Friday, April 29, 2005

Ideaali vappurakas

Ei ole tänäkään vuonna ilmaantunut wappuheilaa. Ehkäpä vaatimuslistani on liian tiukka:

Must:
Iloinen ja viehättävä nainen tai mies
Suukkosuu

Propsit:
Samppanjaa
Aivot

Asu:
Hassu t-paita tai catsuit

Nou-nou:
Haalarit
sikakänni

Lisäpisteitä:
Piknikeväät
laulutaito

Thursday, April 28, 2005

Päivämääräilyä

Mulla on merkillinen suhde päivämääriin. Usein, kun katselen tai ajattelen kuluvaa päivämäärää, se herättää mussa hykerryttävän tunteen. Tammikuiset päivämäärät ovat tyylikkäitä, helmikuiset iloisia, heinäkuiset muistuttavat lapsuuden kesien loputtomuudesta, loka- ja marraskuiset päivämäärät ovat haikeita mutta turvallisia. Vuosiluku siinä perässä tuntuu yleensä hienolta, edistykselliseltä. Ylpeä, onnellinen tietoisuus siitä, että aika kuluu. Syklisenä, mutta eteenpäin vierivänä.

Ajattelen päivämääriä usein, mutta nyt asia tuli mieleen, koska huomasin jotain outoa. Juuri nyt, kun kevät on räjähtämäisillään, kesä ryöppyämässä päälle, päivämäärä näyttää jotenkin - kuristavalta. 28.huhtikuuta. Ihan kuin aika olisi ihan pian loppumassa. Osittain se liittyy lopukuuhun, kuukauden päivien ehtymiseen. Se liittyy pieneen, merkitsevään huoleen kesästä - löydänkö duunia kun tän hetkinen homma loppuu toukokuun puolessavälissä?

Mutta eniten siinä on kai luontokappaleena olemisen haastetta. Talvella kaikki elollinen uinuu kiepissään, niin syvässä unessa ettei kaipaa minnekään. Silloin on helppo olla onnellinen päivämääristä. Mitään mahdollisuuksia ei ole hukattu, kaikki potentiaali on säilössä vielä hyvän tovin. Mutta nyt... vaaditaan jotain. Pitäisi jo tuntea itsensä ja täyttää ne hurjat ja nimettömät lupaukset. Jos ajattelen untani muutama päivä sitten, niin ihan pian mun pitäisi astella savannilla hiipivän leijonan eteen ja katsoa sitä silmiin. Mitä sitten tapahtuisi?

Kultamurut

Minäkin. Mahtavaa Kari, loistavaa Mindy, saitte tottavie ansionne mukaan, erinomaista Mitvit - et kylläkään mielestäni kirjoita huumoriblogia, vaikka se naurattaakin. Mainiota Kallioblogi. Juhlista kiitän ainakin Skitsoa, Hinkstoonaa, Mindya, Tiramisuja, Karihaakanaa, Siguraattoria, Raparperia - sekä Karri Kokkoa, vaikka hänen kanssaan en älynnyt jutella. Se jäi vähän harmittamaan, semminkin kuin seuraan miehen kaikkia blogeja. Samoin Kuukauden Kuvien Niklas Sjöblom - onnea! - jäi kehumatta, höh. Nyt kehun! Kehu!

Ensi vuotta varten lienee paikallaan pistää korvan taa mm. Finland for thoughtin esittämä kritiikki. Kyllä sen niin pitäisi olla, että ken on raadissa, ei ole kyseisenä vuonna ehdolla - musta raadissa olon pitäis jäävätä myös ryhmäblogit joissa raatilainen on mukana. Eipä tämä minua närästä, ansaittuja olivat kaikki palkinnot. Mutta otetaan jatkossa paremmat tavat, muuten tapahtuma voi vuosien mittaan ruveta maistumaan tunkkaiselta. Uh?

Uudet sanat, kaunistavat



Viides päivä vanhan ylösnousun odottelua sai riittää: My Typo_ on siirtynyt käyttämään bloggerin omaa kommenttipalvelua. Onhan se kauhea sääli ja valtava murheenkryyni sekä iso kyynel, että kaikki vanhat loistavat kommenteissa heitetyt läpät on nyt kadonneet, mutta sanoja ne vain, no? No. Minä rakastan sanoja. Toivottavasti meno jatkuu uudellakin palwelulla.

Bloggaajat räjäyttää



Kiitos Hinkstoonalle hienosta käsi-te taiteesta. Ja kiitos kaikille muille hauskasta seurasta. [Minä tässä kiittelen kun en päässyt lavalle asti kiittelemään. Mutta tirpat löysivät oikeat kotinsa.]

