Konffaraportti, Scénaristes en Séries

Scénaristes en Séries oli ranskankielinen konffa joten en voi kauheasti ottaa kantaa siihen mitä siellä puhuttiin. Joudunkin tässä konffaraportissa tyytymään lapselliseen juoruiluun, mielikuviin, oheistoimintaan, toisen käden tietoihin ja maisemakuvaan. Voilà:


Paikalla oli siis parisataa rankalaista TV-käsikirjoittajaa (eli suurin piirtein kai ne kaikki), jonkun verran tuottajia, pari ohjaajaa ja näyttelijää. "Me kaikki vihaamme toisiamme" sanoi vierustoveri illallisella ja nauroi päälle. Mutta ihan iloisestihan ne näyttivät juttuun tulevan ainakin viinipäissään. Sellainen konsensus koko porukalla vaikutti olevan, että ranskalainen TV-tuotanto on nykyään ihan pensaasta, vanhanaikaista, tylsää, aina-sitä-samaa moneen kertaan käsiteltyä tematiikkaa: eli jotain muutosta olisi saatava aikaiseksi ranskanmaalla ja pian. Katsojia ei kiinnosta enää muut kuin Amerikkalaiset TV-sarjat, CSI jne.


Sydän kierroksella ohjemaa esittelin 'vuorovaikutus / mobiili' paneelissa ja vastaanotto oli hyvä, Ranskalaiset pitivät sitä tosi kiinnostavana ja kysymyksiä tuli paljon. Englanninkielisen puheeni tulkkasi hauska näyttelijä, jonka nimi on jo unohtunut.

Näyttelijät siellä hurmasi muutenkin,
tapasin tyypin joka on (omien sanojensa mukaan) Ranskan Al Pacino, mutta tää ranskalainen versio oli kyllä jotenkin vekkulimpi tapaus. Eikä ollut pahan näköistä muukaan näyttelevä sakki paikan päällä, melkein tein vanhanaikaiset lähestulkoon ihastumalla yhteen ihanaan (taas kerran). Se vielä vähäsen flirttasi takaisin, mutta ihan vaan pikkuisen härnäykseksi, luulen. Kauniita, karismaattisia ihmisiä on Ranska pullollaan.

Hauskaa muuten kun menee vaan vähän rupattelemaan kahvilassa jollekin tyypille Bonjour, ca va? daa daa daa ja toinen on et bonjour vaan takaisin ja alkaa jutella ja sitten tulee lauma pikkutyttöjä pyytämään siltä nimmarin.

Olisi ollut uutta miespuolista konffarakastajaakin tyrkyllä oikein niin, että olisi valita voinut, mutta jätin väliin tällä kertaa. vaikka sen yhdellä todella komealla, joka uumoili, että saattaisi rakastua minuun oli niin sankarillinen nimikin: Lancelot. (Melkein yhtä siisti juttu kuin se kerta kun sain sähköpostia Intiasta, Siddharta nimiseltä kundilta).



Matkakumppanistani vain sen verran, että matkan aikana lukemassani Leena Krohnin romaanissa löytyy oikein sopiva sitaatti:
"[..] toisinaan epäilen, että monet aikalaiseni ovat myös läpikäyneet lobotomian."
(Hyvä kirja, tarkkanäköinen, hauska, Leena Krohn on aina osannut tarjota omaperäisen näkökulman jossa kulttuuri ja ruumis ja tiede kietoutuvat toisiinsa tavoilla jotka tarjoavat virkistäviä ajatuksia ihmisyyteen ja aikaamme.)



Aikataulujen suhteen osasivat myöhästellä ja muutenkin kaikenlaista sekoilua sattui mutta se täytyy sanoa, että ruoka- ja juomapuoli oli loistavasti järjestetty. Eli näin loppuun summaten: käsittääkseni varsin tyypillinen Ranskalainen konffa. Mulla oli mukavaa. Aix Les Bains on erittäin kaunis pikkukaupunki.

Matkaraportti: BWTVF

Terveisiä postikortista. Banffin maisemia on hankala ylittää. Elämäni pahin jet lag valvotti sinne saapuessa monta päivää ja nyt kotimaassa olen ottanut takaisin nukkumalla sekä Suomen, että Kanadan yöajat.

nextMEDIAn ja Tv-festarin anti oli tuttua käyntikorttisadetta jossa yritän karistaa pois ujouteni ja opetella myymään itseäni ja ideoitani. abc, cbc, bbc mitä näitä nyt onkaan, kaikki paikalla, onneksi Miquelo on proaktiivinen näissä hommissa ja mä komppaan sit kirjoittajan manttelissa. Joka tapauksessa on mahdollisuuksien rajoissa, että joskus jossain nähdään englanninkielinen versio Sydän kierroksella -sarjasta. Selkeästi edelleen Kanadalaiset nauraa melkein joka repliikille ja kuvalle jota ohjelmassamme on – en muista nähneeni yhtään vastaava reaktiota Suomessa.


Bonuksena myös opin kaikenlaista uutta komedian käsikirjoittamisesta ja tv-teollisuudesta ylipäänsä istumalla tarjoilla olleet käsikirjoittajien ja tuottaja-gurujen sessiot läpi: Chuck Lorre, BBC:n komediapäällikkö ja pirun hauska ukko Jon Plowman joka kehui minulle että Suomalaiset tuottivat onnistuneet euroviisut, Paul Abbot, Ben Silverman josta juuri tuli juuri yksi NBC:n pomoista. Sitä miten ollaan omaperäinen ja hauska on aika hankala opettaa kenellekään, mutta tuotantometodeita voi jakaa ja neuvoja siitä kuinka hullut ideat jalostetaan myyviksi versioiksi. Pohjois-Amerikkalaiset on aika hyviä siinä.

Useamassakin sessiossa spekuloitiin surullisenkuuluisaa mukamas vallallaolevaa trendiä "SitComin kuolema". Siis lähimenneisyydessä USA:n Top-10 katsotuimmista TV-sarjoista iso osa on aina ollut SitComeja, mutta Frendien ja Seinfeldin tapaisten sarjojen päätyttyä katsojatilastoja (ja mainosmarkkoja) johtaa draamasarjat. Viesti oli sekava mutta ilmeisesti visio teollisuudessa kuitenkin on se, että ei se SitCom mihinkään kuollut ole, kaikki vaan odottaa uusinta hittisarjaa kieli pitkällä. (Mutta eihän se tule onnistumaan niin kauan kuin vaan yritetään tehdä 'uusi Frendit' tai 'uusi Seinfeld'.)

(Nyt kaivankin pari vanhaa ideaa muistikirjasta ja alan paketoida. Olisi kiva tehdä Suomalainen SitCom. Ehkä pitchaan sen ensi vuonna Banffissa :)


Juu, ja konffarakastajakin vilahti paikkakunnalla. Oikein hieno reissu siis.

Etäläsnäoloa taas

Minun piti olla kaukomailla kofferenssissa konffaamassa mutta matkalippusotkujen takia en olekaan. Sen sijaan pidin esitelmäni iChatin avulla ja paikan päällä sikäläinen IT-päällikkö vaihtoi PowerPoint-slaideja käskystä.

Kuulemani mukaan esitelmäni oli valtaisa menestys – ja saahan siitä kivasti sanomalleen kaikupohjaa kun naama on viistoistametrii leveenä juhlasalin seinällä sen sijaan, että itse siellä pienenä seisoskelisi läppärin takana. Se "artistipiireissä" kuuluisa läsnäolo&presenssi kun kuuluu myös hyvän luennoitsijan ominaisuuksiin, mutta mulla menee edelleenkin puheenpitoenergiat lähinnä siihen että saa asiat ylipäänsä ääneen sanottua.

Konffarakastajakin se siellä katteli valtavalle seinälle projisoitua "elämää suurempaa" naamaani. Tykkäs. (niisk)

No, Sydän kierroksella valmis teos on nyt siis virallisestikin esitetty kansainvälisessä kontekstissa ja reaktioiden perusteella vaikuttaisi siltä, että meidän ideat ja tarinan huumori uppoavatkin kaikkein parhaiten jossain ihan muualla kuin Suomessa. Ja saatiinpa Ars Electronica ilmoittautuminenkin kasaan – pienen esittelytekstien hionnan jälkeen. Kuinka moni tulee siteeranneeksi Shakespearen Hamletia ja Nitzshen Tragedian syntyä samassa lauseessa?
Juu-ei. "Aika raskas vasara" sanoi Lupukin ja Shakespeare sai väistyä.

Tutkija tutkii

Minulla on vuokaaviofetissi. Siksipä uusin suosikkiblogini on Indexed.

Allekirjoittanut tutkija on nyt päässyt karkkikauppaan, kun minulla vihdoin on kunnon dataa jota tutkia ja luokitella, piirtää graafeja, tehdä johtopäätöksiä. Jee, jee kolmisentuhatta hyvää tekstiviestiä analysoitavana ja pian saadaan tarkat katsojaluvut asiantuntijan analyysin kanssa. Sitten pääsee laskemaan mikä oli (inter)aktiivisten katsojien osuus. Tyypillisestihän se on erityyppisissä interaktiivisissa hässäköissä melko pieni, muistaakseni n. 3-4 % , (mobiili TV-chattien osallistujien osuutta kaikista katsojista en tunne). Mutulla sanoisin, että ollaan aikalailla samoissa myös Sydän kierroksella -sarjassa. Tai väillä ehkä hieman alakanttiin mikä on ihan ymmärrettävää kun suhteuttaa viestin hinnan ja sen, että ihmiset ymmärsivät todella hyvin ohjelman keston ja draaman kaaren ja osasivat ajoittaa viestinsä lähettämisen juuri sopivasti oikeaan kohtaan, eli yhden tarinakaaren osallistumisaika on loppujen lopuksi varsin pieni.

The Show is Over

Kaikki neljä lähetystä, yhteensä 12 tarinaversiota Sydän kierroksella –sarjaa on nyt takana päin. Kaikki lähetykset meni hyvin teknisesti ja muutenkin. Katsojat lähettivät mahtavia viestejä, jotka todella käsittelivät teemoja (rakkaus, ikäero jne.) ja suoraan henkilöhahmoja. Tästä olen todella onnellinen ja liikuttunut.

Päällimmäiseksi tällä hetkellä minulle hiipii kuitenkin turhautuneisuuden tunne siitä, että se lähetysjärjestelmä joka meillä nyt oli käytössä toteuttaa vain osa niistä kerronnallisista detaljeista joita olisimme siihen halunneet. Osa syntyneistä tarinoista oli selkeästi parempia kuin osa, eli yksittäisen tarinoiden laatu nykyjärjestelmällä ei ole taattuna niin loistava kuin tekijät ehkä toivoisivat.

Ohjelmiston kyky muistaa mitä mediaelementtejä on milloinkin esitetty ja kuinka niitä voidaan varioida ei ole vielä huippunsa hiottu. Lähetyksissä tapahtui sekä kohtauksien, että ajatusääninen esittämisessä (matemaattisesti ja kerronnallisesti) tarpeetonta toistoa. Kohtauksista kolme kappaletta jäi kokoaan esittämättä. Ne olisivat olleet parempiakin kuin jotkut jotka tulivat moneen kertaan. Yksi henkilökohtaisista lempikohtauksistani jäi kokonaan näkemättä. Joku repliikkikin sattui toistumaan peräti saman kohtauksen aikana, vaikka repliikkimateriaalia olisi ollut niin paljon, että koskaan näiden 12 tarinan aikana ei olisi tarvinnut kuulla samaa ajatusta kahdesti.

Voi kun tätä teosta ja ideaa vielä tulisi tilaisuus jatkokehittää. Jo olemassa olevalla materiaalilla sekä järjestelmä, että meidän metadata voisi olla parempikin. Tietysti myös käsikirjoittajana olen nyt oppinut aivan mielettömästi ja tietäisin monta asiaa jotka olisi voinut kirjoittaa paremminkin.


Arvatkaa mitä tehtiin lähetysstudiossa eli Taikin kellarissa kun viimeinen lähetys oli ohi aamukahdelta? Kristiinakin tuli sinne ja sitten pyöritettiin keskenämme vielä pari kierrosta tarinaa, enimmäkseen huvin vuoksi, mutta myös saadaksemme vielä pari erilaista versiota nauhalle ennen kuin lähetystekniikka lennätetään tukikohtiinsa ympäri Eurooppaa. Megabileet siis :)

Jumalauta! ONNNEEEEE!

"YLE TV1:n Sydän kierroksella -sarja on kutsuttu mukaan kansainväliseen Emmy Awards -kilpailuun." Linkki Ylen uutiseen, Hesariin

Virtuaalihalaukset, pusut ja onnittelut Leenalle (käsikirjoitus) ja Mikalle (ohjaus).

Ihanaa tekstaria pukkaa

Kaksi osaa, yhteensä kolme tarinaversiota Sydän kierroksella -sarjasta on nyt esitetty. Olen ihan tyytyväinen. Ensi-iltakin meni ihan ok, mutta teos on käsikirjoitettu niin, että sitä pitää esittää monta kertaa putkeen jotta henkilöhahmot syvenisivät riittävästi. Ekan illan yksinäinen kierros siis saattoi jättää vähän sekavan vaikutelman osalle katsojista. (Enpä tiedä varmasti kun ei tässä ole sitä päässyt vielä tarkkaan selvittelemään). Mutta eilen lähetettiin kaksi tarinaa putkeen ja niistä jäi hyvä maku. Tuntuu, että nyt ollaan pääsemässä kunnon vauhtiin.

Erityisen yllättynyt ja suorastaa liikuttunut olen siitä kuinka makeita tekstiviestejä katsojat kertomukseen lähettävät. Höpönpöpöä ja haistakaa v** osastoa on todella vähän. Lähes kaikki viestit pureutuvat ihan suoraan henkilöhahmoihin ja heidän toimintaansa, sekä rakkausteemaan. Upeeta.

Tälläkö rikastuu?

Hoo, Sydän kierroksella pääsi Hesariinkin. Netissä on palanen jutusta ja vähemmän yllättäen sielläkin heti ensimmäinen lukijakommentti on "rahastamisesta":

"Vuorovaikutteisuus on päivän sana, kun ohjelmalla kerätään helposti mainosaikaa suurempi tuotto ihmisten maksullisista tekstiviesteistä. Ja tämän päälle tulee sitten vielä TV-lupamaksu, joten kauppa se on mikä kannattaa YLE:lläkin."

Nimimerkille realisti voin kertoa, että ei tästä mitään rahaa tule kenenkään muun taskuun kuin jotain tekstiviestipalvelun tarjoajalle. Palvelun perushinnan päälle jokaisesta viestistä katsojalle lähtevä paluuviesti maksaa meille.

Yhden viestin hinta määriteltiin (tuottajahenkilöt rukkasivat) niin, että tehtiin jonkinlainen arvio saapuvien tekstareiden määrästä. Sitten katsottiin tekstiviestipalvelun aiheuttamat menot ja katsottiin paljonko pitää viestille antaa hintaa, että kustannukset tulisi katettua. Eli päätavoite meillä on se, että ei tulisi takkiin. Ei tästä tekijöille kuten ei YLEllekään mitään tuloja kerry.

0,95€ on mielestäni kyllä suht. paljon. Alkuun suunniteltu hinta oli 0,80€, mutta palvelun aiheuttamien kustannusten takia sitä piti nostaa. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet lähettää vakiovastausviestin samalla hetkellä kun viesti saapuu järjestelmään, mutta paremman vuorovaikutuksen takia haluamme antaa astetta kehittyneemmän reaktion.

Paluuviestien sisältö siis vaihtelee hieman sen mukaan mitä viestille systeemissämme tapahtuu. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi lähettää palautetta saman tien vaan viestin on saavuttava omaan järjestelmämme jossa vasta haluttu vastausviesti voidaan lähettää. Tämä aiheuttaa viivettä ja samalla kalliimpaa meille kuin instant-reaktio. Toisaalta tällaisia palveluja järjestäneet väittävät, että tuollainen 15 sentin hintaero ei ole koskaan vaikuttanut asiakkailta saapuvien viestien lukumääriin.


Yleisesti alalla on käynyt niin, että Suomessa moni hyvä palvelu, mobiilisisältöhässäkkä, taide ja –teos on kaatunut tai sisällöllisesti heikentynyt siksi, että tekijöillä ei ole kustannussyistä varaa lähettää asiakkaille paluuviestejä siinä määrin kuin haluaisivat, muuten palveluiden hinta nousisi liian korkealle.

Hups

Maailman ensimmäinen

Lisää pieniä juttuja Sydän kierroksella -sarjasta alkaa ilmestyä lehtiin. Kiinnostavaa onkin kuinka vaikeaa sarjan kuvaaminen lyhyesti ja samalla kansantajuisesti on (enkä minäkään jaksa yrittää sitä tässä nyt). Konseptimme on toki ensimmäinen laatuaan, ihan uudenlainen vuorovaikutteinen lajityyppi, mutta ei sentään "..interaktiivinen projekti, joka on ensimmäinen maailmassa."

Ei se myöskään ole "maailman ensimmäinen romanttinen komedia" kuten jossain vanhassa tiedotteessa asia mainittiin pienen kieliopillisen kiekuran ansiosta.

Muutenkin tuo "maailman ensimmäinen" taitaa olla kovin mukava sanapari painaa paperille. Maailman ensimmäinen mmmm... joo hohdokasta. Maailman ensimmäinen, maailman ensimmäinen, ensimmäinen maailmassa. Juu-uu. Kivasti rimmaa tämä sanapari, siksi kai sitä viljellään.

Kunniattomat kahmii kunniaa ja tunarit tunaroi

Englanninkieliset lehdistötiedotteet ovat levinneet kuin kärpäset suhisten ympäri maailmaa ja internettiä. Kiinnostavaa kyllä niiden pohjalta tehdyissä jutuissa kaikki kunnia, jopa koko konseptin keksiminen menee yhdelle teknologiapartnereistamme, missään ei edes vilahda alkuperäisidean saaneiden eli minun ja Mikan nimiä. Joissain jutuissa ei edes mainita teoksen nimeä ollenkaan, tahi tuotantoyhtiöitä tai ohjaajan nimeä, mikä on aivan normaali käytäntö, kuin myös broadcasterin nimen maininta.

Tekniikkapartneri syytää asiasta brittilehdistöä, joka muka vaan korostaa omanmaalaisten tekemiä juttuja. Mutta täysin normaalien käytäntöjen mukaisten asioiden poisjääminen ynnä iso kasa muita asiavirheitä on niin systemaattista joka jutussa, että voiko tämä nyt todellakin olla vaan sitä, että kirjoittava toimittaja ei osaa lukea tiedotetta?

Harmittaa.

Seuraava sen sijaan lähinnä huvittaa:
Googlatessa löytyi norjalainenkin uutinen teoksestamme. Siinä sanotaan, että "Sydän kierroksella on vähän niin kuin amerikkalainen L-koodi tv-sarja, koska siinäkin fanit ovat päässeet kirjoittamaan jaksoja". Hehe, edellisessä lauseessa on ainakin kolme asiavirhettä plus kertomat päälle.



Sellaisen vielä haluaisin sanoa Sydän kierroksella –produktiosta, että vaikka suurin osa siihen panoksensa antaneista on tehnyt häkellyttävän upeaa työtä suurella ammattitaidolla ja antaumuksella, niin mukana on ollut myös muutama mätäpaise joista on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Vituttaa, että he ovat mukana alku/lopputeksteissä ja saavat täysin ansaitsematonta kunniaa ja meriittiä.

Olenkin nyt oppinut, että AINA kun on rekrytoimassa joitain tyyppiä mihin tahansa tuotantoon, niin pitää ehdottomasti soittaa ihmisille joiden kanssa hän on aikaisemmin työskennellyt ja kysellä miten prosessi meni. Tämä muillekin ohjenuoraksi ja neuvoksi.

(Ja jos olet palkkaamassa jotakuta joka oli mukana Sydän kierroksella tuotannossa, niin voit soittaa ja kysyä minun näkemyksistäni.)

Kovasti pussailua ja sensellaista

Lauantaisten Sydän-Bileiden saldoa:

- Paikalla maailman ihanimpia ihmisiä, ystäviä ja kollegoita.

- Mieletön määrä suudelmia ja haleja ja kehuja, ja hyviä keskusteluja ja kauniita ihmisiä.

- Termi "Leenan veli" on nykyään aika monen suussa muuttunut muotoon "Leenan komea veli". Mutta niinhän minä olen aina häntä mainostanut, muut vaan ei uskoneet ennen kuin näkivät, ja sittenkään meinanneet uskoa silmiään :)

- Tuunasimme kulttuurillista tapakoodistoa: tästä lähtien jos joudut pyytämään anteeksi (esimerkiksi sitä että vahingossa tönäiset jotakin henkilöä) sinun kuuluu myös antaa hänelle hellä ja syvä suudelma.

- Tietääkseni yhdellekään ei tullut mitään riidanpoikastakaan kenenkään kanssa, vaikka viini virtasi ja paikalla oli pari traumoja aiheuttanutta 'murheenkryyniäkin'. Paitsi ihan loppumetreillä kun jatkojen jatkoille tuli loisimaan joku helvetin tyhmä hippi, niin se alkoi rutista kun otin isännän valtuudet ja heitin sen lopulta pihalle. Mä oon nii äijä!

Linkkejä Sydämeen

Juna kulkee nyt täysillä. Sydän kierroksella pressitilaisuus meni oikein mukavasti ja Krisse ja Lore ovat kertoneet pussailemisen ihanuudesta jo ainakin Iltasanomissa ja maikkarin Viihdeuutisissa.

Tänne blogiinkin on saavuttu sen verran usein googlaamalla, että kokoan tähän vähän linkkejä tuotannon vaiheisiin liittyen:

- Tällä typo_ssa fiilistelin kuvauksista elo-, loka- ja joulukuussa 2005. (Tuotannon nimi oli silloin vielä Vahinkolaukauksia).
- Kotisivullani on pienimuotoinen englanninkielinen tuotantopäiväkirja.
- Crucible Studion sivuilta myöskin löytyy tuotantokuvaus.
- Päänäytelijöillä ei ole kotisivuja, mutta "nuorempi polvi" eli Mia ja Minna handlaa tämän kuuluisan "nettipresennsinkin" kuten myös muusikoista toinen säveltäjä/sovitajistamme, sekä parin biisin sanoittaja, ja kitaristi.

Kaikki ihanat leluni

Taikin kellariin on roudattu kiitettävästi tekniikkaa Sydän kierroksella -lähetyksiä varten. (Juu vuodenvaihde menee mukavasti maan alla.)

Kuvassa:
- Digibeta kaikkine tingeltangeleineen backupnauhojen ja promomateriaalin tallennukseen
- DAT josta lähtee aikakoodi synkkaaman kaikki apparaatit
- Indigo playout system josta menee 10MB kuituyhteys YLElle
- Monitori jotta näkisimme mitä Indigo tekee
- "Realisation engine" (pc), joka vastaanottaa moderoidut tekstiviestit ja järjestää sitten kerronnan metadatan mukaan ja tuuttaa tiedot Indigoon
- DV-nauhuri tallennuksia varten.
- Moderaattori kädet puuskassa koska iso sydän meni punaisemmaksi vaikka pikkusydän oli sininen (vielä on siis hieman viilattavaa).

Kuvan ulkopuolella:
- Moderaattorin pc
- Joku pc jolla tehdään jotain kovin teknistä säätöä, älä kysy, en tiedä, en ymmärrä
- Televisio jotta näkisimme mitä televisiosta tulee
- Puhelin, yhteydenpitoon YLEn lähetystekniikan kanssa kun olemme lähetyksessä
- Ilmanraikastin josta tulee vienon imelä tuoksu. "Lupulle" tuli heti teinivuodet mieleen ja vastustamaton halu mennä jonnekin puskaan juomaan siideriä pullonsuusta.

Kerrontakonetta potkiskellaan käyntiin

Meillä on käynnissä Sydän kierroksella –testiviikko.

Saan flashbackkejä insinöörivuosistani jolloin minä olin se koodari joka lentää asiakkaan luo ja alkaa asentaa koodia ja selvitelee vikoja yötä myöten. Nyt ei voi paljon muuta kuin odottaa vieressä, että pojat saa homman toimimaan.

Tälle päivälle suunnitellut käytettävyystestit jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi koska käyttöliittymäelementit eivät ole vielä siinä kunnossa, että saisimme mitään oikeasti hyödyllistä dataa testikäyttäjiltä, mutta hyvältä tämä silti näyttää. Äänikin pysyy jo synkassa mikä on aika jees homma. Kone leikkaa tarinaversioita niin , että itkettää ja naurattaa. Metadata siis pääasiassa toimii, nyt voidaankin keskittyä pilkkujen viilaamiseen. Noin miljoona kerronnallista pilkkua sitten onkin tsekattavana.

Sydän kierroksella

Työnimestä Vahinkolaukauksia on luovuttu. Jälkituotannossa olevan Vuorovaikutteisen mustan komedian nimi on Sydän kierroksella.

Piru, että oli vaikea päätös. Perusteluina mm. se, että Sydän kierroksella kuvaa paremmin sisältöä kuin Vahinkolaukauksia joka liittyy ehkä enemmän kerronnan järjestämisen rakenteisiin, ja lisäksi aiheuttaa mielikuvia (vahinkoraskauksia, Clint Eastwood, seitsemän surmanluotia, huono-onninen tarkk'ampuja...) ja odotuksia jotka eivät täysin vastaa sitä mikä on jyvä tässä.

(Englanninkielinen nimi on edelleen Accidental Lovers)

Lisäys: Iso kiitos ystävälleni Anulle, joka nimen keksi. Jos joku tarvitsee lahjakasta copywriteria, minulta saa yhteystiedot.

Laskettu aika 27.12.2006

Vahinkolaukauksia ensiesitys on YLEllä 27.12.2006. Sanoisinpa että vihdoinkin: tämän typpiset tutkimustuotannot kestävät liian pitkään. Jos tekisimme toisen tarinan samalle formaatille aikaa kuluisi ehkä viidesosa tähän ensimmäiseen kuluneesta, sillä kaikkea, alkaen siitä miten leikkaus ja ääniklipit rytmitetään puolisatunnaisesti järjestyvässä draamassa.

Olen aina karsastanut metaforaa, jossa taiteilija synnyttää teoksen. Taideteos on lapsi ja TV-ohjelmana tämä on esikoiseni. YÄK! Silti, nyt viimemetreillä mulla on kaikki oireet: aamupahoinvointia, mielialanvaihteluita ja ravintotottumuksetkin on entistä enemmän sekaisin.

Nyt on muuten suunnilleen viikko aikaa päättää lopullinen nimi "vauvalle". Ehkä Vahinkolaukauksia ei olekaan parhaiten avautuva ja katsojia houkutteleva? Mutta mitä se sitten voisi olla. Vaikeaa on orientoitua mihinkään, kun tämä työnimi on vuosien aikana ehtinyt imeytyä jo selkäytimeen asti.

Ennakot näytetty maailmalla

Miguelolta tuli kännykkäkuva Linzistä, Itävallasta missä lineaarinen installaatioversio Vahinkolaukausien musiikkivideo-osuuksista on ollut esillä osana näyttelyä Ars Electronicassa. Näinköhän siellä on näyttelyväki ymmärtänyt suomalaista huumorintajua? Pianhan sen kuulee kun medialabralaiset palailee kotimaahan. Ja syksy kun vielä hinkkaillaan metadataa niin joulun korvilla nähdään miten suomalainen TV-yleisö siihen suhtautuu. Vähän jo kutkuttelee mahanpohjukassa.

Metahauskaa

Yritän artikuloida komedian lajityyppien sääntöjen ja mediaelementtien metadatan yhteyttä reaaliajassa järjestyvässä kerronnassa. Voiko metadata olla hauskaa? Tai pikemminkin millaista hauskaa ylipäänsä voi tuottaa jos metadataa on käytettävä kuvaamaan tietokannallinen mediaelementtejä (audio&video) ja sen varassa tarinansa rakennettava? Onhan se koomista, vittu, joku ontologia. Räppää sillä nyt sitten runoa tulemaan...

(Toki sillai runon saa kaikkein parhaassa surrealistisessa hengessä, mutta minkälaisen tarinan?)

Vakavammin ottaen, vuorovaikutteisessa kerronnassa käsikirjoittaja ei kirjoita paitsi tarinaa, vaan myös ne säännöt joilla sen tarinan voi esittää. Esim. nyt jälkituotannossa olevassa Vahinkolaukauksia TV-sarjassa on 62 videokohtausta ja karkeasti arvioiden melkein parituhatta ajatusääniklippiä, ynnä musiikkia ja käyttöliittymä-ääniä, jotka leikkaantuvat reaaliajassa, puolisatunnaisesti toisiinsa. Näihin pitäisi sitten merkitä ne parametrit, jotka kertovat mitkä palaset saavat leikkaantua missäkin järjestyksessä, ja mihinkin kohtaan. Osan tällaisesta metadatasta voi automatisoida mutta on paljon sellaistakin tietoa joka vaatii kirjoittajan näkemystä siitä mikä on henkilön tilanne, reaktiotapa ja fiilis jne. missäkin tilanteessa ja mitä siitä sitten seuraa. Voisikohan sanoa että opetan konetta improvisoimaan? Teen mielenkiintoista hommaa, todellakin. Siis omasta mielestäni :)

Metodi

Mun kirjoittaminen on sellaista että mun pitää puuhastella jotain muuta, laittaa lounasta vaikka tai mennä suihkuun , niin sitten minä saan taas uuden idean. Kun unohdan että pitäisi jotain keksiä, niin sitten vasta voi keksiä.