Skype spammiä

Taas osui uudenlainen spämmi/suoramarkkinointiyritelmä kohdalle. Tällä kertaa ollaan liikkeelä Skypessä. Minulla on toistaiseksi ollut aika löyhät asetukset Skypessä, eli minuun voi tuntemattomatkin ottaa yhteyttä jos jostain tunnuksen tietoonsa saavat. Harvoin kukaan minua lähestyy ja yleensä en edes vastaa kun kyseessä on tyypillisesti joku karvainen äijänköriläs. Tällä kertaa kuvan perusteella nuori nainen.

[..]
Annie: Oh yea, I think I saw you in the Skype listing earlier and just wanted to see if you wanted to chat.

Leena: i don't know you, do i?

Annie: Sorry, I'm actually just about to start a tournament now so we're gonna have to talk later OK? I play free poker tournaments where I can win $25. Not much but it's fun :)

Annie: Oh, unless you wanna come chat with me and while I play. You can just look at me playing and we can chit-chat or you can play too, whatever.

Annie: Sec, I'll try to find the direct link for my table, it's starting in 12 mins though.

Ja sitten tuli se linkkikin ja minä loggasin pois. En ole varma oliko kyseessä oikea ihminen vai botti. Mutta on noi vaan noi perhanan kutaleet uhkapelifirmat kun tunkevat ihmisten chatteihinkin jo. Ei voi varmaan maailmassa sellaista teknologiaa keksiäkään jota joku ei käyttäisi mainostamiseen.

Hui telkassa kiroiltiin, voihan Kekkonen

Itsenäisyyspäivän pukuraadissa katsoimme myös linnanjuhlien perään lähetetyn Presidentin kanslian. Koko porukka nauroi ihan vääränä sillä olipahan harvinaisen suoraa ja oivaltavaa puhetta siinä jaksossa. Eipäs ollut huumori vedonnut kaikkiin sillä Yle oli saanut tuohtunutta palautetta ja sen takia antoi huomautuksen ohjelman tuottaneelle Broadcastersille. Laitoinpa minäkin nyt sitten sitä palautetta näin tässä vaiheessa:

Hei,
Luin verkkohesarista, että olitte antaneet huomautuksen Presidentin kanslian itsenäisyyspäivän jaksolle. Mielestäni tämä on kohtuutonta. Satuin nimittäin näkemään kyseisen jakson ja katsoin sen vielä uudestaan Areenalta, niin hauska se oli. Meitä oli isompi porukka ja kaikki nauroivat vedet silmissä.

Mielestäni se itsenäisyyspäivän jakso oli parasta kotimaista viihdettä mitä olen aikoihin nähnyt. Paitsi että dialogi oli hauskaa ohjelma eteni hurjalla tempolla alusta loppuun, ohjaaja ja leikkaaja olivat panneet parastaan. Sisältö oli kerrankin rohkeaa ja toivonkin ettei huomautus nyt aiheuta liikaa siloittelun tarvetta  ohjelmatekijöiltä, viihteen pitää olla ärhäkkää!


Terveisin,
Leena ----

PS. Jakso ihastutti myös erästä vammaista blokkaajaa: http://rampyla.vuodatus.net/blog/1684801

Myyttinen sankari suorastaan

Aivan eri puolilla tuttavapiiriäni iloitaan kovasti Barack Obaman vaalivoitosta. Keskusteluja yhdistää sekin, että kaikki spekuloivat koska hänet murhataan. Että nyt on vihdoin tapahtunut jotain joka ruokkii optimismia maailman tilasta, ja kohta takuulla tulee joku murskaa sen kaiken toivon mitä meillä nyt on. Ajatus tuli minunkin mieleni ihan spontaanisti – maailma ei voisi sallia Obaman kaltaisen keulakuvan olemassaoloa?

Barack Obama on mielestäni vähän kuin Luke Skywalker. Tai toisin sanoin, koen, että aika moni tässä maailmassa nyt ajattelee, että hyvä taistelee pahaa vastaan ja Obama on se hyvien puolen sankari jolla on aika monta koettelemusta edessä. Mm. Spielberg ja Lucas pitävät Sankarin matkaa ohjenuoranaan, mutta veikkaanpa aika monen poliittisen imagonmuokkaajankin lukeneen Campbellinsä.

Itsenäisyyspäivä

Yleensä en katso linnanjuhlia. Viime vuonna katsoin vähän kun halusin nähdä yhden frendin. heti kun hän oli vilahtanut sen sekunnin verran kättelyjonossa, suljin telkan haukotellen.

Tänä vuonna oli toisin. Reiluudestaan kuulun porukan pukukoodi oli "verkkarit ja helmet". Pointti siis istua kuohuviiniä lipitellen lökäreissä ja haukkua kättelijöiden kledjut. Jee, homma toimii selkeästi ryhmähengellä ja rennolla asenteella oli nimittäin oikein hauskaa.

(Katsookohan kukaan linnanjuhlia pilvessä? Miltähän se tuntuisi?)

Oma juhla-asuni kolmiraitaiset verkkarihousut, tank top, skraga ja saketti olivat - omasta mielestäni - oikein onnistunut kokonaisuus.


Lisäys: Hiukan tuumittuani oivailsin, että näinhän suurin osa linnanjuhlia katsoo jos katsoo, kaveriporukassa ja vinkkua. Missähän umpiossa minä olen tähän asti ollut?

Tatska

Olen halunnut tatuointia noin 16-vuotiaasta asti. Ja kun ei edes yli 20 vuoden harkinta-aika saanut minua järkiini niin jotain muuta piti sitten tehdä. Eli menin ja otin sen pirun tatskan! Nyt minulla on sitten korpin ja pöllön sulat hartialihaksessa. (Mallisulkien löytymisestähän jo kerroinkin.) Kiva tuli. Vielä tosin odottelen, että punotus laskee ja näen todelliset värit, mutta loppuikänihän tuo tuossa pötköttää joten kyllä sen kaikessa mahdollisessa valaistuksessakin ehtii vielä nähdä.

Liskogalleriassa on asioinut ainakin kolme tyytyväistä frendiäni ja itsekin suosittelen lämpimästi. Tyyli on persoonallista, jälki on osaavaa ja kaikin puolin luotettavaa. Paikan päällä on kiva tunnelma.

Oi, Suomi

Tuli kutsu itsenäisyyspäivänjuhliin joissa pukukoodina on helmet ja verkkarit. Enhän omista kumpaakaan! Mistä ne helmetkin? Ja erityisesti huvittaa, että joudun nyt siis lopultakin ostamaan urheiluasun, jotta pääsen ryypiskelemään kavereiden kanssa.

N-sanoja

Meemitti pitkästä aikaa joten tilasin Anulta kirjaimen ja sain N:n. Niinku-siis.
(Kirjoita blogiisi 10 sanaa jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi. Oman kirjaimen saa esmes vonkaamalla kommenteissa.)

Kirjoitin ekan listan ihan tajunnanvirralla, mutta siitä tuli niin repäisevä, että Freudkin olisi kiinnostunut. Vähän siis muuttelin harkintaani käyttäen. Mutta aika vähän loppujen lopuksi.


Nainen, tuo kurvikas ihmisolento. On kovin ihastuttavaa. Itsekin olen nainen, millä on ollut aika ratkaiseva vaikutus elämäni kulkuun tässä kulttuurissa eli siihen miten minua on kohdeltu, ja miten kaikki osaamiseni on suodatettu sukupuolen läpi. En kai silti vaihtaisi mieheksi. Tai no, ehkä vaihtaisinkin vaikka sekään varmaan helppoa ole.

Nokkonen. Meidän kesänaapurin yksi lapsista oli ilkeä ja epämiellyttävä tyttö, joka oli kuuro. (Siksikö hän oli niin vihainen?). No yksi kesä se haki nahkahanskat ja poimi ison kimpun nokkosia. Sitten se hyppäsi mopon selkään ajoi meitä takaa huitoen sillä nokkospuskalla. Ei paljon huutaminenkaan auttanut kun eihän se saatana kuullut mitään.

Jos joku ravistelisi minut hereille keskellä yötä ja sanoisi "Leena kerro nopeasti, kuka on maailman paras laulaja", niin vastaukseni olisi luultavasti Nina Simone. Osaa laulaa juu koska on niin pirun hyvä tulkitsija. Ninan ääni pursuilee tunnetta.

Nero. Kun olin lapsi oli sellasia varoitustarroja joissa luki "Nero työssä". Kuvituskuva kuvasi neroutta täydellisesti. Siinä oli yrmeä vauva joka seisoi päällään potassa. Nerous on kyllä kiehtovaa ihmisessä, ja nerot usein on yrmeitä vauvoja jotka ainakin hetkittäin kannattaakin jättää rauhaan. Luulen, että minäkin olen ollut vähän nerokas hetken verran, en enää. Ei siitä välttämättä mitään hyötyä oiskaan. Nerous edellyttää sitä, että tarkastee maailmaa päällään seisten.

Nikotiini. On se piru, että yli puolitoista vuotta olen jo ollut ilman röökiä ja silti tekee mieli. Nikotiini poistuu elimistöstä muutamassa vuorokaudessa, mutta jonnekin hermosoluihin se jättää sellaisen jäljen, että lisää haluais aina vaan. Kamala myrkky.

Nolla. 0. Nada. zero poäng.. Nolla on luvuista kaikkein filosofisin. On ääretönkin merkillinen, mutta itse pidän enemmän en mistään. "Aristoteles perusteli nollan hyödyttömyyttä" [..]

Loput, siis se editoimaton tajunnanvirtaosuus : nännit, naida, nahka-asu ja nuoleminenliittyvät tietenkin saman asian ympärillä pyörimiseen, enkä nyt puhu Harrikkaklubin jäätelökesteistä.

Ilta Italiassa

Vuonna 2000 tein yhteen taideproggikseen liittyvän työkiertueen "Murmelin" kanssa Tsekeissä, Italiassa ja Puolassa. Olimme saapuneet raskaan reissaamisen päätteeksi Bolognaan, josta oli hyvin hankaa löytää majapaikkaa hotellien olessa täyteen buukattuja. Lopulta rättiväsyneinä ja nestehukkaisina saimme itsellemme kohtuuhintaisen ja mukavan hotellihuoneen. Siitä sitten kaupungille (joka on aika kaunis) syömään herkullista pitsaa ja punaviiniä kyytipojaksi. Eli uuteen nousuun, tunnelma alkoi kohota. Illallisen jälkeen käveltiin ympäriinsä ja spotattiin suuri väkijoukko Piazza Maggioren tuntumassa. Kaikki olivat menossa samaan suuntaan, kuuntelemaan jotain konserttia. Mentiin perässä katsomaan kukas siellä musisoi. Kas, sehän oli Miriam Makeba! Voisin näin tässä todeta, että nainen osasi laulaa.

Miriam Makeba 4.3.1932-10.11.2008

Säännöllistä rahastusta parista pikselistä

Suurin osa tutuistani kustomoi kännykkäänsä ainakin se verran, että vaihtavat jonkun oman taustakuvan ja soittoäänen. Oman kustomointini olem jo pitkään tehnyt käsittelemällä itse kuvani ja äänet ja siirtänyt sitten tiedostot bluetoothin avulla koneesta kännykkään. Aikaisemmin tuli toki tilattua soittoääniä erinäisistä palveluista. Silloin kyseessä oli kohtuuhintainen kertakorvaus.

Nykyään olen huolissani siitä, että aika moni firma agressivisesti mainostaa "nuorison suosimilla" kanavilla sub ja mtv kaiken maailman kuvia. Hinta vilahtaa ruudussa pienelläpainettuna. Esim. Jamballa 6 vapaavalintaista kuvaa "vain" 6€/kk. Zediltä jos tilaa esim. yhden taustakuvan kerrotaan näin: "Tilaamalla tuotteen liityt Zed Plussaan. Palvelun hinta on 12 e / 4 viikkoa".

Tilaaja siis maksaa parista typerästä parin sadan pikselin kuvasta kuukausimaksua!

Mun mielestä toi on aika törkeää. Eipälen että monikaan ei ihan tajua ettei ostakaan kuvaa tai soittoääntä vaan ostaa "palvelun" joka pistää laskun tulemaan joka kuukausi. Eikö tähän ole kukaan puuttunut vai olenko minä vaan taas ollut jossain luolassa pari vuotta?

Menee aivot solmuun

Shoutboxit yleistyivät reippaasti joskus pari kolme vuotta sitten. Silloin minäkin laitoin sellaisen kokeeksi kotisivuilleni. Siellä se oli jonkin aikaa, mutta ei siihen kaukaan kauheasti kirjoitellut joten poistin koko jutun jonkun leiskanvaihdoksen yhteydessä. Siis poistin feedin sivulta, mutta en varsinaisesti lakkauttanut Shoutbox palveluani. Ja oikeastaan unohdin Shoutboxia koskaan käyttäneenikään.

Nyt olen leikkinyt Wayback machine:llä ja siellä se Shoutbox edelleen lilluu aktivisena vuoden 2006 versiossa kotisvuistani. Lähetin 2006-itselleni terveiset täältä tulevaisuudesta.

Pöllö kynittävänä

Olen jo useamman kuukauden metsästänyt korpin sulkaa ja raidallista pöllön sulkaa. Lähinnä tiedottelin asiasta kavereille, että ottakaa talteen jos jossain näätte. Aika söpö korpin sulka löytyi ensiksi ja aika helposti – kiitos Anu. Pöllön sulan suhteen olin jo menettää toivoni kunnes viikko sitten tuli "Nurffelta" tekstiviesti: Mulla on sulle lehtopöllö. Tavattiin sitten Rytmissä jonne nainen ilmaantui epäilyttävän paperikassin kanssa. Sisältä löytyi kokonaiset sivet ja pyrstösulat. Niistä sitten valkkasin sopivimman näköisen ja leikkasin irti.

(Yhtä sulkaa siis vain tarvitsin ja nyt minulla on monta kaunista. Jos vaikka opettelisi askartelemaan unisieppareita.)

Clint

Naamiaisiin kun tulee tilaisuus, niin tyypillisesti tunnen vetoa maskuliinisiin hahmoihin (lukuunottamatta sitä kertaa kun olin hirtetty morsian. Mutta siitä on jo vuosia.) Tänä vuonna päätin olla Clint Itäpuu. Vaikka en varsinaisesti muistuttanutkaan esikuvaani, niin kuulemma ”olen ihan jonkun näköinen” – näin kuulin useammastakin suusta.

Parransänki syntyy ihan kivasti kajalilla ja mustalla luomivärillä kun vaan on kärsivällisyyttä se hitaasti tikuttaen piirtää. Jopa drag kingin uraa suositeltiin. Jään harkitsemaan.

Graffitit on hyvä juttu

Graffitikeskustelu velloi kiivaasti jo 80-luvun puolivälissä kun olin kuvataideintoinen teini ja niitä suunnittelin lukemattomia (paperille lähinnä ;). Minulle graffitit ovat tärkeä osa kaupunkikulttuuria. Pardon my French mutta vituttaa kaiken maailman nollatoleranssin ajajat tällaisessa asiassa. Niille on turha argumentoidakaan mitään. En kyllä muutenkaan jaksaisi enää yli 20 vuoden jälkeen, joten jaan vain muistikuvan.

Silloin 80-luvulla oli Töölössä, Topeliuksenkadulla betoninen muurinpalanen johon joku oli kirjoittanut sparymaalilla AUTOT HAISEE. Siinä ruuhkaisella kadunpätkällä jossa liikenne aina jumitti, tuo töhrö/tuhru/graffiti oli niin täydellinen niin hyvin, että ilman sitä koko maisema on lohduttoman vajaa.

my typo_: koristeellinen kuin mikä ***

Pitäisikö juhlia? Ei vaan tarttis varmaan blokata sillä my typo_ täyttää tänään viisi vuotta!


Väki on vähentynyt kolmesta kahteen ja tahti harventunut, mutta itselläni ei ole vielä lopettaminen käynyt mielessä. Tahti varmaan vaihtelee jatkossakin sen mukaan paljonko on mielessä (uutta) sanottavaa. Olen huomannut, että silloin kun olen kiireisin niin blokattavaakin keksii enemmän. Silloin kun olisi aikaa blokata niin ei ole kauheasti mitään sanottavaakaan.


Mukavaahan tämä on ollut, hauskaa ja antoisaa. Harmin hetki ainoa on ollut kun alkupään runsaat ja rehevät kommentit katosivat ulkoisen kommenttipalvelun mentyä alta pois. Niitä kaipaan edelleen.

Eräs suola vuosien varella on ollut henkeäsalpaavat yläpalkkikuvat. Tein pienen koosteen omista suosikeistani. Nerokas banneritaiteilija jota fanitan suuresti saa itse ilmoittautua kommenteissa jos haluaa :)

Pelko ja rakkaus

Joku runoilija tai vastaava sanoi: "jos ei pelkää mitään, niin ei rakastakaan mitään".

Geeninpoistolla pelottomiksi tehdyt hiiriemot eivät välitä poikastensa turvallisuudesta [hs.fi]. Eli jos runoilijaa uskoo, he eivät rakasta poikasiaan.

Ehkäpä pelkogeeni onkin rakkausgeeni. Tulisikohan yleistymään ihmisten keskuudessa rakastumisen poistaminen jos se geeniteknologialla tulisi mahdolliseksi?

Kansalliskokoelma

Onhan sitä meikäläisen uudessa duunissa vähintään se makea puoli, että kansallisaarteen kanssa ollaan tekemisissä. Tänään sain perusteellisen esittelyn Kansalliskirjaston kokoelmiin. Mentiin myös maanalaisiin 'luoliin' joissa on hyllykilometreittäin Suomalaisia ja muitakin painotuotteita. Sieltä löytyy melkein kaikki mitä suomessa on julkaistu, kirjoista nyt ainakin ja lehdistäkin melkein.

Kauheinta mitä ei löydy on Aku Ankan ensimmäinen vuosikerta! Sen on joku, arvatenkin talon omaa väkeä oleva kutale, pöllinyt jo aikoja sitten. Sittemmin on lahjoituksina saatu joitakin irtonumeroita, mutta suurin osa 1953-vuosikertaa puutuu vielä. Sinäkin lukija, voisit siis perintönä saamasi Akkarit lahjoittaa vaikka valtiolle jos et rahoiksi aio lyödä.

(Meillä kuulemma oli pitkään koko vuosikerta kesämökillä mutta jossa vaiheessa se on heitetty kaatopaikalle. Argh!)

Todetaan taas kerran, että Ei noin!

Virkanainen aloitti ja Schizo jatkoi aiheesta joka on jo kauan aiheuttanut meikäläisessäkin puistatuksia, nimittäin pääministerimme käsittämätön kyvyttömyys käsittää, että jotkut ihmiset ihan oikeasti tykkää kaupungeista ja kerrostaloista ja nkts."urpaanista sykkeestä".


Minulla on jo pitkään ollut karmiva olo, että Matti Vanhanen pelaa Sims Cityä meidän kansalaisten kustannuksella:

"Pelaaja toimii kaupungin itsevaltiaana pormestarina, joka vastaa kaupunkisuunnittelusta. Hänen vastuullaan on kaupungin alueiden kaavoittaminen asumisalueiksi, liikealueiksi ja teollisuusalueiksi. Pormestari vastaa myös tieverkoston ja rautateiden rakentamisesta, koulujen, kirjastojen, sairaaloiden ja poliisiasemien sijoittelusta sekä verojen, muiden tulojen ja menojen hallinnoimisesta. Peli on pohjimmiltaan hyvin monimutkainen, eikä pelaaja voi aina välittömästi nähdä tekemiensä valintojen vaikutusta. Pelissä ei ole varsinaista tavoitetta." [wikipedia]

Harmi vaan, että tässä on oikeat ihmiset kyseessä. Me ei olla pelihahmoja joiden ontologiassa ei ole juurikaan muita parametreja kuin sukupuoli ja lasten määrä. Eikä Vanhasen pelissä ole yhtään kahta kerrosta korkeampaa taloa näkyvissä.

Olin bileissä ja en ollut

Blogimiittien henkeen ja epävirallisiin perinteisiin kuuluu aina blogata jotain pientä jossa toteaa olleensa mukana. Olin juu ja hauskaa oli. Bloggaajat on kivoja.

Oli itse asiassa niin hauskaa, että en päässyt paikalta pois vaikka kännykkä pirisi moneen otteeseen. Olin unohtanut yhdet toiset bileet joissa olisi voinut myöskin olla. Noh, se olisi ollut vuosikurssin 'luokkakokous' – menen sitten seuraavaan joka järjestetään oletettavasti kymmenen vuoden päästä.

Blogimiitissä, loppuvaiheessa, harhauduin hetkeksi. Kun pääsin baarista ulos näin jatko-joukkion jo suuntaavaan seuraavaan etappiin. Mietin, tuumin ja aprikoin: juoksenko perään vai otanko taksin. Päätin ottaa taksin, mikä taisi olla ihan hyvä juttu koska ei tullut krapulaakaan joten tänään voi riemumielin jatkaa sosiaalista kivaa.

Sun äitis ansiokkaasti listaa mukana olleet ja nekin jotka eivät olleet mukana.

Päivän sitaatti

Metadatan sivupoluilla eksyin sukupuolen koodaamiseenkin. Metadata on tasa-arvoista? Ihmisen sukupuolen representoinnissa käytettävät koodit:
- Not known 0 (zero)
- Male 1 (one)
- Female 2 (two)
- Not applicable 9 (nine)

No significance is to be placed upon the fact that “Male” is coded “1” and “Female” is coded “2”. This standard was developed based upon predominant practices of the countries involved and does not convey any meaning of importance, ranking or any other basis that could imply discrimination.


[Information technology — Codes for the representation of human sexes (ISO/IEC 5218:2004)]

Kirjankansia

Jos näitä my typo_n arkistoja koluaa, niin huomaa, että taannoin tapanani oli kuvittaa blokkauksiani kirjojen kansilla. Kokoelma on kuvattu vanhempieni kesämökin kirjastossa digikameralle käsivaralla ja kirjat ovat pääasiassa isoisäni hankkimia. Hän oli niin kova bibliofiili, että kuolikin divarissa.

Tässä kaikki mitä kuvasin. Jokaista kantta en ole vielä ehtinyt blokkauksen koristeeksi laitaa sillä käytäntöni unohtui jossain vaiheessa. Alkoi myös käydä vähiin sellaiset kuvat jotka mitenkään assosioituisivat itse aiheeseen.

Taiteiden yössä

Kaikki verkkolehdet ainakin uutisoivat suurinpiirtein otsikoilla "Taiteiden yötä vietetty rauhallisesti". Hesarin kommenttiosastolla joku heittää aika osuvasti kysymyksen:
"Missähän muussa maassa kulttuuritapahtumaa ja sen onnistumista kysellään ensimmäisenä poliisilta?"

Mutta kanttaako kysyä esim. taiteilijoilta yhtään mitään koska Helsingin Taiteiden yössä ei vaan voi kauheasti laadusta puhua. Kuratoiko sitä kukaan? Tuskin. Tuntuu että kuka tahansa jolla harrastusta ja intoa riittää voi painua stadiin hyörimään pyörimään oma pikku arttuaan ja saa nimensä ohjelmaan. Taiteeksi väitettyä on paljon mutta suurin osa on kauheeta paskaa. (Museot ja galleriat on sellaisia , että niissä on samat näyttelyt joka tapauksessa joten en niitä laske tähän mukaan.) Installaatiota ei ole juurikaan katutilassa näkynyt sitten ensimmäisen taiteiden yön. Performanssit ovat enimmäkseen amatöörien tekemiä.

Musiikkitarjonta olikin ehkä parasta mitä kohdalleni tänä(kään) vuonna osui. Senaatintorin konsertin kiersin kaukaa väkijoukon pelossa, mutta Jaskan grillillä oli mukava tunnelma ja Skaalan organisoimana ooppera-aarioita ja Johanneksen kirkon läheisellä lippakioskilla hauska rautalankahenkinen bändi viihdytti yli puoleen yöhön.


Yhtä kaikki, jos minulla olisi valta ja voima, palkkaisin taiteiden yölle timmin kuraattorin, joka pitäisi kunnon seulaa sille mitä mukaan pääsee. Näin mahdollisesti voitaisiin palata alkuvuosien sisällöllisesti kiinnostavaan ja laadukkaampaan tapahtumaan.

Jaarittelee leffoista ja pesukoneista

Ensivisiittejä Treelle saa alkaa ehdotella: viikko sitten oli juhlan tynkää ja rakennettiin sitä varten huonekaluja. Täällä on sekä pöytä että tuolintapaista ja muuttolaatikotkin on ulkoistettu autotalliin. Kahvitarjoilu.

Ollaan pohdittu että mitä asunnossa haluttaisiin voida tehdä ja tietysti että mitä ei haluta. Ykkösenä ei haluttavien asioiden listalla on muiden hommien tiellä kuivuvat pyykit. Ruokaan liittyvien kamojen kanssa voisi olla samanlaisia ongelmia mutta jostain syystä astiat kulkevat kaapista käytön kautta pesuun ja kuiviksi paljon juohevammin kuin vaatteet. (Joo, homma ratkesi kuivausrummulla.) Mitä halutaan tehdä-listan kärkipäässä on näköjään leffat. Meneillään on Spielberg meets mielenterveysongelmat-kausi. ET ja kolmannen asteen yhteys yllättivät iloisesti: ovat kestäneet aikaa hyvin. Kaunis mieli vs. Loisto-ottelussa Kaunis mieli voitti ylivoimaisesti. Kotimaisten tv-sarjojen osalta Firma vaikuttaisi peittoavan Tahdon asian. Jälkimmäisestä ollaan katsottu 5 ensimmäistä osaa eikä vieläkään ole valjennut miksi sarja oli ilmeisen suosittu.

Sattuu ja tapahtuu

8.8.8. on kyllä ennustetuskin suosittu päivä. Tietämättä toisistaan sekä veljeni että siskoni menivät tänään kihloihin. Hauskaa!

Saisivat nyt sitten sen verran koordinoida ettei häät osu samalle päivälle. Pitäähän tässä ainakin parit bileet saada :D

Kuka muu meni kihloihin tai vastaavaa tänään? Tulkaa esiin!

kouluja käyty on

Mikaela muistelee kouluvuosiaan. Niin minäkin.

Ekalla luokalla kamppasin maikan. Tuli huutoa. Hypin välitunnilla lätäkössä itseni niin märäksi että minut lähetettiin kotiin. Sittemmin opin käyttäytymään hieman paremmin vaikka satunnaisesti kyllä jaksoin kyseenalaistaa auktoriteetteja ja outoja sääntöjä vielä lukiossakin en tosin kauhean järkevästi vaan enemmänkin temppuilemalla jotain. Siitä syystä kai sainkin jossain vaiheessa stipendin epiteetillä "ajattelee omilla aivoillaan".
;D

Keskiarvo minulla oli aina kahdeksan ja risat. Se on riittänyt mainiosti hyviin ja monipuolisiin opintoihin myöhemmin. Mutta tiedä nyt kuinka suurta hyötyä koulutuksesta lopulta sitten on –ainakaan silloin kun se on sitä monipuolista. Työnantajat tuntuvat suosivan edelleen yhden asian osaajia.

Ahistaa. Kontrolli.

Julkiseen keskusteluun pullahtaa kiihtyvällä tahdilla mitä hirveimpiä lakialoitteita ja muita ehdotuksia joiden tarkoitus on lisätä viranomaisten valtaa, valvontaa ja kontrollia internetissä.

Minulla menee aina näiden edessä kylmä koura rinnasta läpi. Demokratia on vain yhtä demokraattista kuin sen tyypin arvomaailma joka kulloinkin valtaan sattunut pääsemän ja nyt on aika monta tunaria ruorissa. Viimeisimpänä helmenä Julkisen sanan neuvostosta ehdotellaan, että omalla nimellään pitäisi kansalaisen asiansa nettiin toimittaa.

Pseudonyymejä on käytetty kautta maailman sivu ja Suomessakin ihan Kekkosesta lähtien mutta pitääkö tässä kohta peukalonjälkensä printata tämänkin bloggauksen perään?


Lyömäaseena on yleensä jokin satunnainen kunnianloukkaus tai väärä mielipide, tai jos ei muuta niin lapsiporno. On toki löydettävä uusia keinoja asiattomuuksien vähentämiseksi mutta jossain lastentarhassa on viimeksi 70-luvulla uhkailtu että jos yksi ei tottele niin kaikki saavat kärsiä. Eiks vois isot miehet ja naiset jotain järkevämpää keksiä?

Jyrki JJ Kasvi kirjoittaa aiheesta varsin monipuolisesti.


Kai se oli ennen vanhaan "keisarinkin" helppo sanoa että kaikilla on oikeus esittää mielipiteensä, kun piti mennä kadunkulmaan huutelemaan ja sen sitten kuuli 15 satunnaista ohikulkijaa. Eli käytännössä harvojen mielipiteistä oli mitään uhkaa vallanpitäjille. Nythän se sanan- ja yksilönvapaus mitataan ihan eri tavalla kun on olemassa jokin paikka jossa se sana näkyy ja kuuluu.

Tähän on tultu

Uhkaavasti alkaa 40-vuotisten määrä lisääntyä ystäväpiirissäni. Tämänkertaiset juhlittiin remakkaasti nauraen ja jo nuoruusvuosina opitulla peräänantamattomalla riemuidiootti-tyylillä(TM): Visulahdesta ei löytynyt aamulla kuin pari tölkkiä.

Sex and the pity

**
Tässäpä niinkin omaperäinen bloggauksen aihe kuin Sex And The City –elokuva (ohj. Michael Patrick King. 2008).


Leffan teemaksi on valittu anteeksianto eli tuollainen oikein napakka kristillinen aihe. Ei siinä mitään, mutta miksi, tarinassa kuin tarinassa, ne on aina ne naispuoleiset henkilöt jotka sitä anteeksiantamisen ihanuutta pääsevät harjoittamaan? Miehet ne vaan kohkailee ja mokailee ja naisille tulee paha mieli ja sitten itkeskellään ja sitten annetaan anteeksi.

Tv-sarjan charmi perustui aikoinaan hyviin näyttelijäsuorituksiin ja huumoriin ja taitavaan rytmitykseen. Elokuvassa päänäyttelijöistä Kim Cattrall ja Kristin Davis suoriutuivat aika kivasti, sillä he eivät olleet täysin unohtaneet, että lajityyppi on komedia (tai oli ainakin siellä tv-sarjan puolella).


Eipä leffan heikko taso mikään yllätys minulle ollut. Halusin kuitenkin nähdä sen jostain epämääräisestä ammatillisesta näkökulmastakin + koko sarja on jättänyt jälkeensä kiinnostavia kulttuurillisia kaikuja. Muitakin kuin laajalti levinneen kenkäfetisismin.

Praha & Kutná Hora

Voin vain yhtyä muiden Kostnicessa käyneiden kommenttiin: ihan uskomaton! Tuhansin Ihmisluin koristelu kirkko on pieni ja etukenoon nyrjähtänyt mutta sisälle mahtuu uskomaton näky, kun ihmisen luista laaditut teokset peittävät kirkon sisätilat. Pääkalloista ja muista luista tehty ”kristalli”kruunu on mykistävä.



Prahassa käydessä on hyvä vetäistä kaffet tms. Cafe Slaviassa josta löytyy fantastinen maalaus. Ah, tuo viettelevä Absintti-keiju!

Onko maalauksessa opettavainen moraali? En ole Absinttiin koskenut sitten ensimmäisen maistelun vuosia sitten sillä siitä seurasi olo joka on täsmälleen sama kuin tuolla ukolla tuossa.


” Absinthe is the aphrodisiac of the self. The green fairy who lives in the absinthe wants your soul. But you are safe with me.”
- Dracula Coppolan elokuvassa

Missä on mediataide?

Ihan vaan haluan linkata Haakanan juttuun uudesta Kritiikkiportista, kun mies puhuu asiaa.

Kritiikkiportti on tervetullut palvelu mutta vois tosiaankin ulottaa lonkeroitaan valtamedian ulkopuolellekin ja keskustelevampaan suuntaan. Lisäksi jäin oikein kovasti kaipaamaan käsiteltäviin taiteenaloihin myös mediataidetta (tai laajemmin uusimedia sisältöjä) omana luokkanaan. Onhan toki niin, että ainakin juuri näissä valtamedioissa jotka kritiikin establishmentiksi ovat muodostuneet, ei kovinkaan usein noteerata mediataidetta ollenkaan ja vielä harvemmin asiantuntevasti. Mutta kyllä niitäkin arvioita pikkuhiljaa pullahtelee, alkaahan suomessakin olla jo jokunen maailmallakin mainetta niittänyt mediataide-, audiovisu-, instaallaatiohässäkkähörhö.

Joten eikö olisi jo korkea aika saada näitäkin taidemuotoja paremmin esiin ja mukaan keskusteluihin? Ja kun kritiikkipalvelukin on internetissä, niin miksi se ei ottaisi kantaa sellaiseen taiteeseen joka on internetissä?

Sanomalehti, ei kiitos

Taisi olla jollain tapaa käänteentekevä hetki jonkin aikaa sitten kun olisin saanut ilmaiseksi parin kuukauden hesarit mutta en huolinut.

Viimeksi kun minulle sanomalehti tuli niin suurin osa numeroista jäi kokonaan lukematta – kaikki sanomalehtiuutisethan on jo eilisiä sellaiselle henkilölle joka notkuu paljon netissä ja yhtään tv-uutisia katselee. Ja Hesarissahan on yhä harvemmin mitään niin kiinnostavaa syventävää artikkelia, että niiden takia haluaisi aloittaa aamunsa selailemalla jumalatonta kasaa mainoksia ja yhä skandaalinhakuisempaa uutisointia. Pahinta minulle on kuitenkin se jätepaperikasa joka sanomalehden tilaamisesta seuraa, kauheeta haaskoa ja kauhee vaiva kantaa ne roskikseen.


Samaan kategoriaan kuulunee taannoinen uutinen teineistä jotka eivät EMI:n cd-levyjä huolineet.

Mediamaailman muuttumisesta muistuttaa myös se, että Kuvaputket on jo tyystin ulos markkinoilta, samoin katoavat hiljalleen valtaisat kotistereot.

mainoksella on väliä

Olen laittanut erään pakastepitsan ikuiseen boikottiin koska sen TV-mainos on niin järkyttävän kauhistuttava. Siinä on karmea jumpsuttava diskohumppahitti johon on tehty uudet totaalikauheat sanat. Jos sen mainoksen näkee meinaa jäädä biisi soimaan päässä mutta nykyään vaihdan kanavan saman tien pois. Jää siis pitsa ostamatta ja kulloinenkin tv-ohjelmakin usein loppuun katsomatta.
(En minä pakastepitsoja yleensä osta muutenkaan, mutta tuota nyt en ainakaan.)

En ole myöskään ostanut sitä karkkia jonka mainoksessa kakaksi pukeutunut tyyppi hakkaa vastaantulijoita.

Tilannekatsaus, maisemamaalailua

Mietittiin viikonloppuna miten asuntovälittäjä kuvailisi tätä tamperelaisneliötä. Vaikka näin:

"Löytö! Suositulta alueelta monien mahdollisuuksien koti suurellekin perheelle. Pihan kansainvälisen ilmapiiri ja tonttiin rajoittuva puistomainen näkymä tarjoavat kaiken ikäisille mahdollisuuksia. Hyvät kulkuyhteydet!"

Eli superhalpojen vuokrien kerrostalokasarmi, helvetisti kaikenväristä ja kokoista jengiä, parvekkeelta näkyy leppää uhkuva ryteikkö ja talon toisella puolella kulkee vilkas tie, jota pitkin kulkee kaiken muun mahdollisen lisäksi dösä keskustaan. Ja ne "monet mahdollisuudet" tarkoittaa sitä että about kaiken joutuu (kuulemma, näköjään) tekemään itse. Sähkötöitä ja putkihommia varten on kyllä tulossa äijät paikalle. 80-luvun alussa rakennetussa talossa ei ole varauduttu nykyoloiseen teknologiahelvettiin. Keittiössä on 4 sähköpistoketta (jääviileä ja tiskikone söivät jo omansa eli 2 jäljellä), olkkarin tapaisessa peräti 3. "Tapaisessa" siksi että ne kolme ovellista makuuhuonetta on jo omittu VIP-henkilöille, joten mää ja toi bunkataan siinä minkä arkkitehti on ilmeisestikin tarkoittanut olohuoneeksi.

Tjaah. Viihdyn mainiosti. Seura on hyvää ja eläväinen vuokrakasarmi erittäin pop. Lauantaina soi ovikello. Entuudestaan tuntematon alakerran naapuri tuli varoittelemaan että kandee siirtää roudausta varten ulko-oven eteen ajettu auto veks. Naapurin sisko oli näet (nääs?) soittanut tälle naapurille ja kertonut että lähiparkkikselta lähestyy parvi lappuliisoja. Vastapalvelukseksi otettiin myöhemmin päivällä osaa murheeseen (tai vitutukseen, paremminkin) koska joku oli källinyt samaisen naapurin lapselta jo neljännen pyörän tänä keväänä. Ollaan otettu ennen ja jälkeen kuvia suht ahkerasti, niitä ilmaantunee jossain vaiheessa. Tältä erää, sau.

Stadilainen avautuu

Muutto ei ole sujunut mitenkään harkitussa järjestyksessä - ketään ei oikein tunnu kiinnostavan kamojen kantaminen ja Tampereen partsille paistaa suulis huomattavasti houkuttelevammin kuin tyystin partsittomaan stadilaisyksiöön. Parvekkeelle onkin hankittu tupakkapöytä ja tuolit - niillä ruokapöydän tuoleilla nyt ole niin kauhea kiire. Tänään olisi tosin tarkoitus veivata kokkauskamat pääkaupungista joten kait niille muillekin tuoleille tulee hetkensä. Tai sitten istutaan lattialla. Maton ehkä jaksaisi käydä kenties ostamassa. Tai sitten teen ite: uusiolähiksellä on kangaspuut.

Ihan holtittomaksi en ole menny. Nakuttelin äsken muuttoilmoituksen ja irtisanoin ja solmin jotain sopimuksia. En ole koskaan ollut järin kotiseuturakas mutta kirpaisi aikalailla vaihtaa kotikunta. Mistä helvetistä tuommoisetkin tunteet osaavat tulla paikalle?

Greetings from Tanpere, part 2

Aamulla kello herätti kohtuuttoman aikaisin ja hyppelin junaan. Tampereella käytiin aamukahvilla ja allekirjoittettiin vuokrasopimus, kannettiin kamaa sisään, todettiin välittömät puutteet, haettiin läheisestä halpahallista tarvittavaa ja nyt olis aika mennä nukkumaan. Luullakseni tapasin alkuasukkaita paikallisessa Hesessä. Eivät vaikuttaneet levottomilta. Eiköhän tämä tästä.

Korso

Korso on käsite jonne suomalaiset käsikirjoittajat sijoittavat kaiken vähänkin reppanan ja keskikaljanhajuisen. Olen luullut että se oma kuntansa. Vähän niin kuin Kerava – Korso tuo Pikku-Kerava. Mutta Korso onkin vain vantaalainen kaupunginosa. Kaikkea sitä oppii Hesankin flikka kuin vanhaksi elää.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Disclaimer: Joku fantasiafriikki saanee seuraavasta aivoverenvuodon sillä tässä bloggauksesta niputan sormusta ja potteria samaan lauseeseen.


Meinasi mennä pääsiäisen tv-fantasiatarjonta todella pahasti sekaisin kun mun mielestä Frodo ja Harry Potter on ihan saman näköisiä. Piti oikein tarkistaa, että minkä nimiset nuorukaiset niitä näytteli. (Elijah Wood ja Daniel Radcliffe, eli tiettävästi eri tyypit)


Velhoihin nyt ei varmaan kannattaisi kajota ollenkaan, kaikki on niin samaa harmaaparta muottia – Gandalf, Saruman, Dumbledore.. Joulupukki sentään pukeutuu punaiseen Cocacolan jälkeisessä todellisuudessa.

Turing Enigma

Turing Enigma chatterbot on nyt saatu nettiin, eli tervemenoa rupattelemaan Alanin kanssa.

Tämä oli kivan kokoinen ja ihan kiva proggis, jotenkin sopivan haastellinen meikäläisen tähän hetkeen osuen. Teoksesta ja tekotavasta ehdin jo viikkoja sitten turista Sula Pinta podcastissa.

Turing Machine ooppera on puolestaan enskarissa huomenna ja tänään olisi ilmaista ennakkoa tarjolla Teattereiden vapaapäivän kunniaksi.

TaiKin lopputyönäyttelymainos

"Hyvät MoAn ystävät!
MoAn virallinen www-sivusto on auki! www.moa.fi
Sivustolla nähtävillä mm. festivaalin tapahtumakelenteri, lista näyttelyyn osallistuvista maistereista. Lue myös kuraattorin ensimmäiset ajatukset tulevasta suurnäyttelystä: Ikiliikkuja on keksitty! Verkkosivut antavat lisäksi ensimmäiset vihjeet MoA08n visuaalisesta identiteetistä.
Sivusto laajenee lähes päivittäin. Heti pääsiäisen jälkeen avaamme lehdistökuvapankin samoin jokaisen näyttelyyn osallistuvan maisterin oma sivu avautuu. Tapahtumien tarkat tiedot julkistetaan huhtikuun toisella viikolla.

Muutamia nostoja festivaalin tapahtumista:
Seminaarit: Kalenteriin kannattaa varata aikaa 19.-22.5. jolloin MoAn kansainväliset seminaarit täyttävät festivaalin kalenterin. Seminaarit järjestetään Sampo-salissa klo 14-18. Puhujina mm. Greg Lynn, Hitoshi Abe, Neil Denari, Stephen Emmot ja lukuisat muut mielenkiintoiset tekijät.
OmA TALKS: Iltapäivisin 14.5. ja 15.5. taikkilaiset opiskelijat järjestävät neljä avointa keskustelutilaisuutta ajankohtaisista aiheista. Keskusteluja voi seurata rennosti MoA kahvilassa tuore pulla kädessä.
Avoimet ovet: 8.5. ja 15.5. TaiK avaa ovensa sepposen selälleen ja kutsuu kaikki kiinnostuneet tutustumaan talon toimintaan sekä opastetuille kierroksille MoA-näyttelyssä
Club MoA: Festivaalin huikea klubi-ilta järjestetään 15.5.
Tämän kaiken lisäksi MoAlla on iloisia uutisia kaikille niille, jotka viime vuonna jäivät kaipaamaan festariratikkaa. Tämä jo legendaarinen festivaaliasuinen kulkuvälinen palaa Helsingin kaduille 6.5. Festariratikan myötä myös itse tapahtuma levittäytyy Helsingin
keskustaan toukokuun ajaksi lukuisiin eri kohteisiin.
MoAn aikana Mediakeskus Lumeen Galleriassa on myös esillä Vitran toteuttama näyttely joka esittelee maailmankuulujen suunnittelijoiden Charler ja Ray Eamesin huonekalutuotannon.
Loistavaa kevään jatkoa kaikille. Palaamme pian asiaan.
Koko MoA tiimin puolesta,
Tuuli Sotamaa
Yhteydenotot ja palaute sekä kaikki muu posti pyydetään lähettämään osoitteeseen moa a** taik.fi. "

Että semmoista puuhaavat. Olen tätänykyä akateeminen pätkäsekatyöläinen joten virkasijaisuuksien ja opetuksen ohella akrobatisoin edelleen iloisesti levällään olevaa väitöstä kasaan. TaiK ja muotoilupolitikointi ovat olleet kevään aikana melko paljon tapetilla (innovaatioyliopisto + meidän meneillään olevat rehtorinvaalit (tänään vaalitentti Lumeesa klo 15-17) mutta kun mulla on asioista aika rauhalliset mielipiteet niin ei noista jaksa tännekään vaahdota. Ja nyt tämä ryhtyy töihin.

Uutta

On kiva tutustua uusiin ihmisiin koska siten saa tietoonsa asioita joita ei muuten tietäisi. Kuten, että tänään on Valtakunnallinen korvapäivä (seminaari tms). (Valitaanko siellä vuoden korva?) Ja myös, että koirallakin voi olla oma passi.

Kekkonen, Brezhnev ja Ewokit hiihtää ja kalastaa

Wikipediasta löytyi isohko artikkelikategoria nimellä Star Wars articles that need to differentiate between fact and fiction.


Kaunokirjallisuuden puolella assosioituu heti mieleeni Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, jossa vilahtelee kiehtovaa tieteellistä tekstiä peikoista, mutta Wikipediasta löytyvä fiktiotekstin määrä on huimaava.

On toki ihastuttavan hupaisaa, että Wikipediasta löytyy tolkuttoman pitkiä kuvauksia, analyyseja, ja biografioita tv-sarjojen, elokuvien ja romaanien olennoista, heidän elämästään ja saavutuksistaan. Harva "oikea ihminen" pääsee tuohon eläessään, eikä edes kuoltuaan.

Kerran oli minullekin käydä niin, että ehdin hetken silmäillä artikkelia jostain tyypistä, ennen kuin tajusin että kyseessä on keksitty henkilö.

Olisiko tässä suorastaan uusi kirjallisuuden lajityyppi – tietosanakirja-artikkeli kuvitteellisesta henkilöstä, ja esityspaikkana, ei mikään muu kuin tietosanakirja?.

Voittaja VM 2012

Tänään tuli s-postia erään kotimaisen kilpailun järjestäjältä. Meidän duuni on valittu loppukilpailuun, mutta koko kilpailua ei ole olemassa!

Toisin sanoen, me ollaan siis finalisteja mutta vasta ensi vuoden skabassa. Ellei ne taas siirrä hommaa eteenpäin. Muutenkin on ollut ihme zekoiluja erinäisillä kilpailurintamilla, parempi varmaan jos ei edes yrittäisi osallistua.

Täti kävi jääshowssa

Enpä ois arvannut, että tällainen lauantai osuu kohdalle. Herätys oli varhainen puhelinsoitto ja pari tuntia myöhemmin huomasin istuvani veljentytön kanssa Hartwall areenalla katsomassa Disney on Ice musiikki-jää-showta.

Jäälle liukui vuoron perään kaikki tutuimmat Disney-hahmot, prinsessatkin oikein sikermänä, prinssit jokaisella käsipuolessa. Paitsi Ruusunen puuttui – tuumittiin likan kanssa, että varmaan se oli nukkumassa vielä.

Taitoluistelijoita oli välillä koko kentän täydeltä. Vaan eipä ole esiintyjien luistelutaidoissa suuren suurta hurraamista verrattuna kilpaurheilijoihin. Tuolla ei kovin montaa hyppyä eikä kauheasti nostojakaan päässyt ihastelemaan. Mutta ehkä se vaikeuttaa liikkumista, jos on puettu siniseen vaahtomuoviin. Mua vähän vaivas se että kun joku hahmo "puhui" tai "lauloi" niin se vaan heilutti tolkuttomasti käsiään ja ääni tuli nauhalta, mutta ei tuo tuntunut lapsia haittaavaan.

Ameeriiiikan huttua juu, mutta osataanhan siellä säveltää, puvustaa ja valaista. Itse asiassa viihdyin kohtuullisen hyvin; tapahtumia piisasi ja rytmitys toimi.

Kotimatkalla vielä pirtelöä ja ranskiksia – ei kuulemma kelpaa Hesburger ei Carrols vaan mäkkäri pitäisi olla.

Brändiähkyn minä tästä sain mutta muuten oli tosi mukava päivä.

Mun bändi

Tykkään puuhastella Photoshopin kanssa (pitäähän flikalla harrastus olla), ja 'random' on lähestulkoon tutkimusaihe generatiivisen kerronnan työkaluna, joten bändimeemi kutkutti:



Tee oma bändimeemisi näin:
1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random - ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi
2. quotationspage.com/random.php3 - viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi
3. flickr.com/explore/interesting/7days/ - tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi.

Via mm. Nainen ratissa

"Presumably the child brain is something like a notebook as one buys it from the stationer's. Rather little mechanism, and lots of blank sheets."

- Turing, A.M. (1950). Computing machinery and intelligence.

Tutkija Tutkii jälleen

Jotkut tutkijat tutkii kerrontaa tai vaikkapa designiin liittyviä asianhaaroja ja sitten on sellaisia tutkijoita jotka tutkivat Kylie Minoguen sääriä.

Pari kollegaa onkin juuri parhaillaan pusaamassa uutta EC-hanketta kasaan – taidankin ehdottaa, että tutkimusaiheeksi valittaisiin vaikkapa se kenellä tätä nykyä on Euroopan paras takapuoli. Aikanaanhan kunnia meni ABBAn Agnethalle, mutta kyllä nyt jo pitäisi päivittää tilastot, uutta aineistoa on kerääntynyt kasapäin sitten ABBAn vuosien. Hauska muuten katsoa ABBAn keikkataltionteja, Agnetha on aina noin puolet keikasta peppu yleisöön päin, niin kuuluisa oli se "äässi" – kaikkienhan se piti nähdä.

Turingiin tutustumassa (mutta ei ekaa kertaa)

Kyberias ja konerunous ovat taas mielessäin. Työn alla on nimittäin Chatterbotmainen Alan Turingin ja Enigman risteytys.

Liittyy tähän

Nyt kun konsepti alkaa olla hahmottunut riittävän pitkälle vaihdan logiikkapiirit narsistoreihin ja alan kirjoittaa dialogia :) Ei vaiskaan, mutta Turing oli kiintoisa heppu. Ja hänkin muuten generoi runoutta tai ainakin rakkauskirjeitä sen ajan tietokoneella.

Hodgesin kirjoittama elämänkerta Turingista on ihan suositeltavaa luettavaa, joskin se edellyttää suurta mielenkiintoa tekniikkaan ja matematiikkaan, niin seikkaperäisesti kirjassa käydään läpi yleistä luonnontieteiden, tietotekniikan ja ohjelmoinnin historiaa 1900-luvun alkupuoliskolta.

Aikakauden tieteenharjoittajien yritykset parantaa miesten homoseksuaalisuutta olivat järkyttäviä. Lobotomiaa on yritetty, behavioristit yhdistivät sähköshokkeja ja pahoinvointia aiheuttavia pillereitä kiihottaviin kuviin ja tilanteisiin. Hormonihoidoista ensin kokeiltiin antaa lisää testosteronia mutta se enneminkin lisäsi libidoa (ajateltiin ehkä jotenkin sen suuntaisesti että homomiehet ovat 'naismaisia' ja lisä testosteroni ehkä kompensoisi tätä.) Siirryttiin estrogeenin käyttöön kemiallisena kastraationa. Sitä Alan Turingillekin annettiin ja hänelle kasvoi rinnat. Naisten homoseksuaalisuutta ei Englannissa edes mainittu vielä 1920-luvullakaan laaditussa rikoslaissa. Pelättiin, että jos lesbous edes mainitaan jossain niin jotkut naiset voisivat saada siitä "ajatuksia".

Turing mainitaan paitsi Turingin testin myös itse tietokoneen keksijänä, vaikka senhän kai kaikki jo tiesivät että mahtava kunnia olla maailman ensimmäinen koodaaja (tai jopa häkkeri) annetaan usein naiselle: Ada Lovelace tuhatkahdeksansataaluvulta rulez!


(A. Hodges. Alan Turing: The Enigma.)

Toimintalinkit

Henkilötietojen luovutuskiellon mm. suoramarkkinointiin voi tehdä kätsysti verkkolomakkeella tai pirntta&postaa menetelmällä:

Hiukan lisätietoa aiheesta mm. tietosuojavaltuutetun toimistosta.


Muista myös eroakirkosta.fi

Uutispommi

Shokeeraava tutkimuslöydös, Tiede.fi kertoo: Abortti voi lisätä raskauden ongelmia.

Oisko noin?

Entäs: Potkujen saanti voi lisätä ongelmia työpaikalla.
Tai: Eroaminen voi olla pahaksi avioliitolle.
Kuolema vaikeuttaa elämää.

Äh, en pääse lähellekään.

biobiobio*

Loppuvuodesta keittiö romahti ja tilalle asennettiin uusi. Samalla päivitin roskikset niin, että biojätteelle on vihdoinkin oma roskalaatikkonsa. Mutta mitenkäs sitä nyt sitten pitäisi niitä satunnaisia omenankantoja roskikseen rettuuttaa...

Paperisen tai muuten luonnossa hajoavan Biojätepussin kappalehinta on noin 15 senttiä, kun tavallisen muovisen roskapussin kappalehinta on kolme senttiä. Pienessä taloudessa tulee aika vähän biojätettä mutta hajuhaittojen takia biopussi pitää viedä usein puolityhjänä roskikseen. Tulee siis aika kalliiksi mitään kompostoida kun en viitsi Hesariakaan pelkästään sen takia tilata, että siitä voisi askarrella jätepusseja.

Kaiken huippuna kaikki valmistajat pakkaavat ne biojätepussit hajoamattomaan muovipakkaukseen. Mitä ihmeen järkeä tuossa on?

Oikeasti epäilyttää että onko tuosta biojäterumbasta juurikaan mitään ekologista hyötyä tai energiasäästöjä.