Tuesday, April 26, 2005

Toisaalta, toisaalta, eli kuvitelmaa kuolleista

Muistan jouluaaton hautausmaavierailun pari vuotta sitten kun yksi hautakivi, jonka eteen oli äskettäin tuotu kynttilä, kaatui ihan itsestään. Ympärillä olevat, omien sukulaistensa haudoilla vierailijat, olivat todella järkyttyneitä ja kauhuissaan. Voi voi sitä päivittelyä! Mummot pitelivät rinta-alaansa ja pari miestä oitis ryhtyi kampeamaan kiveä takaisin pystyyn saaden hyvät jäiset vesiroiskut päälleen. Huvittelin mielessäni ajatuksella, että k.o. vainajan haamu oli vittuuntunut kynttilän tuojaan ja kaatanut kivensä kostoksi.

Olen lukenut näitä viimeisiä uutisia sadoista kaadetuista hautakivistä vailla mitään tunteita. Mutta, en myöskään ymmärrä selittää tekoa muulla kuin että Keravalla ei ilmeisestikään ole kauheasti mitään järkevää tekemistä.

Verkkohesari kirjoitti lauantaina, että "seurakunta on varautunut kriisiapuun" eli joillekin hautakivien kaato lienee todella järkyttävä teko. Omaisia varten kai ne hautausmaat on olemassa sillä vainajia tuskin kauheasti enää liikuttaa mitä niiden nimikkokivelle tapahtuu . Hypoteesina, jos olisivatkin taivaassa niin niillä on varmaan mukavampaa puuhaa kuin kivien miettiminen, tahi helvetissä liian kiireistä. Taivaan paratiisissa olija ei tarvitse lohtua siitä, että eloonjäänyt käy haudalla ja helvettiin ei lohtu kuulu. Miksi sen kuolleen muisto pitää tiivistä johonkin kiillotettuun kivenmurikkaan?

Toisaalta, yksi tuttu on haudannut miehensä tuhkat valtamereen, ja mietti jälkeenpäin, että tuli vähän liian iso hautuumaa, koska missä tahansa kohtaa rantaviivaa tai merta onkaan niin, se on muuttunut hautausmaaksi. Olisi kuulemma kivempaa nauttia merestä merenä.

Monday, April 25, 2005

Kaverit kouluun

Allekirjoita vetoomus lasten koulunkäynnin puolesta.

"Tänä päivänä yli 100 miljoonalla lapsella maailmassa ei ole mahdollisuutta
käydä koulua. Kaverit kouluun on Suomen UNICEFin, Plan Suomi Säätiön ja Suomen World
Visionin yhteishanke maailman lasten koulunkäynnin puolesta."

no comments

Pärkkele kommenttipalvelu ku ei toimi. kaikilla ois tietysti kauheesti sanottavaa meidän briljanteista jutuista. pitänee vaan odotella pari päivää, että nouseeko se (ja onko vanhat ihanat kommentit tallella!), vai pitääkö vaihtaa palvelua.

Raportti viikonlopustani kunnon parturikampaamo-tyyliin: tein lauantaiaamupäivän töitä kunnes pimahdin, enkö osaa olla tekemättä? vaihdoin telkkaan ja videoihin (mikä tietysti on tv-käsikirjoitusta tekevälle sekin työkalu). Kuollut mies ei palttoota kaipaa. xenaa, xenaa xenaa.

Time is money, they say

Brad Templeton on laskenut, että vuonna 1986 $5 seteli oli liian pieni raha, jotta Bill Gatesin olisi kannattanut nostaa se maasta, koska arviolta 4 sekuntia nostoaikaa olisi maksanut menetettynä tehokkaana työaikana enemmän. Vuonna 1998 liian pieni summa nostettavaksi oli Gatesille jo $ 10 000.
(ja lähde on Florida, Richard (2002) The Rise of the Creative Class And How It's Transforming Work, Leisure, Community and Everyday Life. Basic Books, USA: 152)

Sunday, April 24, 2005

Eteläisiä juttuja

Kevät tulee, puistot kutsuvat, djembet alkavat mennä kaupaksi. Jaa, tiedoksi vain kaikille että meillä on edelleen myytävänä jokunen djembe. Ja edullisesti. Tänään meillä kävi kylässä ghanalaisen Street Academyn (se katulasten koulu, jossa opetimme) rehtori Ataa Lartey sekä hänen ystävänsä, Suomessa asuva ghanalainen muusikko-tanssinopettaja. Jälkimmäinen, nimeltään David, kokeili rumpujamme ja sanoi, että ne ovat oikein hyviä. Nyt siitä on sitten ammattilaisen sana! Ne ovat muuten erittäin kauniita, upeaa käsityötä. Olisi tosi kivaa saada ne kaupaksi ja tilata lisää Ghanasta. Siellä ei vieläkään käy paljon turisteja (turistien määrä romahti syyskuun 2001 jälkeen, ja edelleen, kun Ghana Airlines meni konkkaan), ja etevät käsityöläiset siellä pyörittelevät peukaloitaan ja yrittävät selviytyä.

Ataa kertoi uutisia Ghanasta: Uuden hallituksen myötä bensan hinta on noussut 100%. Tästä seuraa, että kuljetusalan ja julkisen liikenteen kulut ovat hypänneet ylös, ja sen seurauksena kaikki hinnat lähteneet kovaan nousuun. Ihmiset ovat nyt erittäin kovilla, koska ennestään hyvin alhaiset palkat eivät ole nousseet. Lisäksi uusi hallitus on lanseerannut kampanjan, jonka tarkoituksena on tyhjentää kadut kaupustelijoista ja saada heidät siirtymään pelkästään rajatuille markkinapaikoille. Katukaupustelusta ropsahtaa huimat sakot. Kampanja on toiminut tehokkaasti. Uutta järjestystä on vaikea kuvitella; hanakka kaupustelu oli niin olennainen osa Ghanan katuelämää. Uusi systeemi on vienyt elinkeinon monilta.

Kurjaa, turhauttavaa. Ymmärrän uudistusten pointin osittain, mutta niistä on pantu maksamaan kovinta hintaa todella suuri ja kaikkein köyhin kansanosa. Ataa kertoi, että nyt ghanalaiset ovat ruvenneet reagoimaan: mielenosoituksia on parlamentin edustalla melkein päivittäin.

Ataan vierailu sai kuitenkin ikävöimään Ghanaan. Jospa pistäisi kasaan jonkin projektin, jonka kanssa kiertäisi siellä vaikka kylissä. Opettaisi kouluissa jotain... Ja ottaisi sitten kuukauden-pari omaa lomaa ja kävisi muissa Länsi-Afrikan maissa, Burkina Fasossa, Beninissä, Norsunluurannikollakin jos mahdollista. Ehkä lännempänäkin, Malissa, Guineassa, Senegalissa. Voi pojat, tytöt, että ottaisin tanssitunteja. Ghanan kuukauden aikana mulla oli niin kova sopeutuminen ilmastoon ja niin kovat päänsäryt että en päässyt lainkaan tanssimaan.

Joo. Sinne. Viime yön unessa oltiin jo miekkoseni kanssa safarilla, halusimme nähdä leijonan. Meillä ei ollut opasta vaan kävelimme kahdestaan savannilla. Äkkiä näimme leijonan jolkottelevan puiden siimeksessä. Tajusin, että tämähän on itse asiassa vähän huono juttu, oikeastaan aika vaarallista. Olisin halunnut nähdä eläimen lähempää, mutta tiesin että pikemminkin täytyy hankkiutua kauemmas, ja vikkelään.

Puhdas kake

Illalla säilöin kauko-ohjaimen kädestäni suoraan täysinäiseen teemukiin ja huomasin asian vasta kun yritin vaihtaa kanavaa ja siitä valui teetä reidelle. Kylvyn jälkeen kakezuikkeli toimi juuri sen verran että kanava vaihtui ruotsinkieliselle ja kuuntelin sieltä raikaavaa jollotusta purkaessani säädintä osiin kuivatettavaksi. Toimii taas ja sain kanavan vaihdettua! ja suljettua koko toosan. Helpompaa kuin tiskaaminen.

Kiinanruusu

Saturday, April 23, 2005

Suomi

"[Lottovoittajien] yleisimmät voiton jälkeiset matkakohteet ovat olleet Kanariansaaret ja Tukholman-risteily. Sitten tulevat Välimeren lomapaikat, Malediivit, Euroopan kaupunkilomat ja harvinaisimpina Karibia ja Etelä-Amerikka. Kotimaan matkailu veneellä, matkailuautolla tai omalla mökillä ovat kesien kohokohtia. Vene tai mökki ovat muutamalla olleet keskeisin voiton jälkeinen hankinta. Yleensä kysymys on entisten lomailutapojen jatkamisesta intensiivisemmin, astetta paremmalla tasolla tai hieman kauempana. Kanarialla käydään entisen yhden sijasta nyt kaksi kertaa vuodessa tai sitten ollaan viikon sijasta kaksi. Tukholman risteily tehdään uusimmalla laivalla tai sviitissä, tai sitten lennetään takaisin. Risteily Ruotsiin on monelle se tilaisuus, jossa voittoa pariskunnan kesken juhlitaan."

(Falk, Pasi & Mäenpää, Pasi (1997) Lottomiljonäärit. Tutkimus suomalaisista lottovoittajista. Gaudeamus, Tampere: 75-76)

Friday, April 22, 2005

Älä laita sitä sinne!

Elämässä on kuulemma kyse siitä, että pitäisi päästä pukille, ja että pukille hinkuamisen ideana on geeniperimän mahdollisiman laadukas risteyttäminen ja laaja levitys. Ei pidä paikkaansa. Luen parhaillaan haastattelututkimusta, joka kuvaa erinomaisen osuvasti sinkku-elämän partneriproblematiikkaa kodin sisustusratkaisuista käsin. Vaikka haastattelu tuskin kuvaa ns. “kaikkien” ihmisten seksi-politiikan perusteita, olkoon tämä erektuslaiselle ytmatmjne-mallinnokselle opiksi ja ojennukseksi. Elämässä on tärkeintä ei suinkaan seksi vaan sisustus.
Alison J. Clarken haastattelema Kelly on nimittäin nainen, joka pitkän yksinhuoltaja-kauden jälkeen on innokas lähtemään parterinhakuun, koska, loppupeleissä, tarvitsee taloon miehen kanniskelemaan huonekaluja ja tuomaan rahaa sisustuksen uudistamiseen. Samalla se kodin säätäminen johon Kelly omin avuin pystyy palvelee cv:nä Kellyn potentiaalisuudesta hyvänä partnerina, sikäli kun flaksi käy ja saa raijattua miehen kotiin. Jälkimmäinen cv-aspekti on yleisestikin tiedossa (“sisustuksella reflektoimme ja konstruoimme identiteettiä”), mutta enpä muista aikaisemmin nähneeni vakuuttavaa haastattelupätkää ja erityisesti haastattelun tulkintaa, joka alistaisi seksin ja läheisyyden kaipuun (whatever…) sisustus-ambitioille.
Kellyn vastapainona on tietysti se toinen moodi, jossa sinkku kavahtaa parteri-jaagausta silkasti siitä syytä, ettei halua ketään kotiinsa tekemään arvaamattomia asioita. Toki, kyseessä on ilmeinen kontrollin tarve, mutta näin niinkuin muotoilun ja kotiutumisen näkökulmasta katsottuna kontrollin ilmeneminen nimenomaan sisustus-natsismina taitaa olla aika kiinnostava juttu.
On varmaan syytä lisätä, että sisustuksen keskeisyydellä tässä mielessä ei tarvitse olla paljoakaan tekemistä sisustuksen koherenssin tahi muun tyylipuhtauden kanssa. Voisi kai sanoa, että kyseessä on tietyn asia-esine-kokonaisuuden merkittävyyden asemointi sosiaaliseen elämään, ja että ei ole paljoakaan välineitä päätellä pelkästään katsomalla kokonaisuutta, miten merkittävä se on ihmiselle.
(Lähdeteos on Daniel Millerin toimittama Home Possessions, 23-45)

Tuesday, April 19, 2005

avainsanoja

Tällainen taidepala tänään.

Laskeskelin tänään käsikirjoitusta.
Jos meillä on noin tuhat lausetta,
Jotka kaikki lausutaan noin 3-7
eri tavalla, tai enemmänkin,
ja minun pitää keksiä jokaiselle
lauseelle avainsana, niin se on
aika monta sanaa keksittäväksi
se.

Viestiä vuotellessa

Odotan malttamattomana, suosiiko arpaonni Hyötykasviydistyksen palsta-arvonnassa tänään. Mun mielestä meitä kuuluis lykästää.

Mieskin innostui palstanviljelystä, kun sai hommalle isomman otsikon. Puolentoista viikon takaisessa Sosiaalifoorumissa kuuntelimme nimittäin luentoa vaihtoehdosta nykyiselle globaalille markkinataloudelle. Prout-niminen systeemi perustuu omavaraisuudelle ja paikallisille osuuskunnille. Jälkeenpäin juttelimme luennoitsijan kanssa ja hän sanoi, että ideaa voi ruveta toteuttamaan (kirjaimellisesti) ruohonjuuritasolla. No, minä voisin kuopia maata ilman ideologiaakin, mutta tuohan se hiukan lisähohtoa hommaan kun näkee itsensä osana laajempaa kokonaisuutta.

Jos meitä ei lykästä arvonnassa, on vielä se nurkkaus miekkoseni mummin takapihalla. Sen voisi valloittaa. Mummikin tykkäisi, kun saisi meidät sinne vielä useammin kapistelemaan.

Monday, April 18, 2005

Q

Oletko koskaan oikolukenut omaa tekstiäsi näytöltä aamuyöllä, 14 tunnin putkeen kirjoittamisen jälkeen?

Saturday, April 16, 2005

ärinää

Joku pirun hatale tunkee puhelinluetteloja mun postiluukusta sisään. Tuli jo toinen erä 2005-trilogiaa. Kuinka monta paperijärkälettä minä oikein tarvitsen ei-käytettäväksi? Hirveetä rahan, paperin ja tilan haaskuuta tunkea noita joka kotiin. Saan firmojen ja virastojen numerot netistä ja ystävien numerot heiltä itseltään (niitä ei noista luetteloista edes löytyisikään). Pääkaupunkiseudun kartatkin löytyy netistä, jos niitä tarvitsee. En edes muista koska olisin paperista puhelinluetteloa käyttänyt.

Friday, April 15, 2005

101 käyttöä kuolleelle kissalle #2


Näytön kallistuskulman tuki

Sattuu

Kävin eilen illalla katsomassa Hotelli Ruandan. En juurikaan nukkunut viime yönä. Ei leffa paha ollut, yhtään irtopäätä ei lentänyt ja lopussa näkyi valoa. Mutta olen päivänä muutamana taas lukenut Gourevitchin Huomenna meidät ja perheemme tapetaan iltalukemisiksi. Kuten olen ennenkin kertonut, se on tavattoman kiinnostava kirja. Olen lukenut sitä vähän kerrallaan. Se synnyttää melkein kipua tuottavaa häpeää. Vuoden 1948 Kansanmurhasopimus olisi velvoittanut YK:n puuttumaan tutsien hävittämiseen, ja juuri sen takia sanaa kansanmurha ei haluttu länsimaissa käyttää... leffassa tämä petos tulee ilmi rajusti ja tunteisiin vetoavasti, ja kirjassa se käydään läpi piinallisen analyyttisesti ja huolellisesti. Tiedon ja tunteen yhdistelmä ei jätä mielelle takaportteja.

Tunnustan, että (myös) Sudanin tapahtumat (koko vuosikymmeniä kestäneen sodan ajalta...) menivät multa aika lailla ohi. Kauheaa myöntää, mutta en vieläkään ymmärrä, mitä siellä tapahtui (nyt meinasin kylläkin ottaa selvää). Tähän on kai monta syytä. Ensinnäkin, sanomalehtien (Hesarin) uutisoinnin avulla siihen oli vaikea päästä sisään. Pelkällä maininnalla taistelevien osapuolien nimistä ja vaatimuksista en kykene hahmottamaan tilannetta. ”Hirveää, siellä ne tappavat toisiaan” -asenne vain hämärtää tilanteen. Gourevitch kirjoittaa hyvin siitä ilmiöstä, että usein länsimaat kieltäytyvät näkemästä politiikkaa kolmannen maailman konflikteissa, ja kuittaavat ne jonkinlaisina luonnonilmiöinä, sotina ilman ideologiaa. Tähän lankaan menee lukijakin kovin helposti. Ja loppujen lopuksi, en lukenut läheskään kaikkea mitä siitä kirjoitettiin. Ihmeellistä, miten oman maailmansa voikin rajata niin sieväksi.

Sen myötä, kun oleskelin vaivaisen kuukauteni Ghanassa, Afrikan mantereen asiat ovat ruvenneet tuntumaan mulle tosilta. Vasta sen myötä.

Nykyään ei pitäisi piiloutua sen taa, mitä joku Hesari ei kirjoita tai kirjoittaa. On niin helppoa löytää tietoa. No, maistiaisiksi Sudanin tilannetta seuraava blogi:
http://passionofthepresent.com/

Thursday, April 14, 2005

Sanataidetta

Olinkin onnellisesti unohtanut päivän lööpin kunnes multippelipersoona ja rock'n'roll siitä muistuttivat. "Vanhanen OLI YÖLLÄ KARPELAN HOTELLI-huoneessa." Hmmm... Tässä on selvästi käytetty assosiatiiviseen dramaturgiaan perustuvaa kerrontaa. Mitä se TARkoiTTaa?
- Vanhanen OLI SILLAI KARPELAN kaa
- KARPELA ANTOI VanhaselleKIN
- Kollegat Matti Vanhanen ja Tanja Karpela valvoivat koko yön tarkistaen keskustapuolueen kevätkerhon vuoden 1998 tilinpäätöstä
- KARPELA omistaa HOTELLIN, ja VAnhanen on asunut SIEllä
- Vanhanen JA KARPELA PUTSASIVAT MINIBAARIN pikkutunneilla
- Vanhanen JA KARPELA KATSOIVAT YHDESSÄ F1-kauden avuskisan SUORAN-lähetyksen Sapporon pururadalta.

Ostaisin pari vokaalia

Tulen kuvailemasta tutkimushankkeen tämänhetkistä tilannetta pienelle määrälle ei luultavasti kovin merkittäviä henkilöitä. Mukavia olivat, ei siinä mitään, mutta osaanpahan sekoilla, se onpi hanskassa.
Mulle epäonnistuneesta puheesta jää kuulokuvaksi nasaali, näsäviisas, nariseva ääni, joka kajahtelee tyhjässä huoneessa. Tietysti huone on tyhjä, koska kuulijat ovat hipsineet pois jo ajat sitten, mutta omasta äänestään valloittunut puhuja ei lopeta. Taukoamaton taustaääni, tämä pään sisällä natiseva molotus. Se ääni on siis minun, tarkennan. Yööök. Nyt Tiestoa tai muuta kakkaa kehiin, muu ei taida auttaa. Mene ääni pois, hus hus. Yök.

Tuesday, April 12, 2005

Heidi on plagiaristi!

Typoon on surffailtu varsin tyylikkäällä sarjalla hakuja:
Mies rintsikoissa. Se on tietysti Leena the melkein mitvit Typo. Vaan ei, ei me olla mitvit, eikä me olla edes vittu.com, jolla tänne on myös yritetty. Hei, haloo pahvi! Vedä se com kuule päähäs vaan, niin ei tarvitse sitäkään tsiigailla.
Eikä täällä siis todellakaan ole mitään gay poliiseja, koska me diggailemme heteropalomiehiä, tsorge. Ja olipa tultu myös sanaparilla Heidi alasti. Hm. Mitähän sinä ihmisraunio siitä luulit ymmärtäväsi?

Identtiset kaksoset

Nyt se sitten selvisi vihdoinkin miksi kaikki haltioituvat (edelleenkin) tämän uuden fledani kanssa. Heidiltähän se totuus lopulta tupsahti, vaikka hän hieman hidassyntyinen tämän asian kanssa olikin (johtunee kai siitä että entinenkin olemukseni herätti voimakkaita mielikuvia). Mutta tänään kun Heidi tuli Kipsariin hän heti huudahti: "Jumalauta, sähän oot ihan Mitvitin näköinen!".

Niin, mehän olemme kuin kaksi marjaa, minä ja tuo Blogistanian isänmaaton merikapteeni ja onnensoturi." Eli ei kumma että jengi reagoi.

Ja siinä se Heidi sitten kurnutti ja kujersi tyytyväisenä vieressäni, ja normaalin *insert superlative here* designtutkimusdiskurssimme lomassa keskustelimme myös kaikista rakastettavista fiktiohenkilöistä joiden kanssa voisi viettää onnellisena kuolemansa loppuun asti.

Monday, April 11, 2005

ikkutuhmaa

Piakkoin täällä rakkaassa työpaikassani sylttytehtaalla alkaa elokuvafestari Illumenation. Luonnollisesti meilejä suhaa eestaas kun asioita organisoidaan järjestykseen. Porukan kesken festari on saanut sympaattisen lempinimen illu. Mieleeni juolahtaa että puuttuuko ensimmäinen kirjain? Entisessä työpaikassa puhelinkeskuksen pieniä metallisia osasia nimettiin sentään ihan suoraan lirputtimiksi ja lipsuttimiksi, kukaan tosimies (tai nainen) mistään irputtimesta mitään kostu. Ja toisia osia sai vedettyä ulos raameistaan kätilöllä. Kukaan ei edes tiennyt asioiden oikeita nimiä. Dokumentaatio-osastolla olivat ihmeissään kun olisi jotain pitänyt kesiä virallisiin papereihin.

Kauhee blåsis

Aina vaan tuulee. Syksystä alkaen, koko talven yli ja vieläkin, tähän päivään asti, joka ikinen päivä, on tuullut. Tuulee, tuulee, tuulee. Kokoajan tuulee. Huomennakin takuulla taas tuulee. Antakaa minulle yksi tuuleton päivä!

Sosiaalifoorumin akanoita

Viikonloppu hurahti Suomen Sosiaalifoorumissa. Kuuntelin luentoja & paneeleja naisten asemasta globalisoituvassa taloudessa, kapitalismin vaihtoehdoista, meditaatiosta muuttumisen ja maailman muuttamisen välineenä, uusien joukkoliikkeiden (mm. suurmielenosoitusten) järjestäytymisestä ja tulevaisuudesta ja siitä, miten suomalainen media sensuroi ja itsesensuroi.

Sosiaalifoorumin lopputilaisuudessa nousi keskeiseksi pätkätyöläisten eli prekariaatin asema, liittyen erityisesti suomalaisen hyvinvointivaltion purkuprojektiin. En ollut käynyt kuuntelemassa prekariaatti-alustuksia enkä syvällisesti hahmottanut, miksi juuri tämä aihe on niin polttava, kun rinnalla on sellaisia aiheita kuin globaalin talouden (epä)oikeudenmukaisuus sekä ilmastonmuutos... olisiko syynä ollut, että suuri osa Sosiaalifoorumiin kokoontuneista on itse pätkätyläisiä?

Minä olen kai pätkätyöläinen ja taatusti asemassamme on paljon korjattavaa, joskaan näin kirjavan porukan tarpeet ja toiveet eivät ole yhdenmukaiset. Mihin liittoon liittyisin? Ollako työttömien kirjoissa & toimittaa kaikki työtunnit Kelalle, vai ollako pienyrittäjä? Meitä on nykyään paljon, mutta koko työturva ja palkkakulut (tai -edut, tarkoitan lomarahoja & muita lisiä) on rakennettu niille, joilla on vakinainen työ. No, ymmärrän, että uudenlaista hyvinvointiyhteiskunnan mallia on rakennettava ja puolustettava myös sitä silmällä pitäen, että sama malli voisi levitä muuallekin, kehittyviin maihin, ja ymmärrän, että prekariaatin asema liittyy tähän kuvioon. Silti...

Musta oikeasti todella kiireellistä olisi reagoida isosti ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöongelmiin. Se olis nimenomaan Sosiaalifoorumin asia. Nyt jo vesipula, eroosio ja muiden resurssien ehtyminen sekä saastuminen aiheuttavat sotia ja romahduttavat ihmisten elämänlaatua, (toistaiseksi) pahiten siellä, missä jo valmiiksi ollaan köyhiä. Ja kaikki tietää tän! Eilisessä loppukeskustelussa ympäristöasiat jäivät vähän sivuseikaksi - että sitä uutta hyvinvointimallia on sitten rakennettava niin, ettei se perustu jatkuvalle talouskasvulle. Ymmärrän, että jostain on aloitettava, mutta...

Olen vissiin sen verran hämmentynyt, etten osaa kuin sanoa saman asian moneen kertaan enkä lopettaa kuin kolmeen pisteeseen.

Edit. Unohtui sanoa tärkeä juttu: muutoin Sosiaalifoorumi oli erinomaisesti järjestetty ja todella innostava tapahtuma.

Sunday, April 10, 2005

Voi että!

Alan ajatella, että Edvard Munchin "Huuto" ei ole kuuluisa suinkaan taiteellisista ansioistaan (itse kyllä pidän siitä), vaan sen takia että se pöllitään kerran vuodessa, ja sitten sitä haeskellaan suurella kohulla.
Huomitaloutta, juu.
Oikeesti. Mulle luvattiin tänään seksiä (sitä ei usein satu), mutta täällä minä istun kotona blokkaamassa. Ei jaksa huidella, kun ei kertaa enempi kiinnosta. Olenko minä oikea skorpioni sittenkään??? "Useimmat skorpionit ammutaan sänkyyn (ei omaan)."

Thursday, April 07, 2005

Senkka nenästä, SPR?

Puolihuvikseni närkästyn kun yleisessä puheessa huonosti = vasemmalla kädellä tehty. Tänään tuli jostain vastaan vielä parempi: SPR kampanjoi rasismia vastaan, jotta "väriin katsominen aiheuttaa kieroon katsomista."
Ei ei, nyt te olette ymmärtäneet siellä SPR:ssä ihan väärin. Ei rasismista seuraa kierosilmäisyyttä vaan liikalihavuutta, pattipolvet tahi skolioosi. Myös hiukset saattavat lähteä. Ensi viikolla voidaan jatkokampanjoida "kieroon katsominen aiheuttaa kaljuutta! Ja mädättää selkärangan, iiihq!!1!

Sitä paitsi julkisessa julistekampanjassa olisi korrektimpaa puhua karsastamisesta eikä kierosilmäisyydestä. Mutta, juu. Ketähän nekkaisin tästäkin hyvästä?

Wednesday, April 06, 2005

Vastauksia

Typoa on lähestytty hakukoneiden kautta etsien vastauksia monenlaisiin lopullisiin totuuksiin, mutta usein vastausta ei täältä löydy vaan hakukone on tuottanut jonkin sattuman kautta tuloksekseen meidän blogin. Tässäpä siis nyt vastaankin muutamiin viimeaikaisiin surffaajien mieliä polttaneisiin teemoihin ettei seuraava samoilla sanoilla kysyjä jäisi ilman vastausta:


portaat halvat: Osta portaat halvat vaikka mukana kuletettavaks tai vaimolle lahjaks. Helppo taittaa, kevyt kantaa. Parempi toki ku ilman portaita sanova usiammat. Viis ysi ysi.

webcam seksikäs: se olen tietysti minä, Leena My Typosta. Blogistaniassa tunnetaan paljon peppuseksikkäitä persoonia, mutta My Typon Leena on omien sanojensa mukaan webcamseksikäs. Mitä vähemmän pikseleitä ja luonnonvaloa, sitä seksikkäämmältä Leena näyttää.

helvetin kansallispuisto
: Yksi puisto, Yksi vuodenaika. Lukemattomia seikkailuja kadotettujen tulikuumassa laguunissa. Ennennäkemättömiä maisemia joita et löydä mistään muualta. Ympärivuotinen toimintaympäristö sekä tunne ikuisuudesta, hehkuvasta kiirastulesta jossa aika katoaa, ovat koskettaneet syvältä niin monien kadotettujen sieluja. Tervetuloa!

lusikka synonyymi: Lusikan synonyymi on mikrokauha.

kipu särky tuska: Kipu, särky ja tuska kilpailivat kuka saunoo kauimmin. Kipu meni ensin kuumaan saunaan ja tuli tunnin kuluttua hikeä valuen ulos. Särky meni seuraavana ja viipyi melkein kuusi tuntia. Hän oli varma että voittaisi. Tuska asteli saunaan. Hän viipyi ja viipyi. Kului kymmenen tuntia eikä häntä kuulunut takaisin. Viimein tuomaristo meni katsomaan, mitä sille kuului. Tuska istui lauteilla irvistellen.
- Sinähän olet jo voittaja. Olisit voinut tulla ulos jo aikoja sitten.
- Olisin kai, raivostui Tuska, mutta kun munat jäi lauteiden väliin.

teräsmiehen ravinto
: teräsmiehellä on teräsvatsa joka kestää mitä vaan paitsi kryptoniittia, joka aiheuttaa heikotusta. Aamiaiseksi teräsmies nauttii asbestia tequilan kera, lounaaksi hän popsii kevyesti vain hiekkaa tai salaattia, mutta illalliseksi teräsmies nauttii sulaa laavaa, ja vielä ennen nukkumaanmenoa hän ottaa lasillisen huoneenlämpöistä maitoa.

idiootit hirteen!

Oheisessa kuvassa tämä typo näyttää persettä kaikille niille laiskoille tyhmille saamattomille löllyköille joiden pitäisi hoitaa hommansa mutta eivät sitä osaa eivätkä saa aikaiseksi eivätkä ymmärrä yksinkertaisintakaan asiaa vaikka se on niille moneen kertaan selitetty juurta jaksain ja erilaisilla äänensävyillä rauhallisesta napakkaan ja vihaiseen ja ironiseen mutta ne vaan olla möllöttää löysällä perseellään ja valittaa maailman raakaa julmuutta joka on aiheuttanut sen että kyseinen asia ei ole tapahtunut spontaanisti itsestään vaikka he sitä ovat vilpittömästi toivoneet.

Tuesday, April 05, 2005

ruuhkaa ensiavussa

Kiesus tätä kevättä. Tuttuja ja tutuntuttuja on mennyt kaksipyöräisillä päin autoja ja asfalttia siihen tahtiin että hirvittää suorastaan. Olkaahan varovaisia siellä hiekkaisilla ja jäisillä teillä. Min en koske fillariin vielä vähän aikaan, muuten on mullakin naama sinelmillä.

Saatetaan ottaa kollegan kanssa yhteiset promokuvat jo lähipäivinä kun se juuri nyt mitä ilmeisimmin näyttää puimurin läpi eestaas menneeltä (en ole vielä itse todistanut näkyä), ja mulle iso kypärä päähän turvaksi kaikelta. Sopisi hyvin käsikseen jossa on neljä kuolemaa.

Monday, April 04, 2005

Huomion keskipakoisvoima

Siitä on jo lähes kaksi viikkoa kun leikkasin fledani ja vieläkin tulee aivan kohtuuttomat määrät huomiota aiheesta, tyyliin kehuja ja iloisia virnistyksiä ja sitä että ihmiset unohtavat mitä olivat sanomassa kun näkevät pääni. Koen toki jonkinasteista narsistista mielihyvää. Mutta liika on liikaa, kohta ehkä jo totun kaikkeen huomioon ja sitten kun kukaan ei enää reagoikaan niin voi tulla vierotusoireita :D
Ja yksin minä vieläkin vietän iltani. Niiiiiyyyyhh!

Sunday, April 03, 2005

Hei, mä keksin pyörän - taas!

Hiihdot on hiihdetty. Torstaina kävimme vielä jyystämässä noen ja neulasten kyllästämää litisevää latupohjaa Paloheinässä. Kevätilma oli tulvillaan - pölyhiukkasia, tai jotain. Oli työlästä hengittää. Parin kilometrin kohdalla henki rupesi vinkumaan. Eräässä jyrkässä nousussa yltyi vinkuna niin kovaääniseksi, että se kantoi jo yli suksien ja sauvojen tohinan. Laella hidastin ja katsahdin ylös nuoren koivun latvaan: siellä kapisteli mustarastas, availi laulukanaviaan. Olin erehtynyt äänilähteestä. Yhtäkkiä muhun virtasi lisää energiaa ja henkikin alkoi kulkea vapautuneemmin. Loput kilometrit olivat leikkiä vain.

Heh. Mies alkoi kuluneella viikolla valittaa, että hän asuu minun työhuoneellani (=asuntomme). Olin työskennellyt himassa, koska työhuoneella ei ole nettiä, enkä ole sinne sitä halunnut, koska tahdoin rauhoittaa paikan kuvantekemiselle. No, mun oli hiillostuksen alaisena myönnettävä, että kuvantekoduunia mulla ei tule olemaan ainakaan seuraavaan puoleentoista kuukauteen, sen sijaan koneella vääntämistä sitäkin enemmän, eikä mun omakaan pää taitaisi enää kestää kotona kykkimistä. Päätöksen ja toteutuksen välillä oli noin vuorokausi. Perjantaina olin jo työhuoneella nettipiuhan päässä. Täytyy sanoa, etten ole aikoihin keskittynyt niin hyvin. Luulin, että käy päinvastoin, sähköpostit ja blogit valtaavat työpisteeni. Höps. Työn ja vapaa-ajan sekä työpaikan ja kodin eriyttämisessä todellakin on itua. Mä en oikeastaan tajua, miten se voikin olla niin yksinkertaista: työhuoneella ei tee mieli keskeyttää työtään suhaamalla netissä. Kotona ei tee mieli tehdä töitä.