa oman versioni Eeva-Liisa Mannerin Kamala kissa –kokoelmasta joka on yksi ehdottomia runosuosikkejani ("riimein ritari runotarten"). Senhän inspiksenä on toiminut T.S. Eliotin Old possums book of practical cats (<- lukuvinkki illaksi). Kamala kissa on siitä herkku, että siitä tunnistaa itsensä ja ystävänsä. Minä olen tietysti Liisa Mörökölli joka puhuu sanan viikossa, ja Heidi lienee Roosa Lux en Bourg, suora sosialistinen kissa. Anu on jo vähän vaikeampi; ehkäpä Manjuska, joka saa kuusta lämpöä ja valoa, ja vihaa Byro-kratiaa?
Joo, olen mä pari uutta ihmistäkin tavannut mutta eipä niistä mitään kirjoitettavaa koska "Elämä ei ole niin ja näin ja noin, vaan Jos ja Ehkä ja Mutta".
4 comments:
voihan pfiude, ehkä sä heidi ootkin Domino
"...kukaan toinen kissa ei kulje niin somassa sametissa..."
frendit meni aikoinaan kihloihin Mäkelänkatuisessa ravintelissa, jonka ravintola-alan lakkoilijat lukitsivat ketjuilla ja munalukolla ulkopuolelta. Asiakkaat ja rikkurit jäi sisälle. ja kipinät vaan lensi kun palokunta tuli päästämään niitä pois. Eli Mäkelänkadulla riittä äksöniä - sinneköhän sitä pitäisikin muuttaa?
ei lähteny, menivät kihlapari sittemmin naimisiin ja ovat siinä tilassa vieläkin. aika hyvin, siit on reilusti yli kymmenen vuotta.
hahhaa, kuutamolla ainakin olen, kun en ymmärrä mitään teidän keskustelusta.
t. töiden-syövereissä-manjuska
no ei tätä varmaan keskusteluksi kehtaa sanoakaan.. kunhan makustellaan.
Post a Comment