Vähiten vituttava kääpiö

Duuniporukan irc-kanavalla inspiroiduttiin tästä Viivi ja Wagner stripistä. Tarinan puitteissa kun Lumikki pirulainen ei paljasta kuka onkaan se kääpiöistä jota hän edelleen deittailee mutta ehkä sen voisi päätellä.

Karsintamenetelmää käyttäen kuolleet ovat vanhuuttaan kupsahtanut Viisas ja sairasteleva Nuhanenä. Dumpattuja lienevät ainakin äreä Jörö ja saamaton Unelias. Jäljelle jää siis vielä Lystikäs, Ujo ja Vilkas.

Vaan onkohan Ujo hyvä rakastaja? Esitettiin kyllä arvio, että Ujohan voisi olla aika hurmaavakin ja näin vedota Lumikin naisen vaistoihin. Sitten kyllä alkoi mennä mielipiteet hiukan hajaantua:

[Hale]    mä veikkaan ehkä kuitenkin Vilkasta tässä nimenomaisessa tapauksessa. Jos Lumikkikin juo kaljaa.
[Xeena]    joo, niillä on jotain yhteistä!
[Lappu]    ei se mitään ADHD ukkoa halua
[Hale]    hmm joo, totta
[Xeena]    hmmm, Lystikäskö sitten? vai onks se liian dorka?
[Hale]    Jörö.
[Xeena]    kuka nyt Jörön haluais?
[Hale]    luulen että Lumikki otti tehtäväkseen muuttaa Jörön iloiseksi ja sitten ratkesi itse ryyppäämään
[Xeena]    eiiii, klassinen virhe . ei miehiä eikä kääpiötä voi muuttaa! Selittäis kyllä ryyppäämisen

[Lappu]    Unelias on varmaan jäänyt jäljelle. ei siitä ole kyllä mitään hyötyä, mut vähiten haittaa
[Xeena]    hyvä näkökulma
[Väy]    "vähiten vituttava"
[Xeena]    luulis et Lumikkia vituittais nukkuva ukko kun itse on niin domestinen ja ahkera
[Hale]    hmm, saattaa ollakin
[Lappu]    pysyy poissa pahanteosta

Eli siis osapuilleen enemmistön spekulointivaistoilla todettakoon vaikkapa juorulehdille kun muita ei kuitenkaan kiinnosta, että Lumikki seukkaa Uneliaan kanssa. (Vaan mitähän sille prinssille kävi?)

Ms. Dewey

Ms. Dewey on uudenlainen hakukoneprojekti. Ei toi ehkä googlea voita ihan pian jos pitää hakea helposti ja nopeasti tietoa. Mutta on tässä jotain kivaakin. Ms. Dewey on hot!

Kirjoitin tahallani ensimmäiseen lauseeseen uudenlainen vaikka onhan samankaltaisia web-hostess tyyppisiä ideoita viritelty jo vuosikausia. Tämä on kuitenkin ensimmäinen näkemäni joka tehty korkealla tuotantolaadulla. Ms. Deweytä esittää 'ihan oikea' näyttelijä joka on myös hyvin valaistu ja maskeerattu, käsikirjoitettu. Lieneekö jopa ihan ohjaaja tässä? Ja videokuvakin kulkee netin yli melko mukavasti ilman suuria takkuja.

Hui hui mihin on vuorovaikutteisuus menossa?

Kone on myös tavallaan Chatterbotti – tai pitäisi kai sanoa videobotti. Useimmat rutiineistaan tulevat melko satunnaisesti jostain rekisteristä mutta tietyt avainsanat (esim. photos, sex) saavat aikaan täsmäreaktioita.

ero-tiikkaa

Huonoa seksin kuvausta kirjallisuudessa on taas palkittu. Täällä voi lukea voittajan Ian Hollingsheadin taidonnäytteen lisäksi muitakin ehdolla olleita. Koska lanseerasimme eroottisen käytettävyyden käsitteen täällä typo_ssa nimenomaan sohvakuvalla, siteeraan riemumielin Will Selfiä:

Their sex was conducted right there on the living-room floor, assisted by cushions grabbed from chairs and the sofa.

Miten olisi tuonkaan pariskunnan käynyt ilman kelvollisia sohvatyynyjä, kysyn vaan?

Herra Mitchellin vertauskuva puolestaan saa mut hapuilemaan, ei todellakaan dildoa, vaan jotain kättä pidempää...

Now she made a noise like a tortured Moomintroll.

Kone viikonvaihteeksi

Überkuul Sami on bongannut pesukoneen ja ennakoi vastaavaa saunakiusta.
Olisiko maailmasta tulossa parempi paikka, olisiko?

Muistaako joku sen aatteen jossa tavattiin hoilata jotakin työläisten kansainvälisestä tasa-arvosta? Musta tasa-arvon vaade jäi aikanaan puolitiehen ja siihen olisi alusta pitäen pitänyt sisällyttää ihmisten lisäksi eläimet ja esineet. Eikä edes niin että ei saa kiusata vaan että kandeis olla kiva tai jättää rauhaan.
Josta päästäänkin pohtimaan että mitä tekee muotoilija työkseen.

Käyttäjäkeskeisyys on pop, toki, mutta hienointa on silloin kun sitä saakelin käyttäjäymmärrystä käytetään niin että esine näyttää siltä että sen suunnittelija on rakastanut sitä.
Intohimoisesti.

Muotoilijan huono käytettävyys

Muotoilu toimintana jakaantuu periaatteessa kahteen ryhmään: on käyttäjäkeskeistä muotoilua (user-centred design) ja itseilmaisullista (itsekeskeistä?) muotoilua (design). Jos (jostain helvetin syystä) pitää määritellä onko tarkasteltava designeri käyttäjäkeskeinen vai itseilmaisullinen, paras keino on seurailla muotoilijan deittikäyttäytymistä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos se käy treffeillä, se on itseilmaisullinen ja toisaalta, jos tarkasteltava yksilö ei deittaile, on se käyttäjäkeskeinen (tai susiruma tai muuten vain tyhmä, mutta jätetään nämä muuttujat tässä yhteydessä väliin).
Siis itseilmaisullisessa, tuotekeskeisessä muotoilussahan ajatellaan, että muotoilijan luoma yksittäinen muoto tyydyttää usean tai kaikkien makua ja tarpeita. Käyttäjäkeskeisessä muotoilussa puolestaan tavoitellaan käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista ja ollaan usein kovinkin kiinnostuneita käyttäjän mukaan ottamisesta muotoiluprosessiin. Puhutaan osallistuvasta muotoilusta (participatory design) ja käyttäjän sitouttamisesta (user involvement).

No niin. Deittailuhan tyypillisesti viitattaa tilanteeseen jossa kaksi henkilöä pyrkii tutustumaan voidakseen arvioida olisiko jatkossa tapailtava akselilla ei yhtään – koko ajan. Itseilmaisulliselle muotoilijalle tilanne ei ole mikään ongelma sillä hyvin muotoiltu tuotehan pärjää kovassakin kilpailussa. Riittää että muotoilija-tuote muistaa mennä paikalle ja harjoittaa hieman itseilmaisua. Käyttäjäkeskeinen muotoilija sen sijaan kohtaa suuria vaikeuksia koska, ensinnäkin, käyttäjäkeskeinen muotoilija ei ole järin kiinnostunut itseilmaisusta ja toisekseen, tyypillisesti käyttäjän tarpeisiin on mahdollista vastata vasta pitkällisen työpajatyöskentelyn jälkeen. Ensitreffit (tai, ei helkkari, sokkotreffit) ovat juuri tämän vuoksi käyttäjäkeskeiselle muotoilijalle kauhistus. Siis kun ei voi ymmärtää (käyttäjää on aina ymmärrettävä) mitä laittais päälle ja mistä puhuis.
Sääliksi käy. Mutta siitä olen nyt kyllä hieman huolissani, että kun mun duunikaverit on melkein kaikki käyttäjäkeskeisen muotoilun ihmisiä, niin jos ne ei käy treffeillä niin mistä me saadaan lisää käyttäjäkeskeisiä muotoilijoita?

Ritari Leena

Tänään pohdimme (palkallisena virka-aikana, totta kai) huomisen ylöspanoa. Tai siis muut pohtivat, mulla on selkeä plääni (kts. kuva), mutta asiantuntemustani vaatemuodin eroottisen käytettävyyden osalta käytettiin antaumuksella hyväksi. Ah!
Ihan sinne teille lukijoillekin asti voin paljastaa että eroottisesti käytettävimmästä päästä vaatekappaleita ovat sukkanauhaliivit. Sukkanauhaliivien vastakohtana voidaan mainita ns. stay-up sukat, jotka siis ovat erittäin huonosti eroottisesti käytettäviä. Tämä johtuu siitä, että yksittäinen stay-up sukka uhmaa painovoimaa silikonin avulla ja silikoni puolestaan menettää tarttumapintansa sikäli kun vehje päästetään kuivumaan, esimerkiksi pesun jälkeisessä euforisessa epähuomiossa.
Vai onko kenties keksitty jotain epäeroottisempaa kuin briljantti tutkijamme klenkkaamassa reisi olkapäällä puoli kilometriä ja 9 kerrosta diagonaalissa työpaikan poikki kellarin kahvilaan siinä toivossa että tapaisi edes yhden kainon ritarin joka pelastaa neidon hädässä ja hakee minimarketista sukkahousut? Hmph.

Lisää kelaa

Edellisen kommenteissa anonymous heitti peliin kiinnostavan ehdotuksen: (nyky)elämä on mahdollisesti täyttymässä akselilla shopping & fucking, minkä vuoksi vastikään my typossa lanseerattu eroottisen käytettävyyden konsepti voi osoittautua tärkeäksi. Juuri näin.

Shoppaus-tutkija Daniel Millerin mielestä shoppaus on julkisessa tilassa hoidettua läheisistä välittämistä. Fucking taas pääsääntöisesti tapahtuu kodin yksityisessä tilassa. Erotiikka tosiaan vie tilan ja täyttää elämän. Julkisen tilan saatikka yksityiskodin eroottinen käytettävyys ei kuitenkaan tietääkseni kuulu minkään ISO standardin piiriin enkä muista asiasta puhutun teollisen muotoilun käytävilläkään. Google toki yhdistää arkkitehtuurin ja seksin: "toistaiseksi arkkitehtuuri on…" mitä? Syvältä? Ei riittävän syvällä?

Sinkkuboxien huono käytettävyys tuli jo todettua mutta lähestymistapa on verrattain karkea. Eroottinen käytettävyyshän ei siis suinkaan ole pelkkää kulmasohvan, keittiöpöydän ja postimiehen mittaamista. Paha mennä tässä vaiheessa sanomaan, mistä helvetistä oikein on kyse, mutta aiheesta on pintautunut uusi havainto:

Vehkeisiin sisältyvä erotiikka: Opus-1

Ihan varmasti en uskalla sanoa, mutta veikkaisin että aivan saatanan kaunis mela eikun kela näyttäytyy siinä rakastajan silmin. Siis asiaan paneutuneen, intohimoisen harrastajan. Loisteliaasti stailattu (muotoiltu?) video näyttää urpoillekin osan siitä, mistä kalastusfriikki repii intonsa sinänsä tietysti täysin järjettömään touhuun. Kiintoisaa.

Taas tää miettii

Koskapa kaverille on tulossa kaveri kylään, mietittiin virkapalkalla sisustusta ja huonekaluja skodaamisen kannalta. Tiedän useammankin sinkkuboxin, joissa minkäänlainen lähentely ei onnistuisi luontevasti. Ei sohvaa, ei lähekkäin olevia tuoleja, ei paikkaa jossa rentoutua kaksin, paitsi se sänky, mutta olisi vähän osoittelevaa ohjata tyyppi suoraan sängylle, jotenkin. Tai kun omassa kämpässä kissankarvatonta tilaa on lähinnä... ei missään? Pitäisi opettaa kissat imuroimaan sillä aikaa kun tää on töissä. Tai ehkä hankin kissojen ihmeteltäväksi robotti-imurin.

Kaveri suunnittelee siivoavansa vierastaan varten. Mä siivoan kyllä muutenkin (eh heh) mutta kun on tarpeeksi kova kiire, järjestys alkaa hajota. Ensin vähän. Aluksi jää vain tiskit tänään tiskaamatta, mutta sitten alkaa melkein kaikki jäämään juuri siihen mihin sen kädestään sattuu laskemaan, kun työ käskee singahtamaan nyt ihan heti kirjahyllylle, koneelle, puhelimeen tai - useimmin - tupakalle. Niinku nyt. Koska ensi viikolla on oltava kertomassa saksalaisille käyttäjäkeskeisestä trendiennakoinnista. Mietin että kehtaisiko aloittaa Spitfire'rin kuvalla, kun se kumminkin on yksi käytettävyystutkimuksen (tai ergonomian) alkusyitä, syystä että mahdottoman käyttiksen takia brittien koneet putoilivat vahingossa. Sitä kävivät sitten säätämään. Ehkä en kumminkaan.