En kuullut kolahdusta, en edes tussahdusta tai tömäystä. Tulin olohuoneeseen ja siinä se makasi sohvalla, niskat nurin, mullat pitkin karvamattoja, poloinen peikonlehti. Se oli eilisilta kun se heittäytyi alas hyllyltään. Olen ollut aivan liian vähän kotona! Ja jos olen ollutkin, iltamyöhäsellä, olen vain kaatanut maitoa myslille ja istahtanut koneen ääreen tekemään rästejä ja no, ihan pikkuisen bloggaamaan. Luullakseni olen kastellut kasvejanikin, mutta eihän nyt loraus aluslautaselle viikon välein tee tasapainoista elämää.
Tän äärimmäisen hätähuudon jälkeen, mitä tekee tuherpeukalo? Kääntää ruukun, survoo kukkasen sisään ja jättää lattialle. Kapuaa parvelle, kun on niin kuolemanväsynyt. Tänään ei sohvalla voi edelleenkään istua. Mitä tuolle astiastaan ulos voimistelevalle, huomionkipeälle kasvinrotjakkeelle pitäisi tehdä? Mitä pitäisi tehdä hajamieliselle helinälle joka täällä haahustaa ja jättää kuppeja tuolinjalkojen viereen? Läsnäolon taitoa kai kannattaisi ruveta harrastamaan jo ennen eläkeikää.
Tuesday, September 14, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment