Katseltiin Leenan kanssa (syyttävästi, toki) toisiamme, eikä kummallakaan mitään blogattavaa. Mä vaan litteroin ja Leena painaa kokouksesta toiseen. Ollaan me. Kans. Nytkin kuuntelen samalla haastattelunauhaa, mutta kun puhe menee vaihteeksi asian vierestä niin...
"mä jeesasin s:n kanssa j:a kun siinä oli teemana cocktail niin se meni sinne kanssa. ihan makee siit... joo...okei siis siinä ei ole mitään et mikä määrä mihinkin. no, okei, ehkä siksi kun se on tollaseen valkoiseen tilaan, mis on niinku tilaa enempi. tää on mun mielestä semmonen peruskotipaikkaan. se, meille on itseasiassa ostettu nää tuolit semmosiks omiks tuoleiks kun lapsena, et oli tärkeetä et ne oli omat ja välillä ostettiin uudet pääliset. on meillä ollut joku meillä oli sellanen 1800-luvun talo ja sit siellä on ollut sellanen tosi moderni sohva jossa on vaan se patjaosa ja sit se yks pitkä selkäosa ja siinä on ollut sellanen mustavalkonen, tätä pitkät mustat ja valkoset..."
Perkele. Kokonaisten lauseiden tarve painaa päälle. Taidan mennä
[menee tupakalle]
[...] eikä yhtään (naurh)
Thursday, September 02, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment