Friday, December 31, 2004

Siniset illat 2004

Schizoa taas peesaan ja teen oman vuosilistani, 2004.

- Tein ensimmäisen tuotantoon menevän tv-käsikirjoitukseni (versio 1.0) yhdessä kollegani kanssa
- Kirjoitin puolituntisen näytelmän yhdessä kollegoideni kanssa
- Näyttelin ensimmäisen kerran näyttämöllä yleisön edessä
- Kävin Bremenissä, Lontoossa, Madridissa, Tallinnassa ja Ruotsin aluevesillä
- Nautin kuukausipalkkaa
- 2 eri rakastajaa, sitä varsinaista superchikoa tai -chikaa ei kuitenkaan ole vielä löytynyt. Eiku kolme, tavallaan... (kaikkea ei kehtaa kertoa)
- 1 sydänsuruntapainen joka aina tulee olemaan ja menemään, veikkaan. Bittersweet. Olkoon niin :-)
- 1 täydellinen pettymys ja luottamuksen menetys joka aiheutti kuukausien ahdistuksen.

Tutustuin moniin uusiin upeisiin ihmisiin, mutta yksi ystävyys kariutuikin. Naurua ja kyyneleitä. Saavutuksia. Opinko mitään? Vähän uutta itsestäni ja vähän enemmän mutta ei vielä tarpeeksi ammatissani. Oli ihan hyvä vuosi. Paljon parempi kuin 2003.


Tuesday, December 28, 2004

Hatuttaa

Mulla on tosicooli tummansininen perintöhattu (r.i.p. rakas ukki) mutta olen hieman epävarma, että ilkeänkö se päässä kulkea kaupungin kaduilla. Antakaa siis sivulle osuneet surffailija vähän stailistineuvoo:

Leenan hattulook on:

a) Esteettinen floppi
b) Älyttömän magee!
c) Kaikki pukee mikä peittää
d) Kaikki kauniin kaunistaa
e) Jaa-a, sirkus on taas tullut kaupunkiin
f) Kamalaa! Silmiin koskee!
g) Parempi säilytellä sitä hattua ihan vitriinissä vaan
h) Etpä tartte sateenvarjoa jos toi päässä kuljet

Hengähdystauko

Pyykkikone luukuttaa. Kotona taas! Hetken. Kaapissa homeista leipää. Olin unohtanut patterit normaalilämmölle joulun ajaksi, ja komea kiinanruusuni oli kuivahtanut pahanpäiväisesti. Sen lehdet valuivat vetelinä runkoa myöten. Voihkin niin kauan että Mikakin tajusi että tämä on tragedia. Juotin kukkaa yli äyräiden ja ihme - sen lehdet saivat takaisin kimmoisuutensa. Tiedän kokemuksesta, että se jatkanee elämäänsä mutta lehdet oudosti kupristuneina.

Mietin joulun aikana, voisinko joskus asua Lapissa, Mikan kotikylillä. Edellyttäen tietysti, että voisin tehdä töitäni siellä. Kuvitushommat ovat onneksi etätyötä muutenkin. Kylillä asuu kyllä monen alan taiteilijoita, joten en olisi kummajainen. Joitakin Mikan kavereita, nykyään meidän yhteisiä, on muuttamassa sinne takaisin. Joku ystäväkin siis olisi jo valmiiksi. Lumitöitä, pimeyttä, kelkkahaalareita, itikoita, Ounasjoen kevättulvia, revontulia, itsemurhia, lasketteluturisteja, lumimyrskyjä, tulipalopakkasia, yöttömiä öitä, ihmisiä jotka arvostavat empimättömyyttä, käytännöllisiä käden taitoja ja kovaa fyysistä työtä. En tiedä. Ehkä. Mutta tiedän, että kaipaan ympärilleni tuttuja kasvoja ja sukulaisia ja ystäviä ja uusia tuttavuuksia ihan yhtä paljon kuin luontoa ja tilaa ja hiljaisuutta.
Olisiko rikas sosiaalinen elämä mahdollista siellä?

Anivarhain huomenna starttaa bussi Pietarin Uuteen Vuoteen.

Saturday, December 25, 2004

Mikko Piru

Ärsyttäviä on tilanteet joissa maailma vilauttelee väriskaalojaan eikä voikaan enää mustavalkoisesti esim. ihailla tai varsinkaan halveksia jotakuta. Niinkuin tää Mikko Alatalo, Akko Milatalo, pirun tyhmä ja ruma keskustalaispoliitikko joka on "säveltänyt" vain jonninjoutavia haistapaska-ralleja ja jolla on vielä maailman karseimmat rillit ja villapaidat. Niin se on jossain vaiheessa sekin nähnyt hetkellisen kirkkauden ja tehnyt yhden suomalaisen populaarimusiikin ihannimmista lyriikoista. Jäätelökesä.

Nyt pitää inhottaa ja puistattaa vähän vähemmän. Voi että!

Friday, December 24, 2004

May 6, 2005

Se on tulossa. Don't panic. Minä olen kyllä jo aivan täpinöissä. Älkää pilatko sitä. Älkää pilatko sitä. Älkääpilatkositä.

sanojen funktionaalisuudesta


My Typon seksivastaavana tartun taas kerran aiheeseen rehevään. Jääkaappimagneettirunous. Se alkaa yleistyä suomessakin. Oi, nuo viattomat ja kauniit yksittäiset magneettiset sanat jotka on tarkoitettu pienten runojen ja mietelmien rakenteluun. Mikä siinä onkin ettei terve aikuinen ihminen saa niistä aikaan mitään mikä ei olisi jollain tapaa perverssiä? Näkemäni magneettirunot ovat järjestään sellaisia, että ne pitää sotkea jos äiti tulee kylään. Mitä härskimpi runo sitä parempi. Vaikuttaakohan runon sijainti nimenomaan jääkapin ovessa jotenkin kinky teemaa ruokkivasti? Kylmä — voihan se olla "emäntä" muttei se seksikästä ole, niin.

Wednesday, December 22, 2004

Kyliltä päivää

Mika lähti kaatamaan puita mummilansa ajosiltaa varten. Tämmösen päivän valkkasi. Ilmassa on paitsi kaikki se lumi jota himmeä taivas pukkaa, myös se minkä myrskynpoikanen nyt tuivertaa uudestaan ylös viime päivinä kasautuneista kinoksista.

Näin eilen verenkarvaan auringonlaskun läheisen Levi-tunturin huipulta. Vai oliko auringonnousu, tai missä vaiheessa jälkimmäinen muuttui ensimmäiseksi. Jos olisin sivakoinut rinteisssä yksin, olisin varmaan ajatellut että ehkä laskettelu on ihan mukava harrastus, mutta kun ympärillä oli toisia joilla näytti olevan huomattavasti hauskempaa. Sen jälkeen oli kyllä nautinnollista mennä saunaan ja syödä kalaa ja käydä kyläilemässä.

Tunturi on aikaa sitten saanut pälvikaljunsa ja työllistää nyt pari kylällistä lappilaisia jotka muuten joko muuttaisivat etelään tai ajaisivat kaiket päivät keppanapäissään kelkalla (nyt he tekevät sitä vain iltaisin ja viikonloppuisin). Sikäli 26 hissiä, kaamosta uhmaava valaistusjärjestelmä, loputtomat skimbavideot, muovimukit ja anismunkit sekä tuoksuva, kimmeltävä ja humalluttava after-ski-atlantis kukkulan juurella ansaitsevat paikkansa. Eikä mun sovi unohtaa, että itse kasvoin erään toisen laskettelurinteen vieressä ja sahasin sen kolmea rinnettä uskollisena halki 80-luvun toppatalvien.

No, tästä kaikesta huolimatta, onhanseihankäsittämätöntäenergiantuhlausta.

Kuten niin moni muukin asia.

Kissanaisen tunnelmia

Suomen paras käsikirjoittaja ja dramaturgi ei teilannut käsistämme, suuret linjat kunnossa, dialogi hyvää. Heti uuden vuoden jälkeen alkaa kuitenkin uudelleenkirjoituskierros jossa asioita terävöitetään ja kohtauksia karsitaan. Tämän palautteen jälkeen on tosi hyvä olo jatkaa. Tuskin maltan odottaa että saa muita hommia alta pois ja pääsee taas kirjoittamaan.


Eilisellä työpäivällisellä ravintolan käyntikorttiin oli painettu mietelause:
"Hyväksyn itseni ja toiset sellaisina kuin olemme juuri nyt."
Mietelauseen opetus: Juuri nyt minulla on kaksi kissaa ja Heidillä ei ole kahta kissaa. Se tulisi hyväksyä, piste.

Heidi siis tuli tänään takaisin suomeen ja nähtiin heti. Oli kivaa. Heidi on Heidi, eise mikskään Lontooks ollut muuttunut. Heidiin voi luottaa. Ja saahan se toki kissansa takaisin, vaadin itselleni ainoastaan oikeuden esittää marttyyriä tilanteessa. Eikä huolta en mä koskaan kauaa jaksa marttyyroida.
Ainakaan samasta asiasta.

Monday, December 20, 2004

Heippa UK, kivaa oli!

Mä olen ostanut reippaat 30 kg kirjoja. Niitä pakkailen kahteen laukkuun. K. tuli kylään ilman matkalaukkua ja lähtee tänään iltakoneella ja vie osan kirjoista mukanaan. Hyvä niin, suurkiitos K:lle. Mihinkä sitä muuten ystäviä tarvitsee kuin kirjoja kantamaan?
Nämä viime päivät ovat olleet hysteerisiä. Muutaman kurssikaverin kanssa laukkasin kaupungilla plus tietysti K:n kanssa museoissa ja ratsaamassa kauppoja. Yksi kurssikaveri ryhtyi rakkaudentunnustuksiin asti, mikä oli vähän rasittavaa. En osaa sanoa oliko kyse ihan persoonakohtaisesta kiintymyksestä vai oliko kenties kuullut huhuja vapaamielisistä skandinaaveista. Mielestäni selvisin pakittamisesta kunnialla. Suomihan ei ole Skandinaviaa. Noin muuten harmittaa lähteä nyt, paitsi että mutsi kaipaa lasta kotiin jouluksi.
10 viikkoa opiskelua LSE:ssä oli erittäin pop, mutta sen päälle olisin tarvinnut kuukauden verran aikaa koota ajatuksia ja kerätä materiaalia kirjastossa. Nyt siihen ei jäänyt yhtään aikaa, koska koulun loputtua olen kulkenut kaupungilla. Koulun kestäessä ei huvittanut tehdä juuri mitään muuta ja jotenkin ajattelin että olisi vähän pöllöä jättää kaikki näyttelyt, konsertit ja muut väliin. Lopputulemana kumminkin on, että Lontoo on kivempi asukas-moodissa kuin turisti-moodissa ihmiselle joka ei ole etenemisissään ja päätöksenteoissa erityisen tehokas. Mutta, juu, huomenna on Leenan kanssa treffit stadissa. Jännittää vähän, jos Leenalla on juristi mukana. Neuvottelut kissanhoito-oikeuksista voivat osoittautua hankaliksi.

Sunday, December 19, 2004

Lepoa ja laiskottelua

"Kuntaliiton suunnittelujohtaja Reijo Vuorento ehdottaa alle 25-vuotiaiden ohjaamista pakkotöihin kolme kuukautta kestäneen työttömyyden jälkeen.
Aamulehden haastattelussa Vuorento perustelee näkemystään sillä, että Suomessa työtön nuori voi lorvailla tukivaroin, kun taas Ruotsissa nuoren on mentävä avustustöihin työttömyystukea saadakseen." (HS verkkoliite, 19.12.)

VOI LORVAILLA TUKIVAROIN — Siitähän kaikki nuoret haaveilee. Paskiaiset. Yhteiskunnan elätit. Voihan voikukka, kuka noita Vuorentoja oikein päästää päättämään ihmisten asioista kun perusasenne on se että TYÖTÖN = LAISKA. (Ja laiskuushan puolestaan on rikos ihmiskuntaa vastaan.) Oppiipahan nuoriso mistä kana pissii kun ne joutuvat tekemään ilmaiseksi tai nimellistä "bonusta" vastaan samoja töitä joista muut saavat rehellistä palkkaa.

Itse olin työttömänä yli vuoden. Tein kokoajan jotakin; kirjoitin väitöskirjan tutkimussuunnitelman, itseopiskelin alani teoriaa ja työkaluja, tein mediataideprojekteja (joista saadut havainnot päätynevät väikkäriini) hain hommia ja kirjoitin apurahahakemuksia yksin ja muiden kanssa hankkeita suunnitellen, että voisin virallisesti keskittyä väikkärin tekoon jne. jne. Työttömyyteni aikana syntyi ystävän kanssa tuotantoidea, joka nyt on jo palkittu ja rahoitettu, ja tuotantotiimissä tulee olemaan yli 50 henkeä.

Mut mä olinkin yli 25-vuotias, huomauttaa Vuorento.

Thursday, December 16, 2004

Viikon paremmalla puolella -lista

Huomenna starttaa kyyti pohjoiseen. Takana superviikko: olen pistänyt asioita järjestykseen.

Nukahtamisvaikeuksia 0
Otettuja lakisääteisiä vakuutuksia 1
Stressiunia 2
Loppuun tehtyjä tilaustöitä 3
Asioituja virastoja 4
Nauruja niin että tulee kyyneleet silmiin 5
Puheluita (vain) 6
Täytettyjä lomakkeita 7
Turhia yrityksiä soittaa Kelaan 8
Laulettuja lauluja 9
Öisin palelevia varpaita 10

Tuesday, December 14, 2004

Pallon käsittelystä

Sain vihdoin käsiini Suomen Kuvalehden taannoisen numeron (49/04) jonka kannessa komeilee teksti: "Halosen linja: Pallo hallussa, ulkopolitiikka ei". Vesikansa kirjoittaa, että maailmanparantaja on "kriittisimpien tarkkailijoiden" mukaan jättänyt perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suorastaan rempalleen. Halosen mukaan taas valtaosa maailman kriiseistä johtuu alikehityksestä, demokratian puutteesta ja ihmisoikeusloukkauksista, eikä vanhan kaltaisella ulkopolitiikalla enää kyetä ratkaisemaan tällaisia ongelmia. Vesikansa lataa: "Kansainvälistä politiikkaa harjoitetaan yhä selvemmin raadollisen realismin ja suorastaan voimapolitiikan pohjalta. Halosen kannattaman laajan yhteistyön maailma vaikuttaa yhä kaukaisemmalta haaveelta." Mikä johtopäätös tästä pitäisi tehdä? Että sen eteen pitäisi lakata työskentelemästä ja alkaa ajaa vain omia etuja kuten kaikki muutkin?

Globalisaation oikeudenmukaisuuden edistäminen on aivan varmasti hidas ja vaikea prosessi. Sen puolesta työskennellessä saa takuulla paljon vihamiehiä. On vaikea arvioida, mun ainakin, kuinka hyvää työtä Halonen on näiden asioiden eteen tehnyt, etenkään kun ei ole kauhiast vertailukohtia (ainakaan Suomen presidenteissä). Joka tapauksessa on huomionarvoista, mutta ah niin ennalta arvattavaa, että juuri tämän työn tekemisestä Halosta nyt aletaan kritisoida.

vapaus, versio 3.0

Kalkkunat kävivät extratehokkaassa solariumissa ja samalla karisi marjapuurot rinnuksilta. Tällä tyylillä kotkotellaan nyt jonkin aikaa.

Monday, December 13, 2004

under construction

my typo_ on tällä hetkellä kosmetologilla, manikyyrissä ja solariumissa mikä saattaa aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä ulkomuodossa.

Sietämättömiä ongelmia

Kahvilassa salakuuntelin nuorta miestä joka haukkui yhtä lempileffoistani, Olemisen sietämätön keveys (Philip Kaufman, 1988 ). Hän "ei pysty samaistumaan päähenkilöön jonka ongelma on se että se saa liikaa pimppaa". Voihan sen niinkin nähdä. Nähtävästi. Onhan se toki kirottu riesa jos saa sekä Juliette Binochen että Lena Olinin näköisiltä friiduilta.
(Kumman kaa oisit jos ois pakko?).

. . .
Hittoako tuohon sivupalstan tilaston "1 blondi" tilalle nyt pistäisi kun vaaleiden raitojen sekaan ilmestyi tänään punaisia raitoja. 1 Marianne-karkki?
(Vastaantulijoiden ensi reaktiot on olleet myönteisiä: "oi sä oot kaunis" tuli kahdesta ensimmäisestä suusta. heh heh, oli ihan pakko kertoa retostaa.)

Nevis presidentiksi

Lontoossa alkaa olla kylmä. Strategisiin paikkoihin parkkeeranneita kodittomia, kouraojoisia miehiä näkee säiden viiletessä yhä useammin. Tarkkaan ottaen koura ei ole ojossa, vaan vain esillä, nurinpäin käännetyn lippiksen tai pipon vieressä. Ei mitään tunkeilua ja mankumista, kadunrajassa istuvat miehet on vaivattomampia ohittaa kuin jalkakäytävien mainosständit.
Yksi tuttu ei osta luomuviljeltyjä, koska ’niistä ei voi varmasti tietää onko ne luomua.’ Samaa logiikkaa noudattaen ei saa antaa rahaa maassa istuvalle ihmiselle, koska sehän voi olla huijari. Vaihteeksi Tuomas Nevanlinna on kuitenkin oikeammassa kuin varmuudesta inttävien suoraselkien puolue:
ANNA AINA KUN PUMMATAAN.
Sävy on kevyt, mutta sydän syystäkin raskas. Briteissä elää Helsingin verran kodittomia ihmisiä.

Yksin kotona

Olimme viikonloppun Jyväskylässä vanhempieni luona. Minä palauduin äsken Helsinkiin, mies otti pikajunan pohjoiseen. Mäkin lähden ensi perjantaina. Mutta vielä on töitä.

Vierailimme vanhan ystäväni luona. Olemme viimeksi tavanneet yhdeksän vuotta sitten. Olimme lukioaikana ylimmät ystävykset, sitten jokin meni vikaan, ehkä vain se että yritimme luoda liian tiiviin kahdenkeskeisen maailman. Sellaiset kai tuppaavat jossain vaiheessa puhkeamaan. Yritimme pitää yhteyttä opiskeluaikana mutta ei se oikein enää toiminut. Nyt ystävättärelläni on mies ja talo ja kaksi pientä lasta, ja kaikki kiusaantuneisuus väliltämme näköjään pois pyyhitty. (Ainoa minkä yli olisi voinut hypätä oli esittelykierros uudessa kämpässä, sisustuksesta ja remonttiratkaisuista keskusteleminen on mulle lähinnä mykistävä tilanne). Kolmevuotias tyttö tunki jalkansa helmiäiskoristeltuihin kukkaroihin ja väitti olevansa siten hevonen. Hän kävi puristelemassa äitiä ja minua tisseistä ja nelisti vinhaa siksakkia pulputtaen taukoamatta. Iskä kokkasi, toimi kiipeilytelineenä ja selitti taukoamatta joviaaleja juttujaan, me kaikki puhuimme itsemme väsyksiin, paitsi viisikuukautinen poika joka tarkkaili illallispöytää tummilla silmillään, kertaakaan älähtämättä. "Ainakaan ei ole koskaan tylsää tai edellisen kaltaista päivää", summasivat vanhemmat. Lopuksi tytär syöksyi pää edellä sohvan kulmaan ja desiblelit nousivat kattoon. Siinä vaiheessa tajusimme että taitaa olla viisainta päästää lapsiperhe rauhoittumaan iltapuhteisiinsa.

***

Parvella on niin pölyistä ettei siellä voi enää nukkua.

Sunday, December 12, 2004

Missä ois hyvät tantsut?

En ole tänä vuonna pikkujouluissa hummannut — mieleni halajaakin pitkästä aikaa kunnolla bailaamaan paikassa josta löytyisi tanssitaitoista väkeä. Jos tanssi on pystysuora ilmaisu vaakasuorasta halusta, niin kuin väitetään, tulee mieleen että suomalaista perusheteroa ei pahemmin "matress mambo" taida kiinnostaa, se verran jäykkää on jalkojen siirtely tanssilattialla, lanteista nyt puhumattakaan. Koska en jaksa erikseen kyttäillä jotain spesiaali-klubi-iltoja, pitänee mennä bilettämään jonnekin homoravintolaan; niissä käy tanssitaitoisempaa porukkaa ja ne on muutenkin ihastuttava näky. Siinä melkein spontaanisti purskahtaa laulamaan Ascot gavottea:

Ev'ry duke and earl and peer is here
Ev'ryone who should be here is here.
What a smashing, positively dashing
Spectacle: the Ascot op'ning day.


Mahtuu toki homomestoihinkin rautakankensa. Seiniin nojailee aina rivissä suoraselkäisiä komakoita punttisalipoikia lihakset pullistellen ja on kuin ei oiskaan. Välillä tekisi mieli mennä jonkun luo ja sanoa rennosti lespaten kuin suomenruotsalainen ratsuväkijääkäri: LLLLLEPO!
Anyway, jengi osaa jorata, ja on muutenkin nykyisin niin mixed että linnut ja kalat lentävät sujuvasti samassa vedessä. On tässä maassa sentään jotkut asiat menossa parempaan suuntaan.

Friday, December 10, 2004

yön hengetär

(oho, tuli yöllä piiperrettyä jotain bloggeriin mut eihän se suostunut tätä julkisemaan. menisköhän läpi päivänvalossa)

Omituinen insomnia on vaivannut koko viikon. Nukun vain joitakin tunteja per yö, silti en tunne itseäni erityisen väsyneeksi. Päivän lisätuntejahan voisi tietysti käyttää kimppuun ryntäävän deadlinevyöryn helpottamiseksi mutta työntekoon olen liian levoton. Pelkään että kesken jotainmitävaan purskahdan laulamaan Barry Whitea kuin joku pirun Ally MacBeal -hahmo. Kissat on jo saaneet tuta serenadeistani mutta ihme kyllä ne ei ole vielä valittaneet eläinsuojeluyhdistykseen.

Levottomuuteen kirottu uutukainen Ämpäri @kasa on tarjonnut oivallisen puuhamaan. Olen nähnyt valon mp3-blogien muodossa. (voisiko ämpärin saada erikseen pamaukseen?)

Yuletide boing boing

Uuden median käsikirjoittaminen on tavallaan myös koodaamista ja ohjelmistosuunnittelua. Joululomakin mennee sujuvasti meta-dataa suunnitellessa. Tulee meta-loma. Käyhän se multa. Eilen onnistuin hienosti yhdistämään työnteon ja kahvitauon.

Mindy taasen tunnelmoi hholvikhaareensha viritettyjen jouluvalojen hämyssä. Minun ei paljon tarvitse jouluun valmistautua kun koristeet on ripustettu esille jo vuonna ysikuus. Turhaa niitä sirrellä minnekään välikuukausiksi, säästyypi energiaa muuhun. Enkuli ja lumiukko siis saavat killua nastoistaan satoipa sitten lunta tai vettä. Muita joulukilluttimia ja hilluttimia ei tänne tule! Semminkin kuin tällaisen artsifartsi pimun kuin minä suorastaan kuuluu nyrpistellä koko joulutouhulle – kts. logo sivubannerissa (virallinen statement). Epävirallisesti, ihan näin meidän kesken, ois gyl ehkä ihan nastaa jos ois holvikaari ja kitch-valot.

Tuesday, December 07, 2004

Entä jos kaikki vihaakin sitä?

En todellakaan odota joulua vaan odotan pelonsekaisin tuntein palautetta käsiksestä. Kollegan kanssa vedetään paniikkeja vuoronperään ja yritetään sitten rauhoitella toisiamme mitä ihmeellisimmin argumentein. Samaan aikaan käsiksellä pitäisi leikkiä - assosiatiiviseen dramaturgiaan perustuvana vuorovaikutteisena pläjäyksenä, sitä voi lähestyä monella tapaa. Olemme käyttäneet repliikkejä esim. ennustuskoneena arpomalla lauseita Major Arcana ristiin. Mitä ilmeisimmin siis tällä hetkellä muka uskottelen itselleni että pelkkä seksisuhde ei riitä, pitää olla muutakin, mutta tosiasiassa jonkun pitäisi tulla ja komauttaa pannulla vähän todellisuudentajua mun otsaan. Tulevaisuus: "Rakkauteni on helvetin seitsemännellä kehällä." Täsmälleen oikein! Kyllä siitä paperikasasta siis ainakin johonkin on.

Lopullista totuutta odottaessa epävarma kyllä aina löytää vahvistusta mistä tahansa hömpästä jota saa eteensä googlattua:


LOVERS LOVERS "the synthesizer of dualities, polarities, and opposites"
You have extraordinary gifts working with people of all ages. You can access your deep understanding, application, and synthetical abilities dealing with the concept of paradox, polarity, and opposition. Relationships are an important focal point for personal growth and development-- you need to feel things changing in a relationship. You have the ability to do multi-level thinking. You have great insite and perception of what is going on with people.

which major arcana of the thoth tarot deck are you? short, with pictures and detailed results brought to you by Quizilla

Loksahdusta odotellessa

Piirsin tänään serkkutyttöä. Yleensä kun piirrän mallia, odotan tiettyä loksahdusta, tunnistuksen hetkeä. Että NYT kuvaan saapui jokin olennainen piirrettävästä henkilöstä. Usein se tulee (ja tuhoutuukin) nenän tai huulten kaaren tai kulmien syvyyden hädin tuskin havaittavassa muutoksessa. Tänään sitä loksahdusta ei tullut. Hion, jyystin, pyyhin, kavensin, pullistin. Lopulta en nähnyt kuvassa mitään havaittavaa vikaa (paitsi että hiukset jäivät kasvojen ihoon nähden liian vaaleiksi). Se oli hieno kuva mutta se ei näyttänyt serkkutytöltä.

Söpön 14-vuotiaan piirtäminen on todella vaikeaa. Tasainen iho (näppyjä ei voi piirtää), vaaleat silmät, säännölliset pehmeät piirteet, arka hymy. Rattoisaa oli jutella neidin kanssa. Hän sanoi että hänkin haluaa kuvittajaksi. Matikkalinja stressaa.

Otin hänestä muutaman valokuvan, ehkä niiden avulla tahkoan eteenpäin näköisyyden hetteikössä. Ovatko hänen huulensa sittenkin aavistuksen verran kapeammat? Silmät lempeämmät? Miten tehdään silmistä lempeämmät?

Monday, December 06, 2004

suomisuomisuomi

Ollaanpas sitä täällä isänmaallista sakkia kun itsenäisyyspäivän huomaa iTunesin kaupastakin. -->

Katsaus päivän tv-ohjelmatarjontaan:
Verlan ilmataistelu
Karjalaisten evakkotie 1/2
Karjalaisten evakkotie 2/2
Sodan ja rauhan liitto
Sotaveteraanien juhlakonsertti
Väinö Linna - Elämää pumpulissa
SF-tarina: Tuntematon sotilas
Kymmenen Presidentin Kenraali
Itsenäisyyspäivän paraati Mikkeli
Tuntematon sotilas
Jatkosota - talvisodan seuraus
Vaaran vuodet 1944 – 1948
Neljä kertomusta helvetistä
Yhteensä siis lähes 12 tuntia sotakamaa kolmella kanavalla.

Ihan kainosti ja vaatimattomasti nyt tässä ehdotan, että olisiko mitenkään mahdollista tämän maan jo toeta sotatraumoistaan ja siirtyä itsenäisyyspäivän juhlinassa sotakeskeisyydestä ja ylevyydestä esimerkiksi ilonpitoon?

Sunday, December 05, 2004

Repent sinner, repent!

Apua minä hullu tilasin kaikki 6 kautta Xenaa DVD:llä (vaikka minulla on jo yksi puolikas kautta ennestään, eli nyt se on mulla tuplana) mutta hinta oli niin halpa ja dollarin kurssi edukas. Nyt ne kannatti ostaa jos meinaa joskus ostaa (seli seli).

Katumusharjoituksena:
- huuhtelin kasan likaa jonka alta löytyi vuori lautasia ja haarukoita. Tiskasin ne.
- roudasin vieraspatjan kellariin (se alkoi jo juurtua kiinni mattooni)
- vein roskat, 3 erää, ja vaihdoin kissanhiekat
- imuroin Augeiaan tallit eli kotini
- imuroinnin jälkeen kissa oksensi karvapallonsa sängyn alle. Pesin oksennuksen.
- pesin kaksi koneellista haisevia riepuja ja rispustin ne kuivumaan (pyykin ripustaminen on yäkyäk-listani kärkisijoilla. no kyl nää muutkin tässä listatut on).
- järjestelin kotialttariani eli kirjahyllyä
- pesin kylppärin lattian siihen liisteröityneestä kissanhiekasta
- avasin vihdoin n. kahden kuukauden aikana saapuneen postin, järjestelin ne asiaankuuluviin paikkoihinsa ja maksoin erääntyneet laskut.

Toimintamusana toimi hyllyn perältä löytynyt garbagen vanha kunnon Version 2.0, ei ole menettänyt mitään energiastaan se. Ei.

Eli, olenko nyt saanut synninpäästön ostoksestani? Sitäpaitsi, vetoan siihen, että ehdoton sääntöhän kuuluu, että veronpalautus on pakko käyttää johonkin täysin järjettömään. Minä kulutin ruhtinaallisen veropottini Xenaan ja siihen, että kävin Espanjassa asti nussimassa. Voiko mitään tolkuttomampaa keksiäkään?

Vielä on kuitenkin piru irti. Toinen kissojen palloista on kateissa. Aivan kamalaa!

Minäkin haluan kehua

Harvoin olen ollut näin ilahtunut Finlandia-palkinnosta. En ole lukenut Runoilijan talossa -romaania mutta kylläkin pari Sinervon runokokoelmaa. Toivottavasti runotkin saavat nyt lisää lukijoita. Sinervo opetti meitä kirjoittajakoulussa. Jotkut ihmiset innostavat olemalla hehkuvia ja innokkaita, hän innostaa syventyneisyydellään. Tunneilla syntyi hiljainen, käsinkosketeltava tunnelma, että nyt ollaan tekemisissä todella mielenkiintoisten asioiden kanssa. Hänen paneutuneisuutensa kieleen välittyy etsivänä suhteena sanoihin, taukoina, rytminä sekä runoudessa että puhekielessä. Pidän hänen tavastaan olla koskaan antamatta automaattivastauksia, vaan jäädä ajattelemaan luokan edessä, siinä voi melkein tuntea kuinka jotain liikahtelee, ja sitten melkein tuskallisesti vastaus muotoutuu siinä todistajien edessä. Hieno nainen, hieno runoilija, ilmeisesti myös hieno prosaisti.

Friday, December 03, 2004

150 sivua hyvää luettavaa

Olen tässä makustellut sitä tosiasiaa, että tuli kollegan kanssa pullautettua ulos vuorovaikutteisen tv-draaman käsikirjoitus. Kyseessä on ehdottomasti suurin käsis/kirjallinen teos jonka olen ikuna tehnyt. Lisäksi siitä (tai lopullisesta tuotantokäsikirjoituksesta) tulee merkittävä liite väikkäriini. Se sitten joskus. On tässä siis sentään jotain saatu aikaiseksi.

Loppupäivien kirjoitusrupeamat oli niin intensiivisiä, että ihan aidosti pelkäsin että otan ja juoksen ratikan alle tai hyppään alas pitkältäsillalta — vain koska päähenkilöillemme tapahtuu jotakin senkaltaista. Elin heidän maailmaansa paljon voimakkaammin kuin oikeaa. Heidin kissat toimivat loistavina avustajina kuunnellessaan repliikkien lausuntaa. Jos kissakin juoksee pois kesken lauseen, kannattaa vielä hieman miettiä että onkohan se nyt hyvä vai ei.


Aamulla kun seisoin parvekkeella silmä teki temput. Ihan kun pihalle tyrkätyn joulukuusen ympärille olisi joku väsännyt lumesta maassa maakaavan ukon. Näytti siltä kun joku tyyppi olisi surmattu iskemällä joulukuusi rinnasta läpi. Aika tyylikästä.

Havaintoja hiilestä ja piirtäjästä

Piirrän serkkutytöstä muotokuvan ensi viikolla. Kasiluokkalainen on tulossa tiistaina näyttämään söpöä naamaansa. Haluan piirtää oikeasta mallista enkä valokuvasta, koska se on musta antoisampaa ja sitä paitsi ajattelin, että voisi olla serkullekin mielenkiintoista käydä meidän työhuoneella, hän kun on itsekin yhdenlainen taiteilijanalku.

Tänään pakotin työhuonekaverini R:n istumaan mallina, jotta saisin taas tuntumaa siihen mitä se mallin piirtäminen oikein olikaan. En ollut aikoihin pidellyt hiiltä enkä säämiskää. Hiili on pehmeää ja kovaa yhtä aikaa, pölisevää, haurasta. Siinä on puun tuntu jäljellä, se hiipuu nopeasti sormissa niin kuin liekeissäkin. Se kulkee vahvana ja sävyisänä huokoisella pinnalla, mutta ilmiantaa paperille alustan epätasaisuudet. Säämiskä pyyhkii hiiltä, mutta jättää vähänkin likaannuttuaan tuhnuisen jäljen. Säämiskässä on yhtä aikaa hienostunut ja navettamainen tuoksu. Itse asiassa kultivoitunut on hyvä sana kuvailemaan säämiskää, kun cultivate viittaa myös maanviljelyyn. Tuntui hyvältä, oudon helpottavalta työskennellä näillä tutuilla välineillä.

Eräs asia (möykky, köntti, solmu) on viime aikoina painanut mua, vienyt voimia eikä ota seljetäkseen. R, herttainen ja hulvaton nuori nainen näytti mun piirroksissa vanhemmalta, sisäänpäinkääntyneeltä ja vähän piinatulta. Piirroskasvoille oli siirtynyt mun tunnetilani.

Ällistymistä arkkitehtuurista

Linkin takana on Ivrean webi-materiaalia kurssille ”Builidng as Interface”. Kävin eilen viimeistä edellisen keskustelun Lontoo-proffani kanssa ja tänään, neuvojen mukaisesti, luen Marshall Bermanin All That Is Solid Melts Into Air – The Experience of Modernity. Kainona tavoitteena on ymmärtää, mistä puhutaan ja mitä tehdään kun puhutaan ja tehdään modernismia. Modernia? Modernisuutta?
Ivrean kurssimateriaali tarjoaa katseltavaa ja mahdollisesti myös arkkitehtuurista käsin tulevan näkökulman materiaaliseen ympäristöön – näkökulma, josta toistaiseksi olen kohtuullisen pihalla. Erittäin kutkuttavaa, että nenän edessä olevat isoimmat asiat voivat pysyä huomaamattomina ja kiinnostusta herättämättöminä, tässä tapauksessa mulle, materiaalisen kulttuurin ja sen estetiikan tutkijalle, rakennukset.
Tietysti vielä enemmän kuin rakennukset, nyt kiinnostaa, mitä arkkitehti ei näe jos luonnonlain kaltaisesti isoimmat asiat pysyvät huomaamattomina?

art art art

Seuraava ei ole runo vaan taik:n näyttelykalenterin otsikot:


Kakku taiteena

Tuttuja vai tuntemattomia?
Protect

Hengenvetoja
Mielikuvitusystäviä
Keijufilosofiaa

Ensilumen jälkeen
Cha

Seinät puhuvat seinät
Kangastus

Rien – Is That All?

Wednesday, December 01, 2004

mä en kestä enää

"Kuukautiset ovat naiselle luonnon keino uudistua uutta elämää varten." Voi helvetti, mä voisin tappaa sen terveyssidemainoksen copywritterin hitaasti kiduttamalla. Kuukautiset ovat naiselle luonnon keino ajautua parvekkeelle ja hypätä alas. Taas on mennyt päivä ihan hukkaan aina menkkojen kunniaksi esiin paukahtavan migreenin kanssa. Harmittaa.

Lesbopareilla kuukautiskierrot usein synkronoituu toisiinsa niin että kumpikin kärsii menkoista samaan aikaan. Se on jotenkin aika hellyttävää mutta voi olla myös aivan helvetillistäkin jos toisesta nousee piru pintaan ja toinen herkistyy loukkaantumaan aivastuksestakin. Siinähän sitten ollaan verisinä ja vihaisina